He hallitsevat ukkostakin

Pohjois-Mosambikissa kaikki ovat joko kristittyjä tai muslimeja. Silti ihmisten elämää ohjaavat myös toiset näkymättömät voimat.

Teksti: Esa Salminen

PitkätKulttuuriAfrikkaEteläinen AfrikkaMosambik
ESA SALMINEN

teema3.jpgParantaja Methe suojaa Abibo Majan pahoja taikoja vastaan.

Pemba on kuuma ja kostea pikkukaupunki Mosambikin pohjoisrannalla. Useimmiten se tuntuu uinuvan. Ihmiset maleksivat verkkaisesti, kalastajat hakevat kanooteillaan ruokaa koralliriutalta, talot rapistuvat ja tiet romahtelevat, etenkin nyt sadekauden aikaan.

Pinnan alla kuitenkin sattuu ja tapahtuu: esi-isät suojelevat jälkeläisiään ja kääntävät selkänsä toisille. Pahat noidat loitsivat naapureitaan ja sukulaisiaan rikastuakseen tai päästäkseen petiin. Ikiaikaista tietoa vaalivat nkulukhanot tekevät kaikkensa, että hyvä voittaisi pahan.

Yksi heistä, Fransisco dos Santos Omar, parantajanimeltään Methe, suostuu auliisti haastateltavakseni. Hän ei kuitenkaan halua puhua magiasta ja parantamisesta kaupungissa ollessaan, sillä voiman lähde on puissa ja kasveissa, joita Pembassa on harvassa.

Matkalla Methen kotikylään parin tunnin ajon päähän poimimme mukaan hänen edesmenneen veljentyttärensä ja tämän hautajaissaaton. Veljentyttären poismeno mutkistaa matkaa: ei ole sopivaa tehdä parantajan töitä niin kauan kuin ruumis on kylässä. Henget eivät ole suotuisat, eivätkä puut kuuntele, vaan surevat.

Mukana kulkee Abibo Maja, jolle Methen on määrä tehdä suojausrituaali pahoja taikoja vastaan.

Ei uskoa, vaan tietoa

Maja, 35, tietää, että taikuutta on olemassa. Siihen ei uskoa tarvita. Ja syytä miehen varmaan tietoon onkin, sillä molemmat hänen vanhempansa ovat kuolleet noituuteen. Isän tappoi toinen suku samasta kylästä, vain saadakseen käyttöönsä Majan isällä olleen kuninkaallisen nimen. Äidin taas myrkytti maagisilla yrteillä Tansaniasta tullut uusi aviomies, kaikille pahaa haluava, ilkeä isäpuoli. Näin kertoi kotikylän parantaja.

Majan tapaus on tyypillinen: kuolema tavataan selittää jonkun syyksi. Onnettomuuksia ja luonnollisia kuolemia on Majan ja Methen mukaan lähes mahdoton löytää. Methen sukulaistyttökin on kyläläisten mukaan kuollut noituuteen, tai ehkä aidsiin. "Todennäköisesti molempiin", Methe pohtii.

Magiaa Pohjois-Mosambikissa tutkinut antropologi Harry G. West huomauttaa kirjassaan Kupilikula, että olisi epätarkkaa sanoa mosambikilaisten uskovan taikuuteen. Mosambikilaisille taikuudessa on kyse tiedosta.

Samaa mieltä on Pemban keskussairaalan kliinnen johtaja Abdul Impasso. Hänen mukaansa kaikki mosambikilaiset ovat varmoja, että ihmisen ulkopuolella on henkiä ja voimia ja jotkut ihmiset osaavat toimia niiden kanssa.

"On myös tietysti kliininen puoli: tietyt yrtit parantavat tiettyjä sairauksia", hän muistuttaa.

Methe puhuu kasveista ja parantamisesta mielellään, vaikka tieto onkin salaista. Osa kyläläisistä kuulemma pahoittelee, että tietoa jaetaan ulkomaalaisille. Hautajaisten jälkeen kierrämme lähimetsää, jossa jokaisella vastaantulevalla puulla ja pensaalla on käyttönsä. "Tämä on päänsärkyyn, tuo kuukautiskipuihin, näillä kolmella ajetaan pahoja henkiä, tuo parantaa sinunkin astmasi", Methe kähisee.

Kaikkea parantajat eivät kuitenkaan paranna. Methe on itsekin maannut edellisen viikon sairaalassa saatuaan työmatkalla koleran.

Impasson mielestä molemmilla lääketieteillä - afrikkalaisella ja eurooppalaisella - on hyvät puolensa. Perinteistä afrikkalaista parantamista ei hänen mukaansa tulisikaan kutsua vaihtoehtoiseksi vaan täydentäväksi lääketieteeksi.

Impasso harmittelee, ettei kasvien tieteelliseen tutkimukseen ole osoitettu riittäviä varoja, ja tutkimus perustuu lähinnä yksittäisten ryhmien tekemiin pyrähdyksiin. Yhdelle tällaiselle ryhmälle Methekin on esitellyt tietojaan. Odotuksesta huolimatta hän ei ole saanut tutkimustuloksia kaukaa Italiasta.

"Ja sitten kun tutkitaan, niin se on varmasti valkoinen mies, joka saa patentin ja suuret ylistykset vaikkapa aids-lääkkeen löytymisestä. Lääkkeen oikea keksijä, parantaja, pysyy köyhänä maanviljelijänä", Abdul Impasso manaa.

Terapeutti, pappi, noita ja tohtori

Parantajan tehtävä yhteisössä on moninainen. Hän pitää yhteyttä esi-isiin, torjuu pahat taiat, ajaa henget ulos, parantaa sairaat ja opastaa ihmisiä oikeaan suuntaan elämässä. Impasson mukaan vain noin 40 prosentilla mosambikilaisista on mahdollisuus käydä lääkärillä. Loput turvaavat yksinomaan luonnonlääkkeisiin, joita parantajat jakavat.

"Ja ainakin 60 prosenttia ihmisen terveydestä on henkistä. Ei saa unohtaa, että parantajan työ on afrikkalaista psykoterapiaa", Impasso sanoo. 

Pembasta ei psykologeja saati psykiatreja löydy, joten parantajien kokonaisvaltaiselle terapialle on köyhissä oloissa käyttöä. He tuntevat potilaansa usein jo ennen näiden syntymää. Parantaja, useimmiten vanha ihminen, on samalla neuvonantaja ja terapeutti.

Parantaja, jollainen joka suvussa tulisi perinteen mukaan olla, onkin se taho, johon kaikki luottavat.

Abdul Impasson mukaan taikausko vähenee, kun tullaan maaseudulta kaupunkiin, muttei koskaan kokonaan katoa. Hän on itsekin käynyt parantajien hoidossa - ja hoitanut monia parantajia.

"Kielteinen juttu perinteisessä lääketieteessä on annostelun epämääräisyys. Saamme aika paljon myrkytystapauksia, kun parantaja on käskenyt nauttia lääkettä lasillisen. Ihmisten lasit kun ovat aika erikokoisia", Abdul Impasso sanoo.

"Oikea tieto on katoamassa, sillä nykyään on liikkeellä paljon huijareita, jotka vesittävät tietoa huijaamalla ihmisten rahat. Vanhat parantajat taas eivät aina opeta tietojaan nuoremmille."

Näyttääkin siltä, että harva - jos kukaan - epäilee henkien olemassaoloa, mutta yhä useampi epäilee sitä, onko parantaja sitä, miltä hän näyttää. Kuka tahansa kun voi pukeutua sulkiin ja puna-musta-valkoisiin asuihin ja väittää tuntevansa maailman salat.

Mukana huijareita

Eivätkä pembalaisetkaan ole välttyneet huijareilta.

Abibo Maja kertoo kuunvalossa Methen pihamaalla tarinaa vanhasta malawilaisesta Jamesonista, joka tuli Pembaan poikansa kanssa mahtavine rikastumistaikoineen. Hän sanoi voivansa kaksinkertaistaa ihmisten omaisuuden. Mutta miehen taiat olivatkin vain maaginen versio "nigerialaiskirjeistä".

Hyväuskoiset pembalaiset antoivat Jamesonille rahansa, ja tämä käski heitä pyhittämään kotonaan kattilan, johon tuplamäärä rahaa ilmestyisi. Kolmen päivän kuluttua kattilat olivatkin täynnä rahaa, mutta malawilainen käski olla koskematta niihen ennen kuin 60 päivää olisi kulunut.

Miehen mökillä kävi kuhina. "Jonot mutkittelivat tiellä", Maja kuvaa. Jotkut myivät talonsa saadakseen lisää rahaa tuplattavaksi.

Ennen kuin 60 päivää oli kulunut, Jameson pakkasi tavaransa uuteen kuorma-autoonsa ja ajoi takaisin Malawiin. Ihmiset löysivät kattiloistaan vain paperisilppua.

Yksi tulistunut pembalainen lähti kuitenkin Jamesonin perään, ja löysi hänet Malawista saakka. Jameson käski karhuajaa odottamaan yön yli, aamulla hän saisi rahansa takaisin.

"Mutta aamulla hän heräsi vuoteestaan kotoaan Pembasta", Maja sanoo vakavana. "Eikä uskaltanut lähteä uudelleen Malawiin."

Kateus on kuolemaksi

Methen kotikylässä Nacacassa on 2 600 taloa, ja 35 rekisteröityä parantajaa. "Tosin luku johtaa harhaan, sillä mukaan on laskettu perinteiset kätilöt, jotka eivät ole parantajia", Methe huomauttaa, kun kävelemme kylän hiekkaista raittia.

Parantajien mökkejä on joka kylässä, pyhien puiden alla varjossa. Ulkona liehuva lippu on merkkinä siitä, että paikalla on voimakas mies - tai nainen. Parantajia tarvitaan ennen kaikkea siksi, että noitia on paljon. Kuka tahansa voi noitua naapurinsa tai sukulaisensa, ja yleensä syynä on Methen mukaan kateus tai koston kierre: jos kyläläiset pitävät noitana, on helppo saada noituuksia niskaansa.

Maja kertoo halunneensa ostaa moottoripyörän, kun työsuhde tanskalaiseen kehitysjärjestöön päättyi ja hän sai kunnon bonukset. Mutta rohkeus petti ja kauan kaivattu pyörä jäi ostamatta.

"Kun joku olisi kotikylässä kuollut, niin he olisivat syyttäneet minua, sanoneet, että olin tappanut noituudella saadakseni pyörän", hän selittää.

"Se olisi ollut kuolemasi", Methe nauraa. "Kyläläiset ovat hirveitä kateudessaan. Ei tänne voisi tuoda telkkaria tai edes laittaa peltikattoa."

Suojelevia taikoja

Noitien hyökkäyksiltä on mahdollista suojautua ja siksi Abibo Maja on mukanamme kylään tullutkin.

Pääsemme asiaan, kun monta kymmentä puuta ja pensasta, juurta ja yrttiä on käyty lävitse, ja piipahdukseksi tarkoitettu matka on kestänyt reilusti toista vuorokautta. Methe sytyttää kynttilän ja suitsukkeen, avaa Majan tuoman partaveitsenterän. Hän nostaa esille lääkettä sisältävän kurpitsa-astian ja pullon, jossa on helminauhoin sidottu kimppu pyhien puiden tikkuja.

Molemmat riisuvat paitansa ja Maja ottaa käteensä suuren sauvan.

Rituaali tehdään sisällä, mutta salainen se ei ole: lapset kurkistelevat uteliaasti avoimesta ovesta - tosin ehkä enemmän tiiraillaan kameran kanssa heiluvaa valkoista miestä kuin rituaalin kulkua.

Methe ja Maja mumisevat pätkiä koraanista ja rukoilevat. Methe kiertelee istuvaa Majaa, jonka pään yli lentelee tulitikkuja. Majan pään ympärillä pyörii vielä kana, miehen katse on valpas ja kunnioittava.

Kana menettää varpaansa, muttei henkeään. Majan polviin, nilkkoihin ja rintaan tehdään pienet viillot. Niihin Methe hieraisee sekoitusta, jossa on kurpitsasta ripoteltua mustaa jauhetta ja kanan verta. Kana istuu Majan pään päällä, salamavalo räiskyy.

Rituaali on ohitse varttitunnissa, ja Abibo Maja on tyytyväinen. Hänellä ei olisi ollut varaa rituaaliin omin avuin, ilman toimittajan tukea. Ja tämä nkulukhano on yksi niistä vanhoista ja voimakkaista. He parantavat tauteja, joihin länsilääketiede ei pysty, muuttuvat halutessaan leijoniksi, suojelevat koko valtakuntaa, ja hallitsevat ukkostakin. Siitä Maja on varma.

Minä saan mukaani pari kourallista kaarnaa, juuria ja tikkuja. Niitä pitää keittää, ja keitinvettä nauttia kolmesti päivässä viiden päivän ajan. Pitäisi astman talttua.


Lapsuuden loppu: Kohta alkaa sataa

Ajamme ystävän kanssa Pemban laitamilla, tavallisena lauantaipäivänä. Tien laidalla juoksee joukko nuorukaisia, kasvot tuhkasta valkeina.

"Poikien aikuistumisrituaali on näköjään ohitse, tänään tai huomenna alkaa sataa", ystäväni toteaa.

Hän ei itsekään vielä viime vuonna uskonut siihen, mutta sateet olivat tulleet heti rituaalin loputtua. Tien sivussa juoksevat pojat ovat olleet poissa kotoa, oppineet kaiken, mitä aikuisena tarvitsee tietää. Nyt ystäväni on varma, että taiat, jotka ovat pidätelleet pilviä kuukauden päivät, raukeavat tänä yönä.

Muutamaa tuntia myöhemmin salamat räiskyvät Pemban yllä. Trooppinen sade tulvii kaduilla, ja ukkonen jylisee uhkaavasti. Kaikki tietävät, että pojista on tänään tullut miehiä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!