Lastani ette saa – lapsikauppa rehottaa Togossa

Laki kieltää lapsen kauppaamisen Togossa. Silti lapsikauppa rehottaa villinä.

Teksti: Sanna Negus

LyhyetAfrikkaLänsi-AfrikkaTogo

Suso Avok ei pärjännyt koulussa. Tuttava tuli hätiin ja kertoi hyvistä tienesteistä maataloustöissä Nigeriassa. Hän lupasi pojalle, että tämä ansaitsisi tarpeeksi voidakseen palata kotiin ikiomalla moottoripyörällä. Niinpä Avok lähti – vanhemmilleen kertomatta.

"Perillä suhteemme muuttui. Tuttuni sai rahaa maanviljelijöiltä, mutta minä ja muut pojat raadoimme palkatta jamssi- ja kassavapelloilla. Tajusin, että tuttava olikin oga, lapsikauppias," Avok kuvailee parin vuoden takaisia tapahtumia. Hänet oli kaupattu Nigeriaan orjatyöhön.

Vuoden työskenneltyään Avok sairastui niin, ettei kyennyt töihin. Hän vetosi turhaan tuttavaansa, joka ei reagoinut pyyntöihin. "Eräs kiltti maatilan työntekijä vei minut lopulta sairaalaan. Mutta kun paranin, sain kuulla, että olin rikkonut vuoden mittaisen työsopimukseni. Siksi en saisi palkkaa – enkä moottoripyörää."

Avok onnistui saamaan kyydin takaisin Togoon, Elavignoniin kylään. Siellä hän pääsi räätälin oppiin Plan-järjestön avulla.

Nyt parikymppisen Avokin tarina on tyypillinen Togossa, joka on yksi Länsi-Afrikan lapsikaupan keskuksista. Togosta ei ole tarkkoja tilastoja, mutta YK:n arvioiden mukaan Keski- ja Länsi-Afrikassa kaupataan vuosittain noin 200 000 lasta.

Kolme vuotta sitten Togossa astui voimaan lapsikaupan kieltävä laki – monen lapsikaupan vastaisen kansalaisjärjestön lobbauksen ansiosta. Lakia mainostettiin mediassa, ja kyliin perustettiin paikalliskomiteoita. Niissä opettajia, vanhempia ja muita tahoja ohjattiin taistelemaan lapsikauppaa vastaan ja tunnistamaan kauppiaat.

“Jos lapsi nykyisin katoaa, hänet on luultavasti kaupattu ilman vanhempien suostumusta. Vanhemmat tietävät, että he voivat joutua oikeuden eteen lapsensa kauppaamisesta", Messan Azanlekor Plan-järjestöstä sanoo.

Pojat pellolle, tytöt keittiöön

Poikia kaupataan Togosta Nigerian lisäksi naapurimaihin Beniniin ja Norsunluurannikolle maataloustyöhön. Rajavalvonta on löyhää ja rajavartijat helppo lahjoa. Avokin tapaan pojat joutuvat raatamaan epäinhimillisissä oloissa.

Erityisen alttiita lapsikaupalle ovat koulunsa keskeyttäneet nuoret. Togossa vain 60 prosenttia lapsista käy peruskoulun loppuun, tytöistä vain 54 prosenttia.

Tyttöjä kaupataan kotiapulaisiksi Togon sisällä, erityisesti pääkaupunkiin Loméen sekä Nigeriaan, Gaboniin, Nigeriin ja Beniniin. Tyttöjen kohtalo on lohduton: monet päätyvät prostituoiduiksi. Osa kuolee jo ennen perillepääsyä, kun täyteen ahdetut, merikelvottomat laivat uppoavat.

Varsinkin poikia lapsikauppiaat lähestyvät usein vanhempien tietämättä. Ne vanhemmat, jotka tietävät kaupasta, uskovat, että lapsia kohdellaan hyvin. Togossa on tapana lähettää tyttöjä sukulaisten luokse töihin, varsinkin jos perheellä ei ole varaa tytön kouluttamiseen.

Juuri köyhyys on suurin syy lapsikauppaan: 70 prosenttia togolaisista elää alle dollarilla päivässä. Valtaosa kaupatuista lapsista onkin lähtöisin köyhistä oloista. Usein toinen tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet. HIV-tartunnat lisäävät köyhyyttä – reilun viiden miljoonan asukkaan Togossa on noin 130 000 viruksen kantajaa.

"Jätin koulun kesken. Vanhempani lähettivät minut pääkaupunkiin Loméen kodinhoitajaksi. Sitten vanhemmat kuulivat oppisopimuspaikasta ja hakivat minut kotiin", kertoo nimettömänä pysyttelevä tyttö. Hän ei tiedä tarkkaa ikäänsä, mutta on todennäköisesti 17–19-vuotias.

Oppisopimuspaikkaa odotellessa tyttö tapasi miehen, joka lupaili hyvää palkkaa hiilen valmistuksen parissa, kylässä lähellä Beninin rajaa. Hän lupasi, että tyttö voisi palata opiskelemaan töiden päätyttyä. Tyttö lähti miehen matkaan ilman vanhempiensa lupaa.

“Työskentelin kylässä, kunnes mies ehdotti, että makaisimme yhdessä. Kieltäydyin siitä", tyttö kertoo. Samaan aikaan vanhemmat saivat selville, minne tyttö oli viety. Poliisi vangitsi miehen. Tyttö puolestaan opiskelee ompelijaksi. Hän on helpottunut, ettei käynyt pahemmin.

Isä ja poika

Pienessä Modokuten kylässä lähellä Beninin rajaa jokainen tuntee jonkun perheen, jonka lapsi on päätynyt kauppiaiden käsiin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kylästä on kaupattu viitisensataa lasta, joista viitisenkymmentä on jäänyt teille tietämättömille.

"Lapsikauppiaat ovat yleensä paikallisia, jotka tuntevat seudun", maanviljelijä Shimonti Akaku kertoo.

Lapsia lähestytään Akakun mukaan koulumatkalla tai markkinapaikoilla. Yhdeksän lapsen isä tietää, mistä puhuu. Hänen poikansa Kufi vietiin helmikuussa Nigeriaan.

Kufi on jo 18-vuotias, mutta Togossa häntä pidetään vanhempien vastuun alaisena 19-vuotiaaksi. Hän on hiljainen nuorimies, joka ei pärjännyt koulussa. Kufi jäi viisi kertaa luokalleen. Kun alkoi olla liian noloa istua pienten lasten kanssa samassa pulpetissa, hän jätti koulun kesken.

"Isäni pyysi minua työskentelemään vuoden pellolla ja sitten saisin mennä oppisopimuskoulutukseen muurariksi", Kufi kertoo.

Kun Kufi oli työskennellyt lähes vuoden, hän muistutti isää oppisopimuksesta. Isä ei enää suostunutkaan; perheen maapalsta ei tuottanut niin paljon kuin edellisvuonna, joten pojan työpanosta tarvittiin kotona.

Kufi ei tätä hyväksynyt, vaan alkoi kapinoida. "Eräänä päivänä tapasin toripaikalla ystäväni, jolle kerroin huolistani. Hän sanoi voivansa järjestää minut Nigeriaan", Kufi kertoo. Hän uhitteli isälleen lähtevänsä pois. Lopulta Kufi lähti. Isä kuitenkin tiesi, mistä oli kyse. Isä tunsi entuudestaan poikansa ystävän, josta oli tullut nyt lapsikauppias.

"Vaadin kauppiasta palauttamaan pojan", kiihtynyt isä kertoo.

Isä uhkasi kauppiaan äitiä sanomalla, että äiti saa hakea poikansa vankilasta.

Nigeriaan Kufin kanssa ehtinyt kauppias sai vihaisen puhelun äidiltään. Ja jo kolmen päivän kuluttua Kufi palasi kotiin.

"Lain ansiosta sain poikani takaisin", isä sanoo ja katsoo hellästi poikaansa.

Kufikaan ei saanut hänelle luvattua moottoripyörää. Hän voi kuitenkin aina halutessaan lainata isänsä ajopeliä. Kufin harharetken jälkeen isän ja pojan suhde muuttui paremmaksi. Poika taisi viimein ymmärtää, kuinka kipeäsi isä halusi pitää hänet kotona.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!