Eija-Riitta Korhola ja Leo Stranius taittavat peistä ilmastolaista

Järjestöt kampanjoivat ilmastolain puolesta. Laki sitouttaisi Suomen vähentämään ilmastonmuutosta aiheuttavia hiilidioksidipäästöjä viidellä prosentilla joka vuosi. Mutta onko laki oikea keino torjua ilmastonmuutosta – ja voisiko laki jopa olla haitallinen kehitysmaiden köyhille?

Teksti: Juha Rudanko

PitkätYmpäristöIlmastonmuutos

Raisa-Kyllikki Karjalaineneija-riitta.jpg

Eija-Riitta Korhola:

Väite: Päästövähennystavoitteet eivät tehoa

Ilmastolaki on vahingollinen, koska strategia on väärä. Millään hiilidioksidivähennyksillä ei päästä toivottuun tulokseen; tämä on vain kikkailua. Ilmastopolitiikan strategia lyhyen aikavälin päästövähennystavoitteineen on osoittautunut tehottomaksi, koska globaali hiili-intensiivisyys on vastoin odotuksia vain kasvanut – samaan aikaan, kun asiaan on kansainvälisesti panostettu.

Ilmastonmuutosta pyritään torjumaan mallilla, joka toimi rikkipäästöjen ja otsonikatoa aiheuttavien freonien käytön vähentämisessä. Tämä on virhe. Otsonikato tai rikkipäästöt ovat yksiulotteisia ongelmia, samoin ratkaisut ovat yksinkertaisia. Otsonikatoa torjuttiin onnistuneesti vähentämällä freonien käyttöä. Ilmastonmuutos on paljon monimutkaisempi ongelma: jos korjaa tilannetta jossain, sitä pahentaa toisaalla.

Väite: Suomi ei saa mitään aikaiseksi yksin

Suomi vastaa noin 0,3 prosentista koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Vaikka Suomi toteuttaisikin ilmastolain vaatimat päästövähennykset, vaikutukset ilmastonmuutokseen olisivat minimaaliset.

Suurin merkitys on sillä, mitä kaikista suurimmat päästöjen aiheuttajat tekevät. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n arvion mukaan Kiinan päästöt ovat vuonna 2030 noin 400 prosenttia vuoden 1990 tason yläpuolella. Suomen ilmastolailla saattaisi olla symboliarvoa – mutta se samalla ajaisi teollisuustuotantoa maihin, jotka eivät käytä yhtä puhdasta teknologiaa.

Väite: Ilmastolaki siirtää tuotantoa kehitysmaihin

Ilmastolaki on itsepetosta. Kun politiikan kriteerinä ovat tuotannosta – eikä kulutuksesta – aiheutuvat päästöt, ongelman aiheuttaja voidaan siirtää muualle. Yksipuolinen päästöjen vähentäminen teollisuusmaissa siirtää tuotantoa kehitysmaihin, missä ei käytetä yhtä puhdasta teknologiaa. Samalla ilmanlaatu heikkenee kehitysmaissa, ja kehitysmaiden ihmiset kärsivät. Me EU:ssa olemme todellisia hurskastelijoita, sillä siirrämme päästömme muualle.

Väite: Ilmastolain sijaan panostettava hiili-intensiivisyyden vähentämiseen

Ilmastolain tilalle ehdotan määrätietoista keskittymistä hiili-intensiivisyyden vähentämiseen ja teknologiainvestointeihin, koska muuten päästöt siirtyvät vain paikasta toiseen. Pitäisi selvittää, kuinka pienillä päästöillä tuotantoa on mahdollista pyörittää, ja palkita yrityksiä puhtaamman teknologian käytöstä.

Lainsäädäntö on sinänsä oikea keino, mutta nykyiset ilmastolakialoitteet kohdistuvat vain hiilidioksidiin. Eihän kyseessä edes ole ilmastolaki, vaan hiililaki. Kokonaisvaltaisessa ilmastopolitiikassa otettaisiin huomioon myös saasteet, pienhiukkaset ja esimerkiksi maaperän eroosio.

Väite: ’Ilmastohype’ vie huomiota kehitysmaiden köyhiltä

Minulla on kehitysmaatausta, ja ihmettelen, miksi Kepa ja kehitysyhteistyöväki on niin kritiikittömästi tukemassa ilmastolakia, vaikka niiden on täytynyt jo huomata, miten välinpitämätön ympäristöliike on ollut kaikkein köyhimpiä kohtaan. Ympäristöväkihän vastusti pitkään keskustelua ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Sopeutumiseen ollaan vasta nyt heräämässä – kehitysmaiden vaatimuksesta. Juuri adaptaatiolla säästetään ihmishenkiä ja estetään tuhoa nyt.

Puhuminen megaongelmasta ja megaratkaisun odottaminen on vienyt huomiotamme monilta tämän hetken vakavilta ongelmilta: köyhyys, eroosio, ilmansaasteet, kulkutaudit. YK:n vuosituhattavoitteet on helppo unohtaa. Siksi en edes usko, että ilmastonmuutos on poliitikoille "inconvenient truth" – se on hyvinkin convenient.

Entisenä kehitysyhteistyöammattilaisena olen huolissani. Kärsivistä ihmisistä tulee symboleita jollekin tulevalle, eikä heitä auteta nyt. Kuvitellaan, että kun päästöt on saatu vähenemisuralle, heidän ongelmansa ratkeaisivat. Näin ei ole.

Korhola on Euroopan parlamentin jäsen (EPP/kok.). Hän valmistelee väitöskirjaa ilmastopolitiikasta Helsingin yliopistossa.


Raisa-Kyllikki Karjalainenleo.jpg

Leo Stranius:

Väite: Ilmastolaki loisi jatkuvuutta

Ilmastolaki olisi tehokas tapa vähentää päästöjä pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Se toisi jatkuvuutta Suomen ilmastopolitiikkaan; tällä hetkellä hallitus ja eduskunta voivat sysätä päästövähennyspäätöksiä tulevaisuuteen.

Suomessa on tehty erilaisia ilmastostrategioita, mutta päästöt eivät ole vähentyneet. Viimeisten tietojen mukaan Suomen päästöt ovat jopa kymmenen prosenttia Kioton ilmastosopimuksessa määriteltyjen rajojen yläpuolella.

Väite: Ilmastolaki osoittaisi Suomen johtajuutta

Ilmastolain säätäminen osoittaisi myös kansainväliselle yhteisölle, että Suomi on tosissaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se vakuuttaisi kehitysmaat siitä, että ainakin joku tekee ilmastotieteen edellyttämät päästövähennykset. Laki olisi myös signaali elinkeinoelämälle, ja loisi vakaan toimintaympäristön. Esimerkiksi Britanniassa elinkeinoelämä on tukenut ilmastolakia voimakkaasti.

Ilmastolaki osoittaisi Suomen edelläkävijyyttä. Suomen osuus maailman kaikista hiilidioksidipäästöistä on pieni, mutta henkeä kohden mitattuna päästömme ovat maailman korkeimpia. Suomella on sen lisäksi historiallinen vastuu. Kuulumme niihin 20 prosenttiin maapallon väestöstä, jotka ovat tuottaneet 80 prosenttia tähänastisesta ilmaston lämpenemisestä.

Väite: Teollisuusmaiden on näytettävä esimerkkiä

Suomella on myös riittävät taloudelliset resurssit toimia. Emme voi odottaa, että esimerkiksi Tansania tai Bangladesh toimivat ensiksi, ja seurata sitten. Teollisuusmaiden täytyy olla johtajia. Jos Suomi toimii edelläkävijänä, hyvät käytänteet leviävät myös muualle. Edelläkävijän asemassa on uskottavaa vaatia muilta mailta samanlaisia sitoumuksia.

Edelläkävijät määrittelevät pelisäännöt. Jos odotamme, että muut toimivat, joudumme sopeutumaan muiden maiden määrittelemiin sääntöihin. Itse ainakin mieluiten olisin mukana päättämässä säännöistä.

Pienet maat kuten Norja ja Ruotsi ovat tehneet merkittäviä aloitteita kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Norja aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä – ja tämä esimerkki on huomattu maailmalla. Suomen olisi syytä olla mukana näyttämässä esimerkkiä.

Väite: Huoli päästövuodosta turha

Ilmastolain säätäminen on sekä realistista että todennäköistä. Euroopan unionin päästötavoitteet tiukentuvat, ja jäsenvaltiot joutuvat vastaamaan niihin omassa lainsäädännössään. Ilmastolain säätäminen Suomessa olisi hyvä tapa reagoida EU:n päästötavoitteisiin.

Huoli hiilivuodosta on turha. Esimerkiksi OECD:n tuoreen raportin mukaan EU:n täysin yksipuoliset toimet voivat johtaa korkeintaan 12 prosentin päästöjen siirtymiseen muualle. Mikäli kaikki teollisuusmaat toimivat, hiilivuoto on alle kahden prosentin luokkaa.

Väite: Ilmastolaki on välttämätön

Suomalaiset ovat valmiita vähentämään päästöjä. Kun tuoreimmissa mielipidemittauksissa on kysytty, mistä suomalaiset ovat eniten huolissaan, ykkösvastaus on ollut ilmastonmuutos. Se menee esimerkiksi talouden tai terveyden edelle. Kun ihmisiltä kysytään, ovatko he valmiita tekemään itse jotakin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, käytännössä kukaan ei vastaa, ettei olisi valmis tekemään yhtään mitään.

Ongelma on kuitenkin se, että ihmiset ovat valmiita toimimaan, mutta eivät toimi. Tästä syystä ilmastolaki on välttämätön. Se loisi puitteet, joissa ilmastoystävällisistä valinnoista voitaisiin tehdä helppoja.

Stranius on Suomen luonnonsuojeluliiton vs. ympäristönsuojelupäällikkö ja ilmastovastaava.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!