Paperitiikerit

Heta Muurinen pohtii öljy-yhtiöiden voimattomuutta.

Teksti: Heta Muurinen

NäkökulmatTalousEnergiaYhtiötYmpäristöIlmastonmuutosSaaste

Se tuntuu jotenkin niin pahalta. Ensin ympäristöjärjestöt huutavat teollisuuden ja hallitusten korvaan parikymmentä vuotta, että pitää siirtyä ympäristöystävälliseen energiantuotantoon. Nyt kun palmuöljystä biopolttoaineena on innostunut teollisuuskin, kukaan ei taputakaan sitä päähän.

“Mikään niillekään ei riitä", ajattelee varmasti moni loukkaantunut teollisuuspamppu.

Esimerkiksi Neste Oilin toimitusjohtaja Risto Rinne osoittaa olevansa kelvollinen ympäristön ystävä kertomalla Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei pelkkä autolla ajamisen vähentäminen riitä vaan tarvitaan myös biopolttoainetta.

Neste Oil on ilmoittanut haluavansa johtavaksi biodieselin valmistajaksi maailmassa. Raaka-aineena se käyttää palmuöljyä, jota tuotetaan pääasiassa Malesiassa ja Indonesiassa. Palmuöljystä on toivottu hyvinvoinnin lähdettä köyhille maille: työpaikkoja ja vientituloja.

Ympäristöjärjestöt vaativat kuitenkin Neste Oilia lopettamaan palmuöljyn käytön. Palmuöljyviljelmiä varten hakataan sademetsää ja pelkkä palmujen kasvattaminen yksipuolistaa biodiversiteettiä. Biopolttoaineet vievät myös peltopinta-alaa ruokakasveilta.

Kumppanin numerossa 8/2007 kerrottiin, miten palmuöljyn tuotanto köyhdyttää nicaragualaisia. Tuotantoyritysten maksamat palkat eivät riitä elättämään viljelijöitä perheineen. Työolotkaan eivät ole turvalliset.

Finnwatchin viime vuotisessa palmuöljyraportissa taas kerrotaan muun muassa, että Papua-Uudessa-Guineassa paikalliset yhteisöt ovat haluttomia perustamaan öljy-palmuviljelmiä mailleen. Palmuöljy-yhtiöiden lupaukset ovat olleet tyhjiä, eikä hankkeista ole seurannutkaan vaurastumista tai kehitystä. Yhteisöt ovat päinvastoin tunteneet itsensä voimattomiksi kokemuksen jälkeen.

Mutta mitäpä yksittäinen monikansallinen yhtiö voisi paikallisille alihankkijoille jossain kaukana valvovan silmän ulottumattomissa.

“Älkää meitä yksin syyttäkö, muut ovat paljon pahempia!" saattaisi Neste Oil huudahtaa tähän väliin.

Shell on hissun kissun myynyt suurimman osan aurinkoenergia-liiketoiminnastaan. Se ei tuottanut tarpeeksi rahaa. Vielä juuri ennen YK:n joulukuista ilmastonmuutoskonferenssia Balilla Shell rummutti sitoutumistaan vähä-hiilidioksiseen tulevaisuuteen, vaikka se oli jo tuossa vaiheessa hankkiutunut eroon aurinkoenergiasta.

Brittish Petrolium (BP) ei ole halunnut jäädä Shelliä pahemmaksi, joten se investoi Kanadan öljyhiekkaan. Paljon huonompaa valintaa ei ympäristön kannalta voisi tehdä. Aiemmin yhtiö vakuutti, ettei se seuraisi Shelliä öljyhiekalle. BP ja Shell ovat maailman suurimpien kasvihuonepäästöjen tuottajien joukossa.

Ei öljy-yhtiöiden puikoissa istuminen kadehdittava paikka ole tällaisena aikana. Öljy on loppumassa. Mutta vaikuttaa oudolta, miten vähän valtion kokoisilla yhtiöillä on valtaa. Suhteettoman vähän sitä ilmeisesti on ainakin siihen nähden, miten paljon hyvää pamput toivovat meille kaikille.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2008


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.