Amazonian raivatut kuvat

Raivatun metsän alta paljastuneet geoglyfit viittaavat siihen, että sademetsien tuhoaminen ei ole vain meidän aikamme ilmiö.

Teksti: Kirsi Cheas

LyhyetYmpäristöAmerikkaEtelä-Amerikka

On vuosi 1999 ja brasilialainen paleontologi Alceu Ranzi tuijottaa lentokoneen ikkunasta läntisen Amazonian sademetsää - siis sitä, mitä siitä on jäljellä. Metsää hakataan karjan laidunmaaksi ennennäkemätöntä vauhtia.

Ranzin katse kiinnittyy metsän pohjaan kaiverrettuihin ympyrän, suorakaiteen ja U-kirjaimen muotoisiin valtaviin kuvioihin. Myöhemmin tutkijalle selviää, että kuviot - geoglyfit - ovat eurooppalaisvalloitusta edeltävien kulttuurien perintöä.

Raivatun metsän alta on tähän mennessä paljastunut yli 200 geoglyfiä. Kuvioiden merkityksestä ei vielä ole täyttä varmuutta. Niiden olemassaolo viittaa siihen, ettei sademetsien tuhoaminen ole vain meidän aikamme ilmiö.

"Jotta geoglyfien muodostaminen olisi ollut mahdollista, muinaiset kansat ovat todennäköisesti ensin polttaneet metsää ja sitten repineet puiden juuret maan pohjasta", geoglyfi-tutkimusprojektin johtaja Martti Pärssinen sanoo.

Autioituneet kaupungit hautautuivat metsiin

Ensimmäisten espanjalaisvalloittajien Amazonian-kuvauksissa kerrotaan, että alueella oli suuria kaupunkeja. Amazonian alueen väestömäärä kuitenkin romahti, kun valloittajien vanhasta maailmasta tuomat sairaudet levisivät.

"Kun kaupungit autioituivat, niiden päälle alkoi ilmeisesti kasvaa metsää", Pärssinen sanoo.

Myöhemmin alueelle saapuneet espanjalaiset pitivät varhaisia kertomuksia Amazonian suurista kaupungeista mielikuvituksen tuotteina. Valloittajat vakiinnuttivat meidän päiviimme asti vallinneen käsityksen, jonka mukaan alueella olisi aina kasvanut tiheää sademetsää.

"Tutkijat eivät ole juuri kiinnittäneet huomiota menneiden aikojen ilmasto-olosuhteisiin", historiaan, antropologiaan ja ar­keologiaan erikoistunut Pärssinen huomauttaa.

Alceu Ranzin mukaan taas geoglyfien syntymisen aikaan metsä olisi ollut nykyistä huomattavasti harvempaa. Geoglyfien tekeminen ei siis olisi edellyttänyt metsän raivausta.

"Jääkaudella osa Amazoniasta oli luultavasti savannia, ja myöhemminkin voimakkaat el niñon kaltaiset merivirtoja muuuttavat sääilmiöt ovat voineet vaikuttaa metsän laatuun. Tekemämme arkeologiset löydöt eivät kuitenkaan vielä osoita, että suuria savannialueita olisi esiintynyt Amazoniassa jääkauden jälkeen", Pärssinen perustelee.

Pieni jääkausi toi kuivuuden ja aineellista puutetta

Radiohiilimittausten mukaan geoglyfit on tehty vuoden 1250 tienoilla, samaan aikaan, kun läheisten Andien ylätasangolle rakennettiin valtava määrä linnoituksia. Muurit ja vallihaudat toimivat geoglyfienkin ääriviivoina.

Martti Pärssinen arvelee linnoitettujen asuinpaikkojen määrän yhtäkkisen kasvun johtuvan Etelä-Amerikkaa koetelleesta "pienestä jääkaudesta", joka oli samalla poikkeuksellisen kuiva.

Andien ylätasangolla sijaitsevan Titicaca-järven pinta laski ja lähes 500 kilometriä pitkä Desaguadero-joki kuivui. Yhteys Titicacan ja eteläisen Poopó-järven välillä katkesi.

"Kun Andeilla on kuivaa, myös Amazonialle päin valuvien jokien tulvakyky heikkenee, eivätkä ne enää tuo mukanaan lietettä peltojen hedelmöittämiseksi", Pärssinen selittää. "Molemmilla alueilla näkyy merkkejä voimakkaasta heimojen liikehdinnästä ja sodista."

Ilmaston kylmeneminen toi aineellisen puutteen. Siihen asti läntisen Amazonian kansat näyttävät kuitenkin eläneen sopuisassa suhteessa toisiinsa.

"Geoglyfien rakentajat edustivat todennäköisesti eri etnisiä ryhmiä, jotka jakoivat yhteisen maailmankuvan. Yhteistyön tuloksena syntyi satojen kilometrien laajuinen, joka suuntaan ulottuva sosiaalinen verkosto, joka toimi vuosisatojen ajan", Cochabamban San Simónin yliopiston tutkija Patricia Alvarez päättelee.

"Alueella on selvästi vallinnut heterarkinen yhteiskuntajärjestelmä. Pääkaupunkia ei ole, asutuskeskukset toimivat tasavertaisessa asemassa toisiinsa", Pärssinen jatkaa.

Tutkijat arvelevat, että geoglyfejä löytyy jopa 1000 kilometrin laajuiselta alueelta Brasilian Acren ja Rondonian osavaltioista eteläisiin Bolivian Pandoon ja Beniin asti. Uusien kohteiden nopea varmistaminen edellyttäisi sitä, että metsä raivataan alta pois. Tätä tutkijat eivät toivo.

"Päinvastoin, tavoitteemme on nimenomaan suojella Amazoniaa", Pärssinen korostaa. Hän toivoo, että geoglyfit julistettaisiin maailmanperintökohteeksi.

Tutkimusryhmä pyrkii tuottamaan tietoa myös Amazonian kulttuuriympäristöstä vastaaville viranomaisille, jotta arkeologisten kohteiden ja niiden ympäristön suojelu tapahtuisi ekologisesti kestävällä tavalla.

Alkuperäiskansojen identiteetti muuttuu

Perinteisen käsityksen mukaan läntisen Amazonian ekokapasiteetti ei olisi sallinut yli tuhannen ihmisen suuruisten kylien kehittymistä. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että alue oli varsin tiheään asuttu 1500-luvulle asti.

Espanjalaisvalloittajien tuomat taudit hävittivät lähes koko tro­piikissa asuneen väestön, jonka esineistö - korit, puu- ja luuesineet sekä luonnonmukaiset asumukset - maatuivat kosteassa ilmastossa. Muinaisten kansojen hengissä selvinneet perilliset ovat sittemmin sinnitelleet pienissä kylissä pitkien etäisyyksien päässä toisistaan.

Metsän tuhoaminen on pakottanut monet hylkäämään perinteisen kotinsa ja elämäntapansa ja muuttamaan kaupunkeihin. Alueelle jääneet alkuperäisasukkaat saavat vaatimattoman toimeentulonsa muun muassa kumin keräämisestä ja kaivostyöstä.

"Ihmiset ajattelevat, että Amazonian kansat eivät osanneet viljellä maata ja elivät kuin villieläimet. Siksi heidän sortamistaan suvaitaan. Myös alkuperäisasukkaita on vaikea saada uskomaan, että heidän esi-isänsä muodostivat suuria sivilisaatioita", Pandon alueen kestävään kehitykseen tähtäävän projektin johtaja Guillermo Roja kuvailee.

Geoglyfi-havaintojen myötä historia pitää kirjoittaa uusiksi.

"Amazonian alkuperäiskansojen identiteetti muuttuu täysin", Belémin Parán yliopiston tutkija Denise Schaan arvioi.

Amazonian sademetsä levittäytyy yhdeksän valtion alueelle. Pelkästään Brasiliaan kuuluva Amazonia on koti yli 20 miljoonalle ihmiselle, jotka kuuluvat 400 etniseen ryhmään.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009
 

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!