Kaiken maailman kolumnistit 2009

Maailman kuvalehti Kumppani saa sivuilleen uuden vuoden kunniaksi kolme uutta kolumnistia. Lisäksi mukana jatkaa yksi vanha tuttu. He kertovat, keitä ovat, mistä tulevat ja miksi kirjoittavat.

LyhyetKulttuuri

Virpi Hämeen-Anttila

"Elämäni iloja ovat tiede, taide, luonto, läheiset ihmiset ja pienet merkitykselliset hetket.

Lapsena ahmin tietosanakirjoja ja halusin kirjoittaa sellaisia itse. Minusta tuli isona Intian kielten, historian ja kirjallisuuden tutkija ja opettaja, mutta minua kiinnostaa yhä kaikki muukin tieto.

Rakastan kaikkia taiteita: kuvataiteita, musiikkia, kirjallisuutta. Olen musisoinut itse ja luonut pienimuotoisen uran kuvittajana. Kirjallinen urani alkoi kääntäjänä; omia romaaneja aloin julkaista vuonna 2003. Niitä on tällä hetkellä kuusi. Lisäksi on syntynyt kaksi nuortenkirjaa tyttären kanssa ja kaksi tietokirjaa aviomiehen kanssa.

Näen toimintani ja intohimoni moninaiset kohteet kokonaisuutena. En myöskään koe kulttuuria ja yhteiskuntaa luonnon ja ympäristön vastavoimina, vaan osana samaa kokonaisuutta, jonka pitäisi olla sopusoinnussa ja tasapainossa, yhteisen eettisen lain alla. Tästä perusideasta lähtevät kannanottoni."

Marko Juntunen

"Olen kulttuuriantropologi ja islamin tutkija ja työskentelen Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella. Opintieni on kulkenut Helsingin, Marokon, Jordanian, Egyptin ja Englannin sekä Espanjan kautta. Olen tutkinut muun muassa marokkolaisten siirtolaisten salakuljetusta ja irakilaisdiasporaa.

Kolumneissani pyrin löytämään sopivasti vinksahtaneen näkökulman ajankohtaisiin tapahtumiin. Pyörittelen paria kolmea teemaa päässäni noin viikon ennen deadlinea, ja lopulta asiat nyrjähtävät sopivasti pois paikoiltaan. Musta muistivihko on täynnä avauslauseita, kuten "kyllä päivällä ja päivällä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä". Pidän kovasti muun muassa Riku Korhosen kolumneista, joissa pienen pieni kertoo suuren suurta."

Wanjiku Wa Ngugi

"Synnyin, kun kotimaani Kenia oli kymmenvuotias. Haaveet vapaasta valtiosta olivat himmenemässä. Yli neljän ihmisen kokoontumiset oli julistettu laittomiksi, ja koska meitä oli seitsemän, perheestämme tuli laiton. Myöhemmin jouduimme lähtemään maasta.

Isäni on kirjailija, joten löysin kirjojen ihmeen jo varhain. Opiskellessani New Yorkin yliopistossa työskentelin kesät kustantamossa. Lukeminen syvensi ymmärrystäni maailmasta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta.

Suomessa olen joutunut pohtimaan identiteettiäni ja sitä, millaista on olla maahanmuuttajanainen Euroopassa.

Aloin kirjoittaa ymmärtääkseni entistä paremmin. Kolumni tarjoaa alustan, jolta voin jatkaa kysymistä, ristiriitojen selvittelyä, ja toivottavasti näyttää humaaniuden meissä kaikissa.

Antakaa minulle diktaattori tai identiteettikriisi, kynä ja muutama taisteleva sana, ja olen hyvällä tuulella! Elämä on vienyt minut maahan, jossa voin sanoa “moi moi" diktaattoreille, kuten Kenian entiselle johtajalle Daniel arap Moille."

Joan Pinto

"Olen kirjoittaja, unelmoija, aktivisti ja elämänopiskelija. Opiskelen kasvitiedettä, jotta olisin parempi luonnonsuojelija. Vaikka rakastan luontoa, ärsyynnyn hyttysistä.

Vartuin Bombayssa. Valmistuin insinööriksi, mutta aloin työskennellä mainosalalla ja myöhemmin journalistina. Asia­teksti, proosa, runous... kirjoitan niitä kaikkia. Jakaakseni sen, minkä tiedän, hoitaakseni itseäni ja avatakseni silmäni.

Kolumni on kanava, joka avaa ikkunan monien maailmaan yhden äänen kautta. Lainaamalla muille ajatuksiani toivon tarjoavani pisaran, josta syntyy kauas virtaavia puroja.

Terapeutin koulutuksen saa­neena kaivaudun kapulakielen alle kohti ongelmien inhimillisiä kasvoja. En halua nähdä ihmisiä vain tilastoina vaan kasvoineen, toiveineen, pelkoineen, kummallisuuksineen ja unelmineen.

Joka päivä musiikki, sisaren­tyttäreni nauru, uuden oppiminen, luominen, tuntemattomille hymyily, ideat, halaus tai pitkä keskustelu koiran kanssa saavat sydämeni hymyi­lemään."

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009

 

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!