Ilmastonmuutoksen kourissa – Nicaragua, Thaimaa ja Turkki

PitkätYmpäristöIlmastonmuutosAasiaKaakkois-AasiaThaimaaLähi-itäTurkkiAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-AmerikkaNicaragua

Puun ja kuivuuden välissä

Nicaragualainen Arcadia Sánchez selviää myymällä munia, hunajaa ja halkoja. Hän myy polttopuuta, koska on pakko.

Kahden lapsen yksinhuoltaja Arcadia Sánchez viljelee valtion lainaamilla mailla nicaragualaisen perusmättöä: papua ja maissia. Pienen tilkun viljelyllä on katettu omat perustarpeet. Tämän vuoden toinen sato jäi kuitenkin saamatta, eikä helpotusta ole odotettavissa.

“Emme pääse kylvämään, koska maa ei ole riittävän kostea. Näyttää siltä, että menetämme myös ensi vuoden sadon", hän sanoo.

“Kuka tietää, mistä tämä sateiden vähäisyys johtuu. Sanovat, että se johtuu el Niño -ilmiöstä."

Säännöllisesti toistuvan el Niño -ilmiön tuntevien kesken tavaillaan jo nälänhätä-sanaa, sillä kuivuus saattaa jatkua koko ensi vuoden. Naapurimaassa Guatemalassa on jo kuollut satoja ihmisiä nälkään. Nicaraguassa maan papu- ja maissisato jäävät tänä vuonna noin puoleen odotetusta.

Kansa tietää Nicaraguassa ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista vähän. Vähän on Nicaragualla neuvotteluvaltaakin, ainakin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Luonnonilmiöiden tuomat ongelmat ovat kuitenkin jo tuttuja. Menneinä vuosina sadekauden epätavallisen suuret vesiryöpyt tuhosivat myös Sánchezin satoja.

Siksi on pitänyt keksiä muitakin tulonlähteitä. Sánchezilla on pääkaupungin ja Raman valtatien varressa pieni bambukoju, jossa hän myy niin polttopuuta, hunajaa kuin oman takapihan kanojen munia.

Puun hankkiminen on kuitenkin entistä hankalampaa, ja sitä pitää hakea entistä kauempaa.

“Kerrotaan, että tämä alue oli ennen todella kaunis, kukkulat olivat täynnä metsää. Nyt kaikki on kuivunut, koska puita on hakattu liikaa", Sánchez kertoo.

Vaihtoehdot vähissä

Metsäinen vuoristo on muuttumassa lännenfilmien kitukasvuiseksi aavikoksi. Puita hakattiin täällä jo espanjalaislaivojen materiaaliksi, ja hakkuut ovat jatkuneet näihin päiviin. Karjatilalliset ovat raivanneet maata sekä rahantarpeessa että lehmien elintilaksi. Kiellosta huolimatta he kulottavat tiluksiensa maita, jotta lehmille saataisiin ruohoa nopeasti. Toiminta ei ole pitkänäköistä, sillä kulotus vie maasta viimeisetkin ravinteet.

Sánchez ostaa halkonsa välikädeltä.

“Ympäristöministeriöstä tuli joku kertomaan, että puunhakkuu on täysin kielletty. Mutta minkäs teet, kun täällä ei ole mitään muutakaan. Jostain ruoka on saatava. Jos minulla olisi vaihtoehto, jättäisin heti halkojen myynnin."

Kauppa on tosin viime aikoina käynyt kovin huonosti. Sánchez saa yhden sylillisen myynnistä 3 córdoban, noin 10 sentin voiton. Viimeksi sylillinen meni kaupaksi viikkoja sitten.

Hunajansa Sánchez ostaa lähialueen tuottajilta. Viinapulloihin pakatun makoisan hunajan myyminen tuottaa vähän paremmin, vaikka kilpailua riittääkin. Samanalaisia kojuja on tien varressa vieri vieressä.

Toni Sandell


Kala-allas riisipellolla

Bangkokin "ilmasto-oikeudenkäynnissä" kuultiin todistajia, joiden elämää ilmastonmuutos on hankaloittanut.

“Minulla on jäljellä vain lapseni. Asumme taivasalla jokipenkereellä. Meillä ei ole ruokaa eikä puhdasta vettä", nyyhkii bangladeshilainen Shorbanu Khatun. Toukokuussa Bangladeshissa riehunut Aila-sykloni tuhosi Khatunin kodin ja koko kylä on edelleen veden alla.

Khatun kertoi tarinansa lokakuun alussa kansalaisjärjestöjen ideoimassa ilmasto-oikeudenkäynnissä Bangkokissa. Hän oli yksi viidestä todistajana kuullusta ihmisestä, joiden elämään ilmastonmuutos on vaikuttanut tuhoisalla tavalla.

Bangkokin ilmastoneuvotteluiden aikaan järjestetyssä seminaarissa rikkaat G8-teollisuusmaat saivat huutia siitä, että ovat toimillaan tuhonneet ihmishenkiä ja elinkeinoja.

Alavilla mailla tulvan vaara

Eteläaasialaista Bangladeshia pidetään ilmastonmuutoksen vaikutuksille altteimpana maana. 140 miljoonan asukkaan valtio sijaitsee alavalla maalla, suurten jokien suistoalueella. Intian valtamereltä nousee sykloneja, trooppisia pyörremyrskyjä. Sykloni Ailan kourissa menehtyi yli 200 ihmistä ja puoli miljoonaa jäi kodittomaksi.

Bangladeshilaiset eivät voi juuri muuta kuin paeta nousuveden tieltä. Kaikki eivät kuitenkaan pääse pakoon: tuoreen UNDP:n inhimillisen kehityksen vuosiraportin mukaan kaikkein köyhimmät jäävät usein entisille asuinsijoilleen ja kärsivät entistä enemmän. Tuhojen alta ilmastopakolaisiksi lähtevät ne, joilla on varaa ja yhteyksiä ulkomaailmaan.

YK:n arvioiden mukaan viime vuonna yli 20 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa äkillisten ilmastoon liittyvien tuhojen vuoksi. Vuoteen 2050 mennessä ilmastopakolaisten määrä saattaa olla 200 miljoonaa, pahimmillaan miljardi ihmistä. Silti rannikoiden megakaupungit Mumbaista Shanghaihin jatkavat holtitonta kasvuaan.

Turismi takkuilee vuorilla

“Olen kahdesti melkein menettänyt henkeni äkillisissä maanvyörymissä Himalajalla. Olen nähnyt selvästi, kuinka ilmasto on viime vuosina muuttunut. Lumi ja jää sulavat vuorten rinteiltä", nepalilainen vuorikiipeilyopas Dawa Steven Sherpa todisti Bangkokissa.

Kiipeilijän kotialueen jäätiköt ovat jo kadonneet. Naiset joutuvat hakemaan vettä jopa kilometrien päästä. “Myös sääolot ovat muuttuneet radikaalisti. Nyt kuivuutta on seitsemän kuukautta ja sateet entistä rajumpia. Monet ihmiset muuttavat muualle, sillä maanviljely on käynyt mahdottomaksi."

Matkailusta on tullut entistä tärkeämpi tulonlähde nepalilaisille.

“Ilmastonmuutos kuitenkin vaikuttaa turismiinkin negatiivisesti: maanvyörymät ja tuhoutuneet sillat estävät matkailijoiden saapumisen. Ja matkailijat haluavat nimenomaan nähdä lumirinteisiä vuoria."

Oikutteleva sää vie riisisadon

“Ennen tiesimme, milloin sateet tulevat ja milloin pääsemme istuttamaan riisintaimet pelloille. Sadonkorjuun aikana sää oli hyvä ja saimme riittävän riisisadon", koillisthaimaalaisesta Yasothonin maakunnasta kotoisin oleva viljelijä Noograi Sangsri kertoo.

“Parin-kolmen viime vuoden aikana olemme kokeneet sekä pahaa kuivuutta että tulvia. Joudumme istuttamaan taimet kuivaan maahan, koska emme voi jäädä odottamaan sateita. Monet taimet kuolevat kuivuuteen. Vettä tulee kyllä marraskuussa, jolloin riisi olisi kypsää ja valmista korjattavaksi. Viime vuonna emme saaneet tarpeeksi riisiä edes omaan käyttöömme, saati myytäväksi."

Noograin perhe selvisi ruokapulasta siirtotyöläisyydellä ja vihanneksilla. “Menin kuivalla kaudella tehdastyöhön Bangkokiin ja mieheni jäi kotiin lasten kanssa. Palasin kotiin, sillä työ oli liian raskasta. Aloin kasvattaa vihanneksia ja myyn niitä nyt torilla."

Luomuviljelyllä taistoon

Yasothonin maakunta kuuluu Thaimaan tärkeimpään jasmiiniriisin tuotantovyöhykkeeseen; asukkaista yhdeksän kymmenestä on maanviljelijöitä.

Riisiä viljellään vain yksi sato vuodessa viiden sadekuukauden aikana. Kastelujärjestelmiä ei jasmiiniriisiä varten kannata rakentaa, sillä lajike on valoherkkä – kasvi ei menesty liian aurinkoisella säällä, vaikka vettä riittäisikin.

Joissakin alueen kylissä on viljelty luonnonmukaista riisiä jo muutaman vuoden ajan, lähinnä ulkomaille reilun kaupan vientiin. Kylien luomuriisiosuuskunnat ovat perustaneet myös pienlainapiirejä ja kampanjoineet paikallisen ruokaturvan puolesta. Lähes kaikilla viljelijäperheillä on nyt talon vierellä vihannes- ja yrttitarha, monella myös kala-allas.

“Riisillä ei pääse rikastumaan, koska peltotilkkuni on pieni. Silti lohkaisin pellosta pienen kulman kala-allasta ja yrttitarhaa varten. Parasta on, jos voi kasvattaa kaiken, minkä itse syö", viljelyksiään esittelevä Mun Pholchai kertoo.

Ilmasto-oikkuihinkin on alettu valmistautua. Thaimaan luomuviljelijöitä tukeva Earth Net -säätiö toteutti viime vuonna yhdessä Oxfam Iso-Britannian kanssa pilottihankkeen, jossa parannettiin kyläläisten valmiuksia kohdata ilmastonmuutos.

Keskeisenä osana oli veden saannin varmistaminen kuivuuskaudella kaivojen, pienten tekoaltaiden sekä käsi- tai tuulikäyttöisten pumppujen avulla. Kylissä on myös palattu käyttämään perinteisiä viljelylajikkeita, jotka ehtivät jo melkein kadota maalaismaisemasta.

Timo Kuronen


Tulvii yli äyräiden

Rankkasateisiin uupuneet istanbulilaiset eivät ehdi kuunnella virkamiesten kinastelua. Talot on varustettava seuraavia sateita varten.

Taivas on sininen ja kirkas. Yli 12 miljoonan asukkaan Istanbulissa sateet ovat olleet lokakuussa vähäisiä. Toisin oli syyskuun alkupuolella, jolloin kovimmat rankkasateet yli 80 vuoteen aiheuttivat tuhoisia tulvia ympäri kaupunkia. Yli 30 ihmisen arvioidaan menettäneen henkensä.

Neslihan Ceylanilla on kokemusta Aasian puoleisessa Istanbulissa, Atasehirissa, asumisesta yli 22 vuoden ajalta. Hänen mukaansa syyskuun rankkasateet eivät tulleet kenellekään yllätyksenä.

"Tätä osattiin odottaa. Nyt vain vartoillaan, koska sade iskee seuraavan kerran."

Poikaansa Hilmiä sylissään pitelevä Ceylan asuu pienessä kolmikerroksisessa talossa 20 muun asukkaan kanssa. Talo ei ole viittä vuotta vanhempi, mutta jo nyt siitä erottuu ränsistymisen merkkejä. Ahtaaseen tilaan mahtuu koko suku, niin Ceylanin kuin hänen aviomiehensäkin puolelta.

Syyskuun tulvat koettelivat voimakkaimmin Istanbulin läntisiä kaupunginosia, missä osa valtateistä jäi tyystin veden peittoon. Pelastusviranomaiset joutuivat auttamaan ihmisiä asuintalojen katoilta.

Vesi valtasi Ceylanin perheen talon pohjakerroksen. Omaisuutta tuhoutui ja vesisateen jättämä likakerros saatiin siivottua vasta viime päivinä.

"Tiesimme, ettemme kuolisi, mutta pelkäsimme taloudellisia vahinkoja", Ceylan sanoo.

Rankkasateiden aikaan talosta oli liki mahdotonta kuljettaa turvaan suurempia elektronisia laitteita, eikä tuhoutuneiden tavaroiden tilalle ole varaa hankkia uusia.

Taloudellista tilannetta vakavampi huolenaihe on tosin talon lasten terveys.

"Joka kerta kun tulee rankkasade lapset saavat vaikeita virustartuntoja."

Samaa tuumii anoppi Zeynap Ceylan, jonka mukaan rankkasateiden seuraukset ulottuvatkin joka puolelle kolmikerroksisen talon elämää.

"On kuin asuisimme joenuomassa. Vesi nousee välillä katutasoon asti, emmekä voi käyttää keittiötä päiväkausiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, pahimmillaan lasten terveyteen."

Yksin on pärjättävä

Uusilta rankkasateilta talon asukkaat ovat suojautuneet vuoraamalla pohjakerroksen hiekkaesteillä ja kasaamalla tiiliskiviä katutasoa matalammalla sijaitsevalle pihalle. Perheenäiti Neslihan Ceylanin mukaan Atasehirissa on turha odottaa apua Istanbulin kaupungilta.

"Viemärit ovat täällä koko kaupungin tapaan surkeat. Sateiden tullessa ne täyttyvät heti, ja koko katu tulvii. Olemme pyytäneet viranomaisilta apua, mutta he väittävät, ettei vesi nouse tarpeeksi korkealle."

Turkin liikenneministeri Binali Yildirimin on todennut, että tällaiset tuhot ovat ominaisia Istanbulille huonon kaupunkisuunnittelun ja laittomasti rakennettujen asutusten vuoksi.

Ceylania pelkät puheet eivät enää lohduta. "Emme ehdi kuunnella puheita ilmastonmuutoksesta tai virkamiesten kinastelua. Elämäämme kuvastaa turkkilainen sanonta, jonka mukaan vesi kiertää edestakaisin, kunnes se lopulta palaa takaisin sinne, minne se kuuluu."

Atasehirin asukkaille ja muulle Istanbulille yksi asia onkin varmaa: sateet jatkuvat ja palaavat takaisin vielä monta kertaa, eikä kukaan tiedä, kuinka seuraavalla kerralla käy.

Sean Ricks

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!