Maailman levyt

Matti Ripatti esittelee mm. romanimusiikkia ja israelilaislaulajan.

Teksti: Matti Ripatti

PitkätKulttuuriMusiikkiAasiaLähi-itäIsraelAfrikkaLänsi-AfrikkaGuinea

Ba Cissoko: Séno

Sterns Music

Guineassa elää vielä muusikkosukujen perinne, jossa mestarillinen soittotaito siirtyy perheessä sukupolvelta toiselle. Nelihenkisen Ba Cissokon jäsenet kuuluvat Cissokon ja Kouyatén sukuihin, joissa soitetaan läntisimmässä Afrikassa ja eteläisessä Saharassa yleistä kora-harppua. Eurooppalaisen harpun, kanteleen ja konserttikitaran risteytykseltä kuulostava, taipuisan ilmaisuvoimainen kora singahti tässä bändissä aivan uusiin ulottuvuuksiin ensimmäisen kerran jo vuosikymmen sitten. Sähköistetyn koran sointi on vieläkin aika uusi. Se ei tosin ole kovinkaan kaukana sähkökitaran äänestä, joten Sekou Kouyaté ei ole sentään tuonut maailmaan aivan uutta soundia. Kimintan Cissokon komeaäänisesti johtamat, nopeassa tempossa sykähtelevät laulut eivät kuitenkaan kärsi siitä, että sähkö-kora tuntuu paradoksaalisesti yhtä aikaa tutulta ja outoon paikkaan joutuneelta. Yleisilme on kuitenkin joustavan akustinen, ja rytmisiä vaikutteita on onneksi otettu enemmän Latinalaisen Amerikan musiikkityyleistä kuin rockista.

The Rough Guide to Gypsy Music

Rough Guides/World Music Network

Suomalainen, jolle sana romani- tai mustalaismusiikki tuo mieleen lähinnä vain tangolaulajat ja Hortto Kaalon, saattaa yllättyä siitä, mikä yhdistää tämän tyylillisesti Balkanille painottuvan kokoelman monenlaisia esityksiä. Olipa äänessä romanialainen puhaltimilla juhliva Fanfare Ciocarla, Hatšaturjanin valssia hurjasti jousilla ja harmonikalla keinuttava unkarilainen Taraf De Haidouks, afroamerikkalaisista perinteistä ammentava yhdysvaltalainen Slavic Soul Party tai hengästyttävän vikkeläsorminen hollantilainen jazzkitaristi Stochelo Rosenberg, yhdistävä tekijä on musisoinnin virtuoottisuus. Siinä onkin suomalaiselle tuumailemista. Ilmeisesti toiset kulttuuriympäristöt ovat sekä ruokkineet romanimusiikkia eloisammilla laina-aineksilla että antaneet romanimuusikoille enemmän tilaisuuksia harjoittaa musiikkia elinkeinona ja siten kehittyä. Kokoelma on rakennettu ajatuksella: Fanfare Ciocarlan Balkania ja Iberian niemimaata yhdistelevän aloituskappaleen kutsua ei voi vastustaa, ja Musafirin päätöskappaleen myötä matka päättyy komeasti sinne, mistä romanien matka alkoi: Intiaan.

The Idan Raichel Project: Within My Walls

Cumbancha

Israelilaisella laulajalla, kosketinsoittajalla ja lauluntekijällä Idan Raichelilla (s. 1977) oli aluksi vaikeuksia saada levytyssopimusta kotimaassaan. Muun muassa etiopialaisesta perinteestä ammentavaa muusikkoa pidettiin liian etnisenä. Popmuusikkona hän onkin poikkeuksellinen, mutta siitä huolimatta valtavan suosittu. Tämän albumin äärellä se ei kummastuta lainkaan; niin sopusointuisen kauniita ja tunteikkaita, mutta silti tavattoman hyvin käyttäytyviä sen melodiat ovat. Lauluja on osittain äänitetty hotellihuoneiden kaltaisissa intiimeissä tiloissa, mutta menetelmän mahdollisesti tuomat rosot peittyvät viimeistään uhkeisiin jousisovituksiin. Monietninen yhtye soittaa tasaisen keskitempoisia lauluja virheettömästi, mikä ei aina pelkästään inspiroi.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!