Elämä on kabareeta

Tahdommeko todella rahan tyranniaa?

Teksti: Virpi Hämeen-Anttila

KulttuuriTalous

Musiikkiluokkalaiseni oli mukana koulunsa Abba-showssa. Hupaisan nostalgisessa iltaesityksessä kuuntelin kappaletta nimeltä Money. Keväisessä mielessäni kävi kylmä henkäys, kun muistin pitemmälle kehitetyn version samasta aiheesta, Cabaret-musikaalin laulun Money makes the world go around.

Kummassakin laulussa rahaton uneksii rahasta. Abban teksti esittelee naisen, jonka pieni palkka ei riitä mihinkään, vaikka hän kuinka säästäisi. Työtä tekemällä ei saa onnea, ainoa ratkaisu on iskeä rikas mies tai pelata rulettia Las Vegasissa. Kertosäe julistaa rikkaan miehen maailmaa.

Cabaret-version kokija on vielä köyhempi. Häntä uhkaavat kylmä ja nälkä, jotka vievät viimeisetkin mahdollisuudet iloon ja rakkauteen. Hän on ulkona hyvän elämän talosta, sillä sen avain on raha: raha, joka pyörittää maailmaa.

Harmittomien rallatusten takana on ikäviä totuuksia. Abban laulun piilosanoma kätkeytyy palkkatyön hiipuvaan arvoon ja rahan sukupuolittumiseen. Cabaret-laulu karmii siksi, että sen nimestä on tullut niin totta. Raha pyörittää maailmaa. Ei niin, että me pyörittäisimme rahaa saadaksemme maailman pyörimään, vaan raha on yksin valtaistuimella, ja kaikki muu, ihmiset, yhteiskunnat, moraaliset ja filosofiset järjestelmät ovat sen alapuolella.

Raha on enemmän kuin tyranni. Se on jumala. Vain raha on itse oma tarkoituksensa.

Miten tähän on menty? Niin kuin yleensä järjettömyyksiin mennään, askel kerrallaan. Rahan palvontaa vastustavat voimat ovat vähitellen kadonneet. Ensin uskonto, sitten moraaliset normit, sitten ideologiat, jotka näkivät ihmisen yhteiskunnallisena olentona. Ainoa eloon jäänyt on uskomusjärjestelmä, jonka käyttövoima ovat itsekkyys ja ahneus. Se edustaa samaa karkeaa materialismia kuin entinen arkkivihollisensa reaalikommunismi.

Tämä jumala piiloutuu "faktojen" taakse. Luen lehdestä, miten työtekijöitä irtisanova hoitaa mielipahaansa: hän toistaa itselleen, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa rahaa. Stop. Kyllä. Ja ei. Toki yrityksen pitää kannattaa. Mutta kyse ei ole siitä, etteikö tuotettaisi rahaa, vaan siitä, että tahdotaan vielä enemmän rahaa. Kohtuullinen voitto ei ole enää voitto. Voiton pitää kasvaa, sen pitää ylittää odotukset, ja odotukset pitää virittää yhä suuremmiksi. Yhä useammin yritys kannattaa ja silti irtisanoo.

"Pelkkä rahanteko" -teesin ongel-ma on siinä, että yritykset eivät toimi yksin ja umpiossa. Ne ovat osa yleistä yrityselämää ja yhteiskuntaa. Kun moraalityhjiön vuoksi yrityselämän ihanteet otetaan muuallakin ohjenuoraksi, lopulta kaiken ainoa tehtävä on tuottaa rahaa.

Rahan tyrannia ei ole luonnonlaki. Se on ihmisen päätös. Tahdommeko todella sitä?

Kirjoittaja on tutkija ja kirjailija.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009


Muut Kumppani-lehden linkit

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!