Intiassa syödään sormin

Intialaisella autokorjaamolla syödään riisiä ja harvoin lihaa. Suuri osa ruokatauosta kuluu käsien puhdistamiseen liasta ja rasvasta.

Teksti: Päivi Arvonen

KulttuuriRuokaAasiaEtelä-AasiaIntia

lounas.jpgRenish (vas.), Sabi ja Arun nauttimassa äitiensä valmistamaa kasvislounasta. (Kuvaaja: Päivi Arvonen)

Intialaisen autokorjaamon työntekijät aloittavat työpäivänsä aamukahdeksalta. Ennen töitä aamu on käynnistynyt pikaisella ja niukalla aamiaisella, ja osa miehistä on herännyt jo kuudelta voimistelemaan. Mutta miesten äidit ja vaimot ovat nousseet vielä aikaisemmin, jotta ehtivät valmistaa miehille eväät töihin.

Lounasta syödään yhdeltä iltapäivällä. Lähes puolet tunnin lounastauosta kuluu käsien puhdistamiseen: rasvaa ja likaa hinkataan harjalla huolella ja hartaasti. Ruoka syödään sormin, kunnianosoituksena äiti maan antimia kohtaan.

"Riisiä ja kasviksia. Joskus harvoin lihaa", selittää Biju lounaansa koostumusta.

Työkaverit nyökyttelevät, samaa ruokaa pakataan heidänkin lounaslaatikoihinsa. Lihaa, lähinnä kanaa, heillä on varaa syödä vain harvoin.

"Hindut eivät syö naudanlihaa ja muslimit eivät syö sianlihaa, muuten kaikki syövät kaikkea", miehet selittävät.

Riisiä, riisiä ja riisiä

Miesten "kaikkea" tarkoittaa etupäässä riisiä, jota ilman intialainen ei tulisi toimeen. Riisiä syödään kaikilla aterioilla aamiaisesta illalliseen joko keitettynä tai leipään leivottuna.

Riisin seurana on yleensä kasviksia tulisessa maustekastikkeessa. Voimakkaat pippurit, etenkin chili, kuuluvat eteläintialaisen keittiön perusmausteisiin. Myös currya on käytetään paljon. Makua pehmennetään kookoksella. Maitotuotteita käytetään lähinnä vain makeisiin jälkiruokiin.

Myös kalaa syödään Intiassa usein, etenkin rannikolla. Riisin ja kasvisten seuraksi kala pilkotaan pieniksi paloiksi ja maustetaan currylla. Kalafilee, kuten myös muut merenantimet, ovat herrojen ja juhlapäivien kalliita herkkuja.

Autokorjaamon miesten lounas on vaatimaton. Likaiselle lattialle levitetty sanomalehti toimii pöytänä ja pöytäliinana.

Arunin lounas on pakattu voipaperikääreeseen, Sabi ja Renish nauttivat ateriansa metalliastioista. Riisi ja vahvassa maustekastikkeessa muhivat kasvikset sekoitetaan suupala kerrallaan sormin. Ruokien säilyttäminen useita tunteja lähes neljänkymmenen asteen kosteudessa ei miehiä huoleta.

Täällä työpaikalla ei lounaan kanssa juoda ruokajuomia, mutta ravintolassa tai kotona palan painikkeeksi nautitaan lämmintä ruusuvettä ja lounaan päätteeksi teetä.

Töissä Arun, Biju, Sabi ja Renish juovat teensä vasta iltapäivällä kymmenen minuutin mittaisen taukonsa aikana. Työpäivä päättyy puoli kuudelta.

Ahkerasti pienellä palkalla

Keralan osavaltiossa Kochinin kaupungin Ernakulamissa asuvat ja työskentelevät miehet vakuuttavat olevansa työhönsä tyytyväisiä. Työviikko on kuusipäiväinen, lomajaksot ajoittuvat uskonnollisiin juhliin.

"Autokorjaamon omistaja on hindu. Hän on tiukka, mutta hyvä ja oikeudenmukainen mies. Hindut saavat vapaata omien juhliensa aikana ja kristityt voivat pitää lomansa jouluna ja pääsiäisenä", selittää autokorjaamossa neljä vuotta työskennellyt Biju.

Miesten päiväpalkka on 250 rupiaa eli noin viisi euroa.

"Palkka ei ole suuri, mutta kohtuullinen. Vanhempiensa kotona asuva poikamies elää sillä hyvin ja pystyy jopa säästämään hiukan. Kaksilapsista perhettä tällä palkalla ei yksin elätetä", Biju kertoo.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!