Nainen joka voitti Venäjän

Ihmisoikeusjuristi ei usko todelliseen muutokseen Venäjällä.

”Ei kaikkia bisnesmiehiä tarvitse vangita, riittää että heistä itsenäisin vangitaan”, sanoo Karinna Moskalenko helsinkiläisyleisölleen ja saa haluamansa huvittuneen reaktion.

Toukokuussa Amnestyn vieraana käväisseen venäläisen ihmis-
oikeusasianajajan ansioihin kuuluu ensimmäisen Venäjää vastaan käydyn oikeudenkäynnin voitto Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Hän on puolustanut muun muassa öljymiljonääri Mihail Hodorkovskia sekä Moskovan Nord-Ost -teatterin vuoden 2002 terrori-iskun uhreja ja tapettujen tsetseenien perheitä.

Asiakaskuntaan kuuluvat myös aktivisti Garri Gasparovin ja edesmenneen toimittaja Anna Politkovskajan perhe.

”Kun voittaa yhden oikeustapauksen Venäjällä, pelastaa monen ihmisen elämän”, Moskalenko korostaa.

Asianajaja on itsekin joutunut epämääräisyyksien uhriksi: viime syksynä hänen autostaan löydettiin terveydelle vaarallinen määrä elohopeaa.

Riittää kun yksi tapetaan

Kolmasosa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksista tulee Venäjältä. Kansan vapaus ajatella ja ilmaista itseään on kulmakivi, jota Moskalenko korostaa.

”Ihminen todella voi kuolla Venäjällä julkisella paikalla. Eikä ta-
pausta ole edelleenkään tutkittu kunnolla”, Moskalenko viittaa porraskäytävässä tapetun Politkovskajan tapaukseen.

”Ei kaikkia journalisteja tarvitse tappaa, ainoastaan yksi ja ihmiset ymmärtävät, että kukaan ei ole suojassa. Ja tarvitaan yksi Gasparov, jotta ihmiset ymmärtävät olla hiljaa”, Moskalenko jatkaa. Tällaisia viestejä auktoriteetit lähettävät kansalle, hän toteaa.

Hän kertoo pitävänsä ihmisten tavasta olla Helsingissä: elämästä kaduilla, raitiovaunuissa, vapaasta olemisesta.

Moskalenko opiskeli 1970-luvulla juristiksi Leningradin yliopistossa ja erikoistui ihmisoikeuksiin Birminghamissa. Hän oli eturivissä tuomassa Venäjää kansainvälisten komi-
teoiden eteen. Vuonna 1994 Moskalenko perusti Moskovaan Kansainvälisen puolustuksen tukikeskuksen, vaikka ”nykyään onkin näkyvää, että emme ole tervetulleita tekemään töitä Venäjällä”.

Juristi on iloinen pienistäkin edistysaskelista. Mutta hänen on vaikea uskoa, että presidentti Dmitri Medvedev olisi niin itsenäinen, että Venäjällä todella tapahtuisi muutoksia. Moskalenko kuvaa asian näin: kun hän katsoo ex-presidentti Vladimir Putinin kasvoja, olo on sanaton; kun hän katsoo Medvedevin kasvoja, hänestä tulee hiljainen.

”Tämä on tietysti makuasia”, Moskalenko hymähtää.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009

Tilaa Maailman Kuvalehti