Pitääkö velka aina maksaa?

Jos velkaa ei ole käytetty maan hyväksi, pitääkö maan maksaa se takaisin? Epädemokraattisten maiden velka tuo harmaita hiuksia myös lainan antajille.

Teksti: Teppo Eskelinen

LyhyetTalousVelka

Velkojen oikeutus on teema, josta on puhuttu paljon HIPC-ohjelman kohdalla. HIPC-ohjelmassa kun velkoja ei mitätöidä, ellei velallismaa sitoudu noudattamaan Maailmanpankin määrittelemää talouspoliittista ohjelmaa. Varsinkin kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet käytäntöä.

Ulkoministeriön velka-asioiden neuvonantajan Nina Katajan mukaan poliittiset ehdot eivät ole ongelmallisia. "Maiden tulee esimerkiksi tehdä köyhyyden vähentämisohjelma. Kuulostaako se pahalta?" Kataja kysyy.

Useimpien järjestöjenkin mielestä ehdot ovat muuttuneet hyväksyttävämmiksi. Maailmanpankki itse on myöntänyt tehneensä aiemmin virheitä edellyttäessään esimerkiksi yksityistämisiä. Paikoin seurauksena on ollut valtion monopolin muuttuminen yksityiseksi monopoliksi. Pankki sanoo korjanneensa linjaansa.

Velkojen oikeutusta painottavien järjestöjen näkökulmasta mitkään ehdot eivät kuitenkaan ole perusteltuja. Jubilee South -verkoston kansainvälisen koordinaattorin Lidy Nacpilin mielestä ehdollisuuksien saneleminen ei ole Maailmanpankin tehtävä eikä oikeus – riippumatta siitä, ovatko ehdollisuudet hyviä vai huonoja.

Nacpilin mukaan ilman ehtoja pitäisi mitätöidä etenkin niin kutsutut sietämättömät velat. Niiksi kutsutaan velkoja, jotka on myönnetty esimerkiksi diktaattoreille ja joita ei ole käytetty kansalaisia hyödyttäviin tarkoituksiin.

"Aloitteistamme huolimatta Maailmanpankki ei ole tahtonut käsitellä velkojen periaatteellista oikeutusta", Nacpil sanoo. "Ilmeisesti se haluaa nimenomaan pitää kiinni talouspoliittisista ehdoistaan."

Diktaattorien sietämätön velka

Englantilainen kansalaisjärjestö Jubilee Research arvioi, että joidenkin kehitysmaiden velasta yli sata prosenttia on sietämätöntä velkaa. Tämä tarkoittaa, että maa on maksanut sietämätöntä velkaa pois diktatuurin kaatumisen jälkeen enemmän kuin se on ottanut uutta tilalle samassa ajassa.

Jubilee Researchin raportissa mainitaan tällaisista maista erityisesti Indonesia ja Argentiina. Suomi perii vientiluottosaatavia molemmista maista.

Finnveran Raija Rissanen vastaa kysymykseen Suomen saatavista.

"Pääomasaatavamme Argentiinasta on 5,2 miljoonaa euroa ja Indonesiasta 6,8 miljoonaa. Nämä ovat varsin vanhoja velkoja vuosilta 1991–1995. Luotot on aikanaan myönnetty suomalaisten vientitoimitusten rahoittamiseksi" , Rissanen kertoo sähköpostitse.

"Indonesian toimitukset ovat erilaisia kone- ja laitetoimituksia muun muassa energian tuotantoon, Argentiinan puolestaan muun muassa arktiseen alukseen. Argentiinan kaupalliset saatavat liittyvät useaan toteutuneeseen luottoriskiin."

Kiusallinen costa rica

Viimeaikaisin Suomelle kiusallinen julkisuuteen tullut tapaus oli Costa Rican niin sanottu "Suomi-projekti" . Projektissa Costa Ricaan vietiin sairaalatarvikkeita 32 miljoonan dollarin korkotukiluoton turvin.

Myöhemmin kävi ilmi, että projektista vastanneen Instrumentariumin uskotaan lahjoneen costaricalaisia poliitikkoja. Joukossa oli maan silloinen presidentti sekä parlamentaarikko, joka ajoi projektin nopeaa hyväksymistä. Nopean hyväksymisen takia hankintojen tarpeellisuutta ei koskaan ehditty kunnolla käsitellä.

Jälkikäteen on arvioitu, että laitteista maksettiin ylihintaa 28–80 prosenttia. Kolmasosa hankituista laitteista oli costaricalaisten sairaaloiden näkökulmasta turhia.

"Aikooko Suomen hallitus ottaa osavastuun tästä epäonnistuneesta vientiluotosta?" kysyy tapaukseen perehtynyt Martin Junge Luterilaisten kirkkojen maailmanneuvostosta. "Hallituksen tulisi vakavasti harkita loppujen saataviensa mitätöintiä Norjan esimerkin mukaisesti."

Norjan hallitus mitätöi vuonna 2006 viiden kehitysmaan velkoja katsoessaan, että oli toiminut lainaajana vastuuttomasti.

Eurodadin Hurley kysyy samaa: "Jos Suomen hallitus on tietoinen menneisyydessä myönnetyistä lainoista, joita voi pitää vastuuttomina, sen tulisi mitätöidä yksipuolisesti tällaiset lainat", Hurley sanoo.

Ulkoministeriön Kataja ei lämpene ajatukselle velkojen mitätöinnistä niiden oikeuttamattomuuden perusteella jo käsitteen epämääräisyyden vuoksi. Kataja painottaa, että Suomi hoitaa velkamitätöinnit Maailmanpankin HIPC-ohjelman kautta.

"Ensisijainen vastuu on lainan ottajalla. Lähtökohta on, että jos maalla on maksukykyä, sen tulisi maksaa", Kataja sanoo. "Eri asia on, jos maalla ei ole varaa maksaa. Tällöin asia ratkotaan HIPCin kautta."

"Meidän käsityksemme mukaan Suomella ei ole epäoikeutettua kehitysvelkaa."

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!