Maailman levyt

Matti Ripatti esittelee klezmeriä New Yorkista sekä ghanalaista ja brasilialaista musiikkia.

Teksti: Matti Ripatti

PitkätKulttuuriMusiikkiAfrikkaLänsi-AfrikkaGhanaAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaBrasiliaPohjois-AmerikkaYhdysvallat

The Klezmatics: Tuml = Leben

Piranha

Ilman vuonna 1986 aloittanutta newyorkilaista The Klezmaticsia klezmer varmasti olisi musiikkina sekä vähemmän tunnettua että toisenlaista, niin vaikutusvaltainen yhtye on ollut. Tämä bändin kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana äänittämien helmien kokoelma muistuttaa, mistä Klezmatics on maineensa saanut. Klezmer on kautta noin nelisatavuotisen historiansa sekä notkeasti imenyt hyvin vaihtelevia paikallisia vaikutteita - Euroopan juutalaiset joutuivat muuttamaan useasti paikasta ja maasta toiseen - että säilyttänyt yhteyden omiin juuriinsa, joista pisimmät ulottuvat Lähi-itään asti. Vaikka Klezmaticsia edelsikin pienimuotoinen klezmerin elvytys- ja uudistusliike, nimenomaan tästä yhtyeestä muodostui se ikoninen bändi, joka toi klezmerin nykyaikaan. Tässä tapauksessa nykyaika tarkoittaa rock- ja varsinkin jazz-sävyjä sekä mykistävää soitinten hallintaa. Läheskään kaikki tämänkään kokoelman kappaleet eivät silti ole huimaa instrumenttiakrobatiaa, vaan niin tempot kuin tunnelmatkin vaihtelevat mielekkäästi. Traditionaaliset sävelmät ja uusi tuotanto sulautuvat sopusointuisesti toisiinsa.

Seprewa Kasa

Riverboat/World Music Network

Ghanalainen trio Seprewa Kasa on ottanut nimensä paikallisesta pientä harppua muistuttavasta soittimesta seprewasta, joka sykkii monessakin mielessä yhtyeen musiikin sydämenä. Lähtökohtana on ollut lähes unohdetun perinneinstrumentin palauttaminen yleisön tietoisuuteen - mistä huolimatta soitossa ei ole hitustakaan soitindemonstraation tuntua. Vetoapua saadaan myöhemmästä musiikinhistoriasta, sillä seprewa-lauluista johtaa suora linja kautta koko läntisen Afrikan erittäin suosittuun highlife-tyylilajiin. Highlifessa kitara on korvannut seprewan perussoittimena, ja highlifen soundi on muutenkin rotevampi ja sähköisempänä modernimpi. Kitara - soittajanaan bändin perustaja Alfred Kari Banaman - on tosin mukana tässäkin, mutta musiikin ilme on silti akustinen ja erittäin nyansoituneesti uutta, perinnetietoista synteesiä luova. Monilukuinen avustajajoukko synnyttää kitaran, laulun ja kahden seprewan ympärille hienostuneesti ja ilmavasti svengaavan taustan, jonka yksityiskohtien rikkaus tarjoaa tarkkaavaiselle ylimääräisiä iloja.

Binario

Far Out Recordings

Rio de Janeiron underground on seitsenhenkisen brasilialaisen Binario-yhtyeen kasvualustaa, josta versoo erinomaisen energistä ja ylikansallisista tyyleistä vapaasti ammentavaa ja moniaineksisuudessaan hiukan hankalasti määriteltävää musiikkia. Psykedeelistä heviprogea maustettuna hip hopilla sekä samballa ja bossanovalla? Kolme sähkökitaraa, kahdet rummut, basso, syntesoijat ja muut kosketinsoittimet vuoroin funkkaavat hikisesti, vuoroin maalailevat hallusinatorisia äänimaisemia, joissa ei ole kiire minnekään. Fuusio on hauskasti yhtä aikaa uusi ja samalla elementeiltään miltei retrohenkisen tuttu. Konsertissa Binario lienee aika lailla erilainen, sillä albumin hilpeän tehosteista ja sämpleillä pippuroitua äänimaailmaa on mahdoton toistaa täydellisesti muualla kuin studiossa.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!