Että olisimme turvassa

Anu Silfverberg: Kung Po. Avain 2008.

Teksti: Marie Kajava

KulttuuriKirjallisuus

Miten olla toisen kanssa? Miten olla, säilyttää itsensä ja tarvittava etäisyys toiseen? Miten rakastaa toista, niin erilaista?

Kohtaamisen vaikeus, piirtyvä raja minun ja muiden välillä, siinä koskettava asetelma, jota Anu Silfverberg purkaa esikoisromaanissaan Kung Po.

Kenties "purkaa" ei ole verbinä oikea, kysymys on ennemminkin lähestymisestä, polkujen hahmottamisesta, lähes näkymättömän, himmeästi valossa erottuvan elämänverkon katselemisesta. Melko läheltä, aivan hiljaa.

Kung Po on tarina Reimasta ja Reetasta, juuri eronneista kolmekymppisistä kaupunkilaisista. Reeta on jättänyt Reiman, turvallinen ja totunnainen parisuhde on historiaa. Mies juo, rypee ja suree; nainen koettaa ponnistaa elämässään eteenpäin.

Romaani laajenee myös monikulttuurisen kohtaamisen tasolle. Reiman polku johtaa laittoman maahanmuuttajan, Abdin tapaamiseen - tai toisin päin. Abdi muuttaa Reiman luo asumaan. Miehet kommunikoivat alkuun lähinnä hiljaisuuden ja Susan Sarandonin elokuvien kautta, molemmat ymmärtävät, ettei menneisyyteen käy koskeman.

Miesten välinen kohtaaminen on kömpelyydessään koskettavaa ja kunnioittavaa. Samalla todellisuus saa uudet mittasuhteet: kahden nykykaupunkilaisen kolhiintunut rakkaus vaikuttaa kovin pieneltä suurten menetysten rinnalla. Abdi on menettänyt kotimaassaan sodan vuoksi kaiken, koko perheensä.

"Kyllä hän varmasti halusi heidätkin turvaan. Mutta eniten hän halusi, että olisi itse turvassa. Sitä kaikki halusivat, sitä kaikki ensimmäiseksi ajattelivat", toinen turvapaikanhakija kuvailee Abdia romaanin sivuilla.

Syyllisyys viiltää romaanin henkilöhahmoja, tekee heistä kumararyhtisiä, luisia ja haavoittuvia. He elävät omissa häpeän kaapeissaan. He eivät ole pahoja - hahmotelmia totuudesta on vain yhtä monta kuin ihmisiäkin. Ja elämässä on kysymys selviytymisestä ja ennen kaikkea siitä, että saisi pitää myös rakkaimpansa lähellään, turvassa.

Juuri armolliset ihmiskuvat ovat Silfverbergin romaanin parasta antia. Tarkka, arkinen kuvaus on avartavaa luettavaa ihan kaikille. Ja kaikenlaisen elämän, kaikenlaisten ihmisten kohtaamisessa. Se, että Silfverberg ei tekstissään nimeä maita, kaupunkeja, tapahtumapaikkoja, tekee romaanista yleisellä tasolla inhimillisen.

Kung Po nousee monikulttuurisuuden kysymyksillään yhteiskunnalliselle tasolle. Romaani myös valottaa uusia, anarkistisiakin tapoja elää ihmisten kanssa. Ruokalajina kung po on sen sijaan "peruskiinalaista". Sellaista, jota söisi mieluusti kumppanin kanssa sunnuntaisin. Silloin kun ei jaksa itse laittaa ruokaa tai haluaa muuten vaan löhöillä sohvalla. Kung po on arkista arkisempaa.

Juuri tästä romaani on napannut nimensä. Arkisen kung po’n makua jää yksin kaipaamaan. Arjesta kumpuaa rosoinen, erivärinen onni. On rohkeaa kirjoittaa juuri siitä.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!