Halkiohousuissa ilmastointi pelaa

Kiinalaisten lasten kaidangku-housut ovat myös luontoystävällisiä.

Mikkihiiri-kuvioiseen paitaan pukeutunut taapero kyykistyy kadunkulmaan ja lorauttaa pissat asfaltille. Lapsen äiti ei ole moksiskaan. Ollaanhan sentään Kiinassa, jossa lapsia puetaan edelleen haaroista halkaistuihin kaidangku-housuihin. Kätevän vaatekappaleen ansiosta pikkulapset voivat helpottaa oloaan tarpeen tullen. Vaippoihinkaan ei tarvitse tuhlata rahaa.

”Halkiohousut ovat lapselle mukavat ja kesällä viileät”, Shuailu-nimisen lastenvaateliikkeen myyjä Cao, itsekin yhden lapsen äiti, esittelee.

Modernin liikkeen valikoimissa on sekä kevyitä kesähousuja että umpeen ommeltuja toppahousuja talvikäyttöön. Useimpien housujen haarat on tikattu yksinkertaisella langalla, joka on helppo ratkoa auki.

”Kaidangku-housuja aletaan käyttää 15 kuukauden iässä”, kauppias Cao kertoo.

Vaikka halkiohousut ovat edelleen yleinen näky Pekingin katukuvassa, yhä useampi vanhempi valitsee housujen sijaan kertakäyttövaipat. Kansainväliset vaippayhtiöt hierovat käsiään; Kiinan nopeasti kasvavat vaippamarkkinat ovat maailman suurimmat. Keskiluokkaisille perheille suunnattuja vaippamainoksia pyörii televisiossa yhtenään. Kertakäyttövaippojen kerrotaan olevan nykyaikainen ja lapselle hygieeninen vaihtoehto.

Liekö viranomaisten lobbaus ollut osa mainoskampanjaa, sillä uusia äitejä ohjataan synnytysvalmennuksessa kertakäyttövaippojen käyttöön. Halkiohousujen kerrotaan aiheuttavan lapsille ripulia, vilustumista ja jopa virtsaputken tulehduksia.

Monelle perheelle kertakäyttövaippoihin siirtymiselle on kuitenkin taloudellinen kynnys. Vuoden vaippakasalle kertyy hintaa useita satoja euroja. Pekingissä kaidangku-housuja näkee useimmiten siirtotyöläisperheiden lapsilla.

Ekologisessa vertailussa halkiohousut pesevät kertakäyttövaipat mennen tullen. Lapsi kuluttaa kahden ja puolen vuoden aikana noin tonnin painoisen kasan kertakäyttövaippoja. Miljardien maatuvien vaippojen rinnalla kadulle kyykistyvä lapsi on sittenkin hygieenisempi vaihtoehto.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008

Tilaa Maailman Kuvalehti