Paan-kojuja on intiassa kaikkialla, missä ihmisiäkin: bussipysäkkien, elokuva-teattereiden ja rautatieasemien vieressä. Myös sisätiloissa paan näkyy, sillä areka-pähkinä-paanin kirkas puna on värjännyt lukuisten talojen ja toimistojen lattiat. Pureskeltaessa paan näet syljetään maahan.
Paanin perusaines on vihreä betel-palmun lehti, joka piristää. Muut ainekset, kuten areka-pähkinä, kääritään lehteen ja pureskellaan. Paan-lajeja on kuitenkin yhtä monta kuin käyttäjiäkin, ja jokaisella paan-myyjällä on oma erikoisreseptinsä. Yleisimpiä lajeja ovat tupakka-paan, areka-paan ja makea paan sekä mintun makuinen trento-paan.
Makumieltymysten erilaisuudesta huolimatta paan yhdistää intialaisia. Se on niin köyhien ja rikkaiden, nuorten ja vanhusten, naisten ja miesten kuin kastittomien ja yläkastinkin suosikki. Sitä pureskelevat sekä Bollywood-tähdet, poliitikot ja heidän palvelijansa että kodittomat katulapset. Paanin suosio ylittää myös valtioiden rajat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Intiassa pureskeltava herkku kuuluu sekä arkeen että juhlaan. Paania tarjotaan usein vieraanvaraisuuden merkiksi ja keskustelun avaajaksi, ja se kuuluu myös kaikkiin intialaisiin juhlatapahtumiin, kuten häihin ja uskonnollisiin juhliin. Mutta on paanilla muitakin tarkoituksia: se puhdistaa kitalakea, raikastaa hengitystä ja vähentää happamuuden tunnetta rasvaisen ruoan jälkeen.
Paanwala muistaa kaiken
Yksi syy paanin kansansuosioon on se, että aineesta tulee helposti riippuvaiseksi – onhan yksi suosituimpia ainesosia nimenomaan tupakka. Vaikka tupakan pureskelu on haitallista terveydelle ja voi aiheuttaa syöpää, paanin suosio ei ole laskenut terveystietoisuuden lisääntymisestä huolimatta. Sitä paitsi intialaiset uskovat, että paan parantaa ruoansulatusta ja sillä voi hoitaa kuntoon kipeän kurkun.
Myös paan-myyjä eli paanwala on Intiassa instituutio. Paanwala on asiakaspalvelun ja small talkin mestari, jota käytetään markkinointikouluissa ympäri maailmaa hyvänä esimerkkinä asiakasuskollisuudesta. Paanwalalla pitää nimittäin olla erinomainen muisti, jotta hän muistaa vakioasiakkaidensa henkilökohtaiset makutottumukset. Suurin osa paanin käyttäjistä ostaa samanlaisen annoksen joka kerta.
Intialaisessa elokuvaklassikossa Donissa (1978) legendaarinen laulaja Kishor Kumar omisti yhden elokuvan lauluista paanille. Kaihke paan Banaraswala kertoo miehestä, joka eli Benarasin eli nykyisen Varanasin kaupungissa ja jonka teki mieli pureskella paania.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin näin käy miljoonille, ellei kymmenille miljoonille intialaisille päivittäin.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2008