Kamasutran maa

Onko Intia seksuaalisesti vapautunut yhteiskunta?

Teksti: Joan Pinto

NäkökulmatKulttuuriAasiaEtelä-AasiaIntia

Kävelen läpi Dadarin rautatieaseman Mumbaissa. Seiniä peittävät kondomimainokset: Mukana hierova rengas!

Virnistän muistaessani tarinan vuosien takaa. Erään järjestön vapaaehtoinen opetti Pohjois-Intian kylissä kondomin käyttöä, tietenkin väestömäärän kasvun hillitsemiseksi.

Vuoden kuluttua väkiluku oli yllättäen kasvanut. Ongelman syy selvisi pian: Kun miehille opetettiin kondomin käyttöä, kouluttaja pujotti kondomin oksan päälle. Miehet jatkoivat seksiä kuten ennen, mutta panivat aina ensin kumin oksaan.

Nykyisin olemme tiedostavampia, emmekä niin ujoja. Mutta onko Intia seksuaalisesti vapautunut yhteiskunta?

Kyllä, puhumme seksistä useammin, halaamme kaduilla, suutelemme baareissa. Kyllä, naiset popsivat katumuspillereitä ja myöntävät avoimesti asuvansa avoliitossa. Mutta monet meistä ovat hämmentyneitä.

Olemme kuin murrosikäisiä, ravistelemme itsemme irti aiemmin opitusta mutta samalla epäröimme. Meitä pidättelevät moraaliset arvot, uskonto, kulttuuri ja siirtomaaherroilta perimämme siveelliset käsitykset.

Nyökkäämme hyväksyvästi, kun pedofiilit saadaan kiinni. Kannustamme homoystäviämme, kun he marssivat urheasti paraateissaan Delhin, Bangaloren ja Kolkatan läpi. Samaan aikaan Delhin korkeimmassa oikeudessa keskustellaan silti yhä siitä, pitäisikö homoseksuaalisuuden olla rikos.

Vain muutama vuosi sitten parit eivät vielä voineet suudella tai halailla ulkona ilman riskiä joutua yöksi putkaan. Kiitos siitä kuului ex-ministeri Pramod Navalkarille, joka paljastui moraalia vahtivaksi haukaksi ja kielsi julkiset hellyydenosoitukset.

Vanhanaikaisista laeista ja oikeistopoliitikoista huolimatta sukupolvi, joka on altistunut rap-artisti 50 Centille ja pop-prinsessa Britney Spearsille, haluaa oppia lisää.

Isolle yleisölle suurimpia opettajia ovat olleet media ja uusi teknologia. Olemme selanneet Cosmopolitania, jonka otsikot lupaavat tuhmimpia seksiasentoja. Sinkkuelämää oli joillekin liian hurja, mutta ainakin se sai monet tulemaan sinuiksi kaipuunsa kanssa.

Kuten teini-ikäiset, myös me kypsymme ja avaudumme seksille yhä enemmän. Ehkä me vielä joskus syleilemme seksuaalisuutta kuin esivanhempamme, jotka kirjoittivat Kamasutran. Siihen saattaa mennä aikaa, mutta ainakin olemme alkaneet ymmärtää, että seksi ei ole ruma sana.


Kirjoittaja on intialainen runoilija ja aktivisti.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Joan Pinto