Rock on!

Seitsemässä vuodessa Midi music -festivaaleista on kehittynyt Kiinan suurin vaihtoehtomusiikin tapahtuma.

Teksti: Jenny Kotiranta

PitkätKulttuuriMusiikkiAasiaItä-AasiaKiina

Midi-punkkarit.jpg(Kuvaaja: Jenny Kotiranta)

Metallinpaljastin piippaa tasaiseen tahtiin Haidian-puiston porteilla, kun sadat ihmiset jonottavat sisäänpääsyä Pekingin odotetuimpaan rock-karnevaaliin. Tunnelma on innostunut, vaikka aurinko porottaa suoralta taivaalta ja asteita on kolmisenkymmentä. Tänään rokataan!

Kiinalaisen rock-musiikin tuntijalle festivaalien esiintyjälista on vaikuttava: Tämän hetken menestyksekkäin, muun muassa Sex Pistolseilta vaikutteita imenyt punkbändi Brain Failure, perusrockia ja kiinalaista folkia musiikissaan yhdistävä Second Hand Rose sekä raskasta metallia soittava suosittu AK-47.

Myös heviyhtye Rammsteinin kiinalainen vastine, Voodoo Kungfu, on vetänyt päälavan eteen sankan joukon kuulijoita.

Päälavan lisäksi alueelle on pystytetty pienempiä lavoja hip hop-, metalli- ja elektronisen musiikin ystäville. Kaikkiaan neljän päivän ajaksi esiintymään on kutsuttu 65 kiinalaista ja 20 ulkomaista bändiä.

Yleisöä vetää paikalle paitsi nimekkäät esiintyjät, myös kiinalaiselle nuorisolle harvinaisempi tilaisuus rentoutua ja irrotella suuremmalla joukolla.

"Midi-festivaali on minulle paikka, jossa voin olla vapaa", kertoo 21-vuotias Guo Xiaohai.

Hän arvostaa myös festivaalien musiikkitarjontaa.

"Kiinan rock on kenties tasoltaan epätasaista, mutta meillä on paljon bändejä, jotka ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia. Itse pidän erityisesti pienempien esiintymislavojen kokeellisesta musiikista."

Myös festivaalien järjestäjät uskovat Midin tarjoavan nuorisolle henkireiän massakulttuurin ja kaupallisuuden puristuksessa.

"Midi on perinteitä ja valtavirtaa vastaan. Midissä nuorempi sukupolvi nauttii musiikista ja vapaudesta oikealla asenteella", vakuuttaa festivaalin puhemies Zhong Sheng.

 

Oppilaskonsertista massatapahtumaksi

Midin lyhyt historia juontaa juurensa samannimisen musiikkikoulun oppilasbändeihin. Vuonna 1993 perustettu Midi School of Music oli Kiinassa ensimmäinen oppilaitos, jossa opetettiin modernin musiikin suuntauksia kuten rockia, jazzia tai bluesia.

Vuosituhannen vaihteessa koulu päätti antaa oppilailleen tilaisuuden esitellä taitojaan, ja ensimmäiset Midi-festivaalit järjestettiin koulun kampuksella Pekingin Tuoksuvuorilla.

Maineen kasvaessa kävijämäärä on lähes tuplaantunut vuosittain. Tämän vuoden toukokuussa nelipäiväiseen tapahtumaan osallistui arviolta 80 000 vaihtoehtomusiikin ystävää.

Midi on kuitenkin pysynyt uskollisena alkuperäiselle idealleen. Koulun rehtori Zhang Fan arvioi, että edelleen noin puolessa kaikista bändeistä on jäseniä, jotka ovat jossain vaiheessa olleet koulun oppilaita.

Edellisvuosien yhteiskunnallisten teemojen tapaan Midi-festivaaleilla on haluttu myös tänä vuonna ottaa kantaa globaaleihin kysymyksiin. ”Vihreä ja rauha” -sloganin mukaisesti Kiinan Greenpeace on tehnyt järjestäjien kanssa tiivistä yhteistyötä.

"Festivaaleilla esitetään lyhyitä musiikkivideoita, joissa kiinalaiset ja ulkomaiset bändit kertovat ajatuksiaan ympäristöstä ja luonnonsuojelusta."

"Lisäksi Greenpeacella on paikan päällä oma koju, jossa kävijät voivat tutustua toimintaamme ja hankkia lisätietoa", kertoo Greenpeacen edustaja Sarah Liang.

Vaikka Midi haluaakin tarjota vaihtoehtoja nyky-yhteiskunnan massakulttuurille, kaupallisuus näyttää löytäneen tiensä myös festivaalialueelle. Tunnetut sponsorit kuten Lee Jeans ja Gibson Guitars ovat pystyttäneet paikan päälle isot mainostelttansa.

Puistoon ovat levittäytyneet myös sadat käsityöläiset ja torimyyjät, joiden valikoimat kattavat kaiken mahdollisen käsinpainetuista t-paidoista kondomeihin ja omakustannelevyihin.

 

Kiltit kapinalliset

Päinvastoin kuin lännessä, zhongguo yaogun – kiinalainen rock – ei ole ehtinyt vielä sulautua osaksi valtakulttuuria. Tämä johtuu osin valtionmediasta, joka on suosinut lähetyksissään kaupallista ja kevyttä popmusiikkia.

Kiinalaisen rockin katsotaan syntyneen 1980-luvun puolivälissä, jolloin Cui Jian lauloi kuuluisat säkeensä hyi wu suo you eli "minulla ei ole mitään". Kiinalaisen rockin isoisäksikin tituleerattu Cui tulkitsi musiikillaan sukupolvensa pettymystä perinteisiä arvoja ja yhteiskuntaa kohtaan.

1990-luvulla uudet muusikkosukupolvet sekä länsimaiset vaikutteet monipuolistivat kiinalaista rocknäyttämöä, ja ensimmäisiä punk-, grunge- ja hevibändejä perustettiin.

Jos rockin ensimmäinen aalto oli olemukseltaan yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, monet uuden polven muusikot keskittyivät musiikissaan tyylillisiin kokeiluihin.

Tekniseltä toteutukseltaan ja lajityypeiltään nykyrock on kirinyt lähemmäksi länsimaita, mutta sisältöä musiikkiin haetaan kiinalaisesta kulttuuripiiristä ja kielestä.

Erityisesti kokeellisemmat yhtyeet yhdistelevät musiikissaan ennakkoluulottomasti vaikkapa kiinalaista kansantaidetta ja buddhalaista mystiikkaa. Viime vuosina myös yhteiskuntakriittisyys on palannut etenkin punk- ja metallimusiikin sanoituksiin.

Kantaaottavan luonteensa vuoksi rockmusiikki on aika ajoin joutunut valtion boikottiin. Vasta viime vuosina Kiinan viranomaiset ovat alkaneet hyväksyä eri genret – erityisesti pehmeämmän, tyylillisesti pop-musiikkia lähestyvän rockin – osaksi kiinalaista nykykulttuuria.

Kolmekymppinen asianajaja Qin Su, monen vuoden Midi-kävijä, uskoo hallituksen asenteen rockfestivaaleja kohtaan muuttuneen.

"Aiemmin viranomaiset pelkäsivät onnettomuuksia, ilkivaltaa tai mahdollista hallituksen vastaista kaaosta yleisön keskuudessa."

Tuolloin festivaalit oli Qin Sun mukaan pakko järjestää muualla kuin Pekingissä, mutta nyt rockia pidetään jo osana kulttuuritarjontaa.

"Hallitus on löysentämässä otettaan taiteista. Tietenkin asiaan vaikuttavat myös verot ja tapahtumapaikkojen vuokrista saadut tulot", Qin Su sanoo.

Torstai-illan vetonaula on ruotsalainen rockbändi The Soundtrack of Our Lives. Bändin viimeinen biisi saa yleisön hakkaamaan etusormia ja pikkurillejä ilmassa. Syrjemmällä sinipukuinen naispoliisi lyö jalalla tahtia.

Esityksen loputtua poliisien ja vartijoiden ketju saattaa yleisön ulos. Vastaväitteitä ei kuulu, vaan vieraat kulkevat kuuliaisesti kohti puiston uloskäyntiä. Kello on puoli kymmenen illalla, mutta juhlat on tämän päivän osalta juhlittu. Lävistyksistä, tatuoinneista ja niittivöistä huolimatta festarikävijät käyttäytyvät hillitysti, humalaisia rähisijöitä ei näy missään.

Kenties rockmusiikki on murtautumassa ulos marginaaliasemastaan, mutta toistaiseksi Kiinassa rokataan viranomaisten tahtiin.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jenny Kotiranta