Löytyykö biopolttoaineista kestävää ratkaisua?

Ympäristöystävällisyydellä hurskastelu ei enää vakuuta.

Teksti: Maippi Tapanainen

PitkätKepaTalousEnergiaYmpäristöIlmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen seuraukset ja öljyn hinnan huikea nousu - siinä tarpeeksi syytä valtioille ja yrityksille hakea nopeita ratkaisuja lisääntyvän energiankulutuksen tyydyttämiseen. Uhkakuvilla ratsastavat niin poliitikot kuin nopeita voittoja tavoittelevat sijoittajatkin. Pikaratkaisujen ja -voittojen etsijöiden jalkoihin uhkaavat jäädä niin ihmiset, eläimet, sademetsät, suot kuin viljelymaatkin.

Biopolttoainehuuman seuraukset näkyvät erityisesti yhä vaikeammaksi käyvässä ruokakriisissä. Siihen on suhtauduttu kuin äkilliseen salamaniskuun, vaikka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on varoitellut ruokakriisin uhasta jo pari vuotta.

Ruoan hinnannousua on selitetty kiinalaisten ja intialaisten rikastumisella ja sitä seuranneella lisääntyneellä lihansyönnillä. Kiinaa ei kuitenkaan vaivaa ruokapula ja maissia riittää vientiinkin. Erityisesti Yhdysvaltain hallitus on vähätellyt biopolttoaineiden tuotannon vaikutusta hintojen nousuun ja väittänyt sen olevan vain kolmen prosentin luokkaa.

Heinäkuussa julkisuuteen kuitenkin tuli Maailmanpankin raportti, jonka mukaan eloperäisten polttoaineiden tuotannon kasvu selittää peräti 75 prosenttia ruuan hinnannoususta vuosina 2002-2008. Öljy- ja viljakasvien hinnat ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2006. Riisin hinta peräti kolminkertaistui kuluvan vuoden tammikuun ja toukokuun välisenä aikana.

Raportin mukaan biopolttoaineiden suosimisesta tukia maksamalla on seurannut, että ravintokasveja - esimerkiksi maissia - tankataan ihmisen sijaan autoon ja entisillä viljapelloilla on alettu kasvattaa palmuja, jatrophaa tai muita "polttoainekasveja". Pörsseissä ruokaviljoista on tullut suosittuja keinottelukohteita ja niiden markkinahinnat ovat ampaisseet huippulukemiin.

Kyseenalainen ilmastotase

Monet biopolttoaineiden tuotantoratkaisut muistuttavat hämmentävästi hölmöläisten yritystä jatkaa peittoa yläpäästä leikkaamalla siihen jatketta alapäästä.

Indonesiassa sademetsiä hakataan palmu­plantaasien tieltä. Indonesian Palmu­öljykomissio IPOC levittää sangen kyseenalaista väitettä, jonka mukaan palmupellot nielevät hiilidioksidia sademetsiä paremmin. Täten trooppisen metsän raivaaminen palmurivistöjen tieltä olisi suoranainen ilmastoteko. Kansainvälisen World Agro-forestry -tutkimuskeskuksen aluekoordinaattori Meine van Noordwijkin mukaan vertailu on virheellinen: plussalle päästäkseen palmupeltojen pitäisi elää 50-100 vuotta. Niiden elinikä on kuitenkin vain 30-40 vuotta.

Biopolttoaineiden ilmastoystävällisyys kyseenalaistuu, kun niiden koko tuotanto- ja käyttöketju otetaan huomioon. Greenpeacen mukaan ihannetapauksessa - kun öljy on peräisin aukealla maalla viljellyistä palmuista - palmuöljydieselin käyttö voi vähentää hiilidioksidipäästöjä. Tällaisia valmiita peltoja vain on harvoin tarjolla. Kun palmuplantaaseille raivataan tilaa runsaasti hiilidioksidia sitoneista trooppisista sademetsistä, palmudieselin todelliset päästöt nousevat moninkertaisesti fossiilista dieseliä korkeammiksi.

FAO:n apulaispääjohtaja Havez Ghanemin mukaan Brasilia on ainoa maa, jossa biopolttoaineiden tuotanto on taloudellisesti kannattavaa.

Brasilian menestyksen innoittamana kuitenkin esimerkiksi Kenian hallitus aikoo uhrata suuren osan Tanan alueen ainutlaatuisista soista sokeriruokoviljelyyn. Viljelmien tuotantotavoite on 23 miljoonaa litraa etanolia vuodessa. Intiassa suuryhtiöille maansa myyneiden pienviljelijöiden itsemurhat leviävät epidemiana. Etiopiassa biopolttoainetuotantoon ollaan uhraamassa elefanttien suojelualueita Oromian maakunnasta. Sambiassa viljelijät tekevät kansainvälisten yhtiöiden kanssa sopimuksia, joilla he sitoutuvat kymmeniksi vuosiksi raaka-ainetuottajiksi.

Suomessa kotimainen etanoli herätti innostusta vielä jokin vuosi sitten, ja ruokohelvestä toivottiin uutta vihreää kultaa. Biopolttoaineiden hehkutukseen syyllistyivät monet ympäristöjärjestötkin.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan kehityspoliittisen sihteerin Tytti Nahin mielestä järjestöt onnistuivat kuitenkin välttämään suurimman ansan. "Ne ovat ilmaisseet tarpeita biovaihtoehtojen kehittämiseksi, mutta - järkevästi kyllä - yksikään niistä ei ole erehtynyt tukemaan jotain tiettyä biopolttoainelähdettä."

Kaatopaikat hyötykäyttöön

Ilman ruokakriisiäkin ruokaviljan - esimerkiksi maissin tai öljykasvien - viljely polttoaineen tuotantoon nostattaa tunneperäistä vastarintaa. Siksi ruokohelven tapaisten, joutomailla viihtyvien kasvien viljelyä tarjotaan eettisesti parempana vaihtoehtona.

Uudeksi ihmekasviksi on nostettu vaatimattomissa oloissa viihtyvä jatropha curcas, jonka siemenöljystä valmistetaan biodieseliä. Jatrophaa kasvatetaan jo lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa.

"Miten jatropha aiotaan pitää vain joutomailla?", Tytti Nahi ihmettelee. "Ei kaikissa maissa ole sellaista valtiollista kontrollia kuin meillä, eikä paikallishallinto kierrä tarkistamassa tiloja. Jos jatrophasta saa parhaan hinnan, niin sitä ihmiset viljelevät. Eikä heitä siitä voi syyttää."

Ympäristöystävällisyydellä hurskastelu ei Nahia vakuuta. "Viime kädessä se on aivan sama, mikä kasvi sen maan ja veden vie", hän toteaa.

Sinällään biopolttoaineen ei pitäisi muodostua kirosanaksi. Esimerkiksi orgaanisen materiaalin mätänemisestä syntyvä biokaasu on ilmasto- ja ympäristöystävällistä. Maallikon on vaikea ymmärtää, miksi jätteistä syntyvien metaanipäästöjen kerääminen ja jalostaminen biopolttoaineeksi on niin vähäistä, vaikka kaatopaikkojen päästöjä kauhistellaan.

Eloperäisten polttoaineiden tutkimuksen ja kehittelyn sijaan Nahin mielestä tulisikin panostaa oikeasti ympäristöystävällisten biovaihtoehtojen tutkimukseen. "Tällaisia voivat olla esimerkiksi jätteet ja levät. Ja tietenkin autoja pitäisi kehittää yhä vähemmän kuluttaviksi."

Tuet pois ja auto parkkiin

Kepa ei ole Tiedä mitä tankkaat -biopolttoainekampanjansa kanssa yksin. Humanitaariseen ja kehitysapuun keskittyvä kansainvälinen Oxfam-kansalaisjärjestö syyttää rikkaita maita ilmastonmuutoksen pahentamisesta, maan riistämisestä ruoantuotannosta omien polttoainetarpeidensa tyydyttämiseen ja miljoonien ihmisten elinkeinon tuhoamisesta. Köyhyyttä vastaan työskentelevä brittiläinen ActionAid vaatii maataloustukien poistamista biopolttoainetuotannolta.

"Lait velvoittavat sekoittamaan bioperäistä ainetta polttonesteisiin. Meidän viestimme on, että vähentämällä viisi prosenttia autoilua vähennetään saman verran päästöjä. Käytännössä siihen riittää, kun jättää auton kahtena päivänä kuukaudesta kotiin", Tytti Nahi summaa Kepan viestin.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2008

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!