MERJA HANNIKAINEN

Keba Ansumana Sabally valmistuu vapaaehtoiseksi sovittelijaksi monikulttuuriselta sovittelukurssilta.

Pääkaupunkiseudulla lisääntyvä kulttuuristen taustojen kirjo heijastuu väistämättä myös rikosasioihin. Muun muassa maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuus rikoksissa on viime vuosina kasvanut. Helsingin sovittelutoimiston kurssilta valmistuu toukokuussa ensimmäistä kertaa rikos- ja riita-asioiden vapaaehtoissovittelijoita monikulttuuriseen sovittelutyöhön.

”Edellytetään, että sovittelijoita olisi kaikista ihmisryhmistä. Ja Helsingissä ihmisryhmiä on paljon”, sanoo Helsingin sovittelutoimiston johtava sovitteluohjaaja Kirsi Marttinen.

Yleisimpiä sovitteluun tulevia rikoksia ovat vahingonteot, pahoinpitelyt ja näpistykset. Rikosasioille, joissa on mukana nuoria maahanmuuttajia, on tyypillistä asianosaisten runsaslukuisuus.

”Porukkatappeluita, koulukiusaamisjuttuja”, Marttinen listaa.

Marttisen mielestä sovittelun perusajatus on se, ettei konflikteja viedä pois ihmisten luota, vaan ihmiset ratkaisevat ne itse. Ratkaisuun pääseminen edellyttää luottamuksellista ilmapiiriä. Kun rikosasian osapuolten kulttuuriset taustat ovat erilaiset, luottamuksen saavuttamista helpottaa sovittelija, johon maahanmuuttajataustainen henkilö voi samaistua. Valtakulttuurista poikkeava sovittelija voi tarjota vertaistukea ja toimia kulttuurisena tulkkina herkkävireisessä tilanteessa.

Marttinen toivoo, että maahanmuuttajat saisivat tietoa sovittelun mahdollisuudesta.

”Rikostutkinnassa poliisin kuuluu kysyä, haluavatko osapuolet sovitella, ja kertoa mitä sovittelu on. Asianosaisen olisi tärkeä ymmärtää sovittelun merkitys siinä vaiheessa. Kansalaisella on myös oikeus ottaa itse yhteyttä sovittelutoimistoon. Tätä mahdollisuutta maahanmuuttajataustaiset käyttävät hyvin harvoin.”

Sovittelija ei puutu ratkaisuun

Alkuvuodesta monikulttuurisen sovittelukurssin oppilaat harjoittelivat oikeiden rikostapausten sovittelua kokeneiden sovittelijoiden kanssa. Tositoimiin pääsi myös helsinkiläistynyt inkerinsuomalainen Svetlana Korpelainen, 42.

”Jokainen sovittelutilanne on erilainen, koska osapuolet ja riidan aiheet vaihtelevat. Etukäteen ei voi valmistautua täydellisesti”, Korpelainen kertoo.

Ennen kohtaamista rikosasian osapuolten kanssa sovittelija tutustuu poliisin esitutkintapöytäkirjoihin ja informoi asianosaisia sovittelun etenemisestä. Tapaamisessa on mukana osapuolten lisäksi kaksi sovittelijaa. Jos osapuolet eivät ole täysi-ikäisiä, mukana ovat myös vanhemmat. Yhä useammin sovittelutilanteessa tarvitaan myös tulkkia. Sovitteluun liittyvää viranomaiskieltä voi olla vaikea ymmärtää kohtalaisellakin kielitaidolla.

”Sovittelijat saavat koulutusta toimintaan tulkin kanssa. Ykkössääntö on, että aina puhutaan asiakkaalle, ei tulkille”, Marttinen sanoo.

Kulttuurienvälisyys vaatii sovittelulta usein enemmän aikaa. Sovittelutilanteessa kulttuuristen merkitysten erot saattavat näkyä esimerkiksi käsityksissä vanhemmuudesta.

”Alaikäisten lasten vanhemmat saattavat olla kärkkäämpiä sovittelemaan lastensa puolesta. On kuitenkin tärkeää, että asianomaiset sopisivat keskenään, eivät vanhemmat”, Marttinen sanoo.

Joskus jopa osapuolten käsitykset oikeasta ja väärästä saattavat poiketa toisistaan. Sovittelija ei silti saa ryhtyä tilanteessa tuomariksi. Hän aloittaa keskustelun kertomalla kokoontumisen syistä ja sovittelijan roolista. Sen jälkeen äänessä ovat lähinnä asianomaiset. Sovittelijan tehtäväksi jää varmistaa se, että pysytään asiassa.

”Hyvä sovittelija osaa pitää langat käsissään ja seurata keskustelua. Mutta hän ei puutu osapuolten valitsemaan ratkaisuun. Se on aika hieno raja, että osaa olla tuomatta mielipidettään mukaan keskusteluun. Ratkaisun pitää tulla ihmisiltä itseltään”, Svetlana Korpelainen pohtii.

”Koko elämä on sovitteluprosessi”

Suomessa 20 vuoden ajan asunut ghanalaissyntyinen Keba Ansumana Sabally, 45, on myös kohta valmis vapaaehtoissovittelija. Ghanassa opettajana työskennellyt Sabally opiskelee parhaillaan oppisopimuskoulutuksessa nuoriso-ohjaajaksi. Sovittelijana oppimiaan taitoja hän soveltaa varmasti myös tulevassa ammatissaan. Saballyn mielestä elämä on kokonaisuudessaan sovitteluprosessi.

”Sovittelemme joka paikassa, töissä, kotona. Emme vain itse kiinnitä huomiota siihen. Täällä asiaa on oppinut katsomaan erilaisen linssin läpi.”

Keskusteluyhteyden puuttuminen voi Saballyn mukaan kärjistää kulttuurisista eroista johtuvia konflikteja ja aiheuttaa väärinymmärryksiä.

”Ihmisillä on usein valmiita ennakkoluuloja, jotka keskustelun ja kuuntelemisen avulla saadaan laukeamaan.”

Sovittelua Sabally pitää oikeudenkäyntiä tehokkaampana keinona ratkaista konflikteja. Kasvokkain kohdatessaan ihmiset voivat paremmin ymmärtää tekojensa seuraukset.

Maahanmuuttajataustaiselle rikosasian päättyminen sovintoon voi olla arvokasta myös siksi, että vakavammissa rikoksissa rikosrekisterimerkintä voi vaikeuttaa kansalaisuuden tai oleskeluluvan saamista. Kirsi Marttisen mukaan tämä tekee maahanmuuttajataustaisen henkilön edunvalvonnasta sovittelutilanteessa tärkeää.

”Suomalainen asianomainen saattaa ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista yrittää toisen rahallista kiristämistä. Sovittelussa kumpikaan ei saa hyötyä tilanteesta enempää kuin laki sallii. Sovittelijoiden tehtävänä on puuttua tilanteeseen, jos esitetyt korvausvaatimukset eivät ole reiluja.”

Maanläheisesti, vailla hierarkioita

Monesta muusta Euroopan maasta poiketen Suomessa sovittelijat tekevät työtään vapaaehtoisesti. Niin ikään sovittelu kuuluu Suomessa kaikenikäisille. Esimerkiksi Norjassa sovitellaan vain alaikäisiä, ja sovittelu on viranomaistoimintaa.

”Myös riidan osapuolet tulevat paikalle omasta halustaan. Olemme kaikki siinä mielessä tasavertaisia. Se edistää avoimuutta sovittelutilanteessa”, Sabally sanoo.

Marttinen on samaa mieltä.

”Luottamuksellisuus syntyy sovittelutoiminnan maanläheisyydestä, hierarkioiden puuttumisesta.”

Parhaimmillaan sovittelutilanne päättyy hyvässä hengessä rikoksentekijän anteeksipyyntöön ja molempien osapuolten hyväksymään ratkaisuun. Lievien asianomistajarikosten kohdalla sovittelu päättää oikeusprosessin, jos asianomistaja on luopunut rangaistusvaatimuksestaan. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä tekee lopullisen ratkaisun syytteen nostamisesta tai nostamatta jättämisestä. Mahdollisten korvausten maksua seuraa sovittelutoimisto.

Uusista sovittelijoista sovintoon pääseminen tuntui tietysti hienolta.

”Siitä jäi tunne, että olen tehnyt jotain hyödyllistä ja hyvää”, Sabally sanoo.

Vapaaehtoista ja maksutonta

Vuonna 2005 astui voimaan laki rikos- ja riita-asioiden sovittelusta, joka takaa jokaisen oikeuden sovittelupalveluihin. Sovittelulla tarkoitetaan ”maksutonta palvelua, jossa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi.”

Viime vuonne Helsingin sovittelutoimistoon tuli 1 047 rikostapausta. Näistä noin puolet saatiin soviteltua. Sovittelualoitteen voi tehdä poliisi, syyttäjä tai jutu osapuolet itse. Sovittelu on vapaaehtoista, ja kumpikin osapuoli voi halutessaan keskeyttää prosessin missä vaiheessa tahansa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009