Näkökulmat

Baaritytön elämästä

”Viime viikolla”, tyttö sanoi puoliääneen. Hän katsoi pois, kiusaantuneena. Hän halusi mennä takaisin baariin, tältä mieheltä ei ilmeisesti heruisi mitään.

”Vai viime kuussa? Viime vuonna?” tuntematon intti.

”Viime kuussa”, tyttö vastasi. Se oli vähän lähempänä totuutta. Mies oli aluksi vaikuttanut hyvältä pokalta, mutta nyt tämä vain kyseli. Mikä tytön nimi oli, kävikö hän koulua. Ja nyt, milloin hänellä oli ollut ensimmäinen miesasiakas.

Iäkseen tyttö oli sanonut viisitoista. Kaksi vuotta yli totuuden, mutta se tuntui oikealta. Hän tunsi itsensä viisitoistavuotiaaksi.

Hän näki ystävänsä, Lulan, joka nyki pientä hamettaan vaivoin alaspäin. Paikallinen mies käveli kujalta hänen perässään, sytytti tupakan ja käveli autolleen.

”Tule tänne”, tyttö huusi Lulalle. ”Tästä ei tule mitään.”

”Etkö sinä pidä hänestä?” Lula kysyi tiukkaan sävyyn ulkomaalaiselta asteltuaan reippaasti paikalle.

”Pidän kyllä, mutta haluan vain jutella”, mies vastasi hiljaa. Ihme tyyppi.

Baari olisi auki vielä monta tuntia, mutta aikaa meni hukkaan. Taskussa oli vasta muutama seteli, vaikka oli perjantai, päivistä parhain. Lokakuu oli ollut tavallistakin hiljaisempi.

”No, me mennään nyt takaisin sisään”, Lula sanoi, ja nappasi tytön kädestä kiinni. Ulkomaalainen avasi suunsa kuin estelläkseen, mutta Lula vilkaisi hänet hiljaiseksi. Onneksi hänellä oli ronskit otteet.

Mies katseli tyttöjen perään surullisena. Baarissa riitti väkeä, joiden mielestä juuri puberteetin saavuttanut liha maistui makealta.

”Tuo on väärin”, sanoi ohitse kävelevä nuori mies ulkomaalaiselle yllättäen. ”Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka ne kuinka tyrkyttäisivät palvelujaan.”

”Tiedän”, ulkomaalainen vastasi apeana. ”Halusinkin vain kysellä heidän elämästään, en muuta. Olen nähkääs kirjailija.”

Ohikulkija pysähtyi, otti lippalakin päästään ja kurtisti kulmiaan. Mies vaikutti asialliselta, vaikka silmistä näkikin että tämän kädessä huolimattomasti heiluva olutpullo ei ollut illan ensimmäinen.

”No, tiedä sitten tämä: saaren naisten selviytymiskeino on aina ollut seksi. Prostituutiosta naimakauppoihin, sitten mieluusti parempiin naimisiin. Mielellään lapsia useamman miehen kanssa, toivoen että joku heistä maksaa lasten ylöspidosta jotain.”

Manner näkyi Mosambikin saarelta selvästi. Sinne johti pitkä silta, jota kohden nuori lippalakkipää lähti talsimaan. Moni baarien tytöistä ei ollut sitä koskaan kulkenut.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2008

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!