Näkökulmat

Eksoottista hämmennystä

'Eksoottinen' ei välttämättä ole viaton sana.

Suomessa vuosia asunut argentiinalainen ystäväni Claudia on tuohtunut. Hän on viettänyt perhejuhlaa suomalaisessa kodissa, jossa lähestulkoon koko joukko on akateemista ja oppinutta väkeä. Juhlan tuoksinassa isoisä puhuttelee ystävällisesti Claudiaa ja ihailee isoon ääneen hänen eksoottisuuttaan. Claudia ei ymmärrä isoisän kommenttia, se loukkaa häntä. Miksi?

Siksi, että termi eksoottinen tarkoittaa hänelle eri asiaa kuin suomalaiselle vanhalle herralle. Sana ’eksoottinen’ viittaa Latinalaisessa Amerikassa alkuperäiskulttuureihin ja siihen liittyy runsaasti kielteisiä, siirtomaaisäntienkin röyhkeyteen palautuvia mielleyhtymiä. Se vihjaa, että toista tarkastellaan vieraana ja outona, vähän alemman tason olentona.

Claudia kavahtaa siksikin, ettei hänessä edes ole mitään sellaista, mitä suomalaiset yleensä pitävät eksoottisena. Hänellä on tummat hiukset ja ruskeat silmät, mutta niin on monella kantasuomalaisellakin. Onko hänen hymyssään ja elekielessään kenties jotain eksotiikkaa?

Suomalainen sivistyssanakirja määrittelee eksoottisen outoutensa tai vierasmaalaisuutena takia kiinnostavaksi ja kiehtovaksi. ”Alkujaan sana viittaa jonkin asian tai ilmiön vierauteen tai vierasperäisyyteen, mutta se on ruvennut tarkoittamaan etenkin kaukaisten maiden ja vieraiden kulttuurien piirteitä, jotka ovat kiehtovia, koska ne poikkeavat tutuista, tavallisista oloista. Suomalaiset pitävät eksoottisina usein erityisesti trooppisten maiden oloja”, merkitystä selitetään.

Kerron Claudialle, ettei suomalaiselle eksoottinen sanaan liity halventavia lisämerkityksiä. Että vanhan miehen eksotiikkahöpinä oli silkkaa erilaisen ihailua. Claudian elinvoiman ja kauniin hymyn ihailua.

Vieläkään Claudia ei ole vakuuttunut.

Yhteen sanaan voi mahtua koko kolonialismin valtarakenne.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009

Tilaa Maailman Kuvalehti