Omanin oma demokratia

Omanissa totutellaan edistykseen ja demokratiaan. Yleinen äänioikeus maahan saatiin vuonna 2003, mutta puolueita ei ole. Viimeisen sanan sanoo yhä sulttaani.

Teksti: Lauri Dammert

LyhyetDemokratiaAasiaLähi-itäOman

 

LAURI DAMMERT
reppis.jpgKalastajat esittelivät komeita huotrakaloja. Raakaöljyn lisäksi kalastus on Omanin suurimpia elinkeinoja.

 

Ennakkokäsitys voisi olla tällainen: islamilainen arabivaltio, jossa sulttaani päättää kaikesta, köyhyys rehottaa ja naiset hiipivät seinänvieriä pitkin mustissa kaavuissaan. Onneksi se ei pidä paikkaansa.

Vaikka Oman ei länsimaisen mittapuun mukaan ole demokratia, voi sitä Arabian niemimaan mittakaavassa pitää edistyksellisenä valtiona. Naisilla on äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle vaaleissa. He voivat ajaa autoa ja käydä töissä.

Tosin islamilaiseen lakiin eli shariaan pohjaava perhelainsäädäntö asettaa naisen monissa asioissa miehen alamaiseksi. Naiset eivät kuitenkaan vaikuta nujerretuilta, päinvastoin.

"Äänioikeus on antanut meille itsetuntoa ja ylpeyden aiheen siitä, että osallistumme maan kehitykseen. Siitä on suurta hyötyä kamppaillessamme tasa-arvon saavuttamiseksi kaikilla elämänaloilla", Nabila bint Abdulah Al-Sheik summaa.

Hän on Khasabin kaupungin opetushallinnon varajohtaja pohjoisessa Musandamin maakunnassa, Hormuz-salmen suulla. Juuri Nabilan kaltaiset naiset edustavat Arabian niemimaalla uutta naisroolia. Alueella islamin opit ja esi-islamilaiset tavat ovat alistaneet pitkään naisia ja rajoittaneet heidän elämänsä kodin seinien sisälle.

Omanilaiset naiset ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia, lähes kolmasosa naisista käy töissä. Neljä Omanin suurlähettiläistä on naisia: Yhdysvaltain, Hollannin ja Itävallan lähettiläät sekä YK-lähettiläs. Hallituksen ministereistä kolme on naisia.

Tasa-arvo on tasa-arvoa!

" Ei!" Vastaus on ponteva, kun Abdulah Al-Sheikiltä kysyy, onko hänen mielestään olemassa länsimaisesta eroavaa islamilaista tasa-arvomallia.

"Tasa-arvo on tasa-arvoa, ei siinä voi olla mitään vivahde-eroja. Olemme aloittaneet prosessin, jonka tuloksista emme vielä tiedä. Mutta varmaa on, että me naiset olemme saaneet valtiolta täyden tuen: meillä on poliittiset oikeudet ja saamme koulutuksen ja stipendejä siinä missä miehetkin", hän sanoo.

"Naiset toimivat myös järjestöissä. Tahdomme päästä eroon maatamme riivaavista, syvälle juurtuneista epäkohdista. Vakavin niistä on sietämättömän suuriksi kasvaneet myötäjäiset, jotka saattavat rampauttaa perheiden talouden. Toinen akuutti tehtävä on työpaikkojen löytäminen naisille", Abdulan Al-Sheik kertoo.

Naiset saivat Omanissa äänioikeuden vuonna 2003, miehet edellisellä vuosikymmenellä. Vuoden 2007 vaaleissa naisten äänestysprosentti oli korkeampi kuin miesten. Yhtään naista ei kuitenkaan valittu parlamenttia vastaavaan valtiolliseen neuvottelukuntaan.

Viranomaiset ottivat tuloksen vastaan järkyttyneinä.

"Varmaan tämä johtuu siitä, että monet äänestävät heimojohtajien suositusten mukaan, ja siitä, että miehet ovat lähiympäristössään tunnetumpia kuin naiset", sisäministeri Saud bin Ibrahim Al-Bousaidi kommentoi vaalitulosta. Hän kertoi harkinneensa naiskiintiön säätämistä, muttei halunnut säädellä äänestyskäyttäytymistä:

"Olemme rakentamassa demokra­tiaamme. Siihen tarvitaan kansalaisten tietoisuuden kasvattamista. Tämä on prosessi, ja olisi vahingollista säädellä parlamentin koostumusta."

Parlamentti neuvoo, sulttaani päättää

Oman kuului pitkään maailman kurjimpiin maihin. Vuonna 1970 valtaan nousseen sulttaani Qaboos bin Said Al Saidin myötä maa on alkanut modernisoitua.

Qaboos bin Said syrjäytti vuonna 1970 isänsä, vanhoillisen sulttaani Taymyr bin Saidin. Hänen aikanaan maata olivat repineet kapinat ja heimoriidat. Ihmisten ensisijaiset uskollisuuden kohteet olivat olleet perhe, klaani ja heimo - ei valtio.

Uusi sulttaani passitti isänsä maanpakoon Englantiin, vapautti poliittiset vangit ja lupasi muutoksia.

"Ensimmäinen toimenpiteeni on poistaa kaikki tarpeettomat rajoitukset elämältänne ja toiminnaltanne. Haluan niin nopeasti kuin mahdollista muuttaa elämänne hyvinvoivaksi ja tulevaisuutenne valoisaksi", sulttaani lupasi valtaan noustuaan.

Aluksi piti poistaa köyhyys. Tähän käytettiin öljytuloja, jotka eivät suinkaan ole valtavia. Omanin kansantuote henkeä kohden on noin puolet Suomen vastaavasta.

Varoja on ohjattu teihin, sairaaloihin, sähköön ja koulutukseen. YK:n kehitysjärjestö Undp:n inhimillisen kehityksen tilastoissa Oman lasketaan eniten kehittyneisiin maihin. Eliniänodote on noussut 75 vuoteen, ja lapsikuolleisuus on samalla tasolla kuin Euroopan köyhimmissä maissa. Lapsista kolme neljäsosaa aloittaa koulun.

Nykyisen sulttaanin valtakaudella on ryhdytty luomaan myös valtiollisia instituutioita. Maahan perustettiin kaksikamarinen edustuslaitos, jolla on kuitenkin vain neuvoa-antava asema. Poliittisia puolueita ei sallita, ja sulttaaniuden ohella Qaboos Bin Said Al Said toimii myös pääministerinä ja ulkoministerinä.

Maan ensimmäiset vaalit pidettiin vuonna 1997. Niissä saivat äänestää 30 vuotta täyttäneet, pääkaupungissa asuvat miehet. Vuoden 2000 vaaleissa ikärajaa laskettiin 21 vuoteen, ja vuonna 2003 ääni­oikeuden saivat myös naiset.

Vaaleilla valituilla elimillä on kuitenkin vain neuvoa-antava asema - sulttaani päättää muodollisesti kaiken. Ja näin tulee jatkumaan, jos on uskomista tiedotusministeriön pääsihteeriin, Sheik Abdullah bin Shwain al Hosniin:

"Onko lähitulevaisuudessa odotettavissa, että parlamentti saa myös suoraa lainsäädäntövaltaa sulttaanin ohi?"

"Ei."

Oma järjestelmä

"Historia on osoittanut, että toisten järjestelmien orjallinen kopiointi johtaa aina katastrofeihin", sulttaani Qaboos bin Said Al Said sanoi viime vuonna.

Vaikka sulttaani allekirjoittaa kaikki lait ja säätää omiaankin ohi parlamentin, hän ei hallitse yksin.

Islamin valtioajatuksen mukaan hallitsijoilla on Allahin säätämä velvollisuus toimia kansan parhaaksi ja kuunnella kansaa. Vaaleilla valitun, parlamenttia vastaavan Majlis al Shuran nimi heijastaa tätä: Majlis tarkoittaa avointa telttaa, jossa miehet ennen vanhaan kokoontuivat neuvonpitoon. Shura taas tulee Koraanista, jossa usein siteeratut suurat 3:153 ja 42:36 kieltävät ruhtinailta mielivaltaisen vallan ja vaativat neuvonpidon - arabiaksi shura - kautta toteutettavaa konsensusvaltaa.

Parlamentilla on siten ainoastaan neuvoa-antava asema sulttaaniin nähden.

Guccia ja beduiineja

Omanilaiseen todellisuuteen mahtuu valtavia eroja asukkaiden elämäntavoissa ja taustoissa. Islam ja vanhat perinteet ovat varsinkin köyhemmän väestönosan maailmankuvan perusta. Perinne koostuu joukosta selkeitä sääntöjä, jotka ovat läsnä arjessa. Perinteisen arvomaailman muuttaminen on vaikeaa ja hidasta.

Pääkaupungin tyylikkäät Gucci-huiveihin sonnustautuneet ladyt ja modernit, kielitaitoiset, hyvin koulutetut nuoret ja toisaalta hiekkaerämaan perinteistä elämää viettävät paimentolaiset ovat melkein yhtä kaukana toisistaan kuin beduiiniteltta ja sen yllä kimaltavaa linnunrataa leikkaavan satelliitin valopiste.

Sulttaanin uudistukset ovat parantaneet omanilaisten elintasoa ja tuoneet toivon paremmasta huomisesta.

Laajamittaista oppositiota ei Omanissa ole. Amnesty Internationalin vuoden 2007 raportin mukaan maassa oli yksi vanki, jonka vankeuden syynä voidaan pitää poliittista mielipidettä.

Vuonna 2005 valtion vastaisesta toiminnasta tosin tuomittiin 18 upseeria ja 31 islamilaiseen liikkeeseen kuulunutta siviiliä. Sulttaani kuitenkin armahti heidät pian tuomion jälkeen.

Amnestyn huoli koskikin entistä parlamentin naisjäsentä Taiba al-Mawalia. Hän arvosteli 31 siviilin tuomiota ja sai itse arvostelustaan 18 kuukauden tuomion. Hänet vapautettiin kuuden kuukauden jälkeen sulttaanin käskystä.

Laajempaa oppositiota ei sulttaanin hallinnolle maassa ole. Keskustellessani erään Omanin tv:n johtajan kanssa intin, että kai arabit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, erimielisyyttä esiintyy varmasti.

"No joo", mies tunnusti, "onhan täällä joitain vanhoja vuohia, jotka eivät pidä muutosvauhdista ja autoilevista naisista, ja joitain nuoria kuumapäitä, jotka haluavat nopeampaa demokratisoitumista, mutta mitä he voivat tehdä?"

Eivät mitään. Sulttaanilla on alaisuudessaan 70 000 hyvin koulutettua sotilasta, ja maan uskonnollinen johtaja, mufti, tukee häntä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!