Acehin neuvottelujen ainoa nainen

Tavallinen arki ei näytä kaikkialla samalta.

SÄDE LOPONEN

sankari.jpg”Kehitystä ei tapahdu, jos naisia ei huomioida rauhanneuvotteluissa”, sanoo Shadia Marhaban.

Rauhanneuvottelut ovat kaikki erilaisia; jos nainen ei voi olla neuvottelija, on naisten saatava osallistua prosessiin muulla tavoin – vaikkapa tukiryhmissä.”

Näin sanoo Shadia Marhaban, 40, joka on kiertänyt vuosia ympäri maailmaa puhumassa Acehin rauhasta ja naisten asemasta. Aceh Women’s League -järjestöä johtavan Marhabanin mielestä huomiota kaipaavat erityisesti hiljaiset konfliktit, joissa ihmiset elävät vuosia kelvottomissa olosuhteissa.

Indonesiaan kuuluva Acehin maakunta oli sellainen 30 vuotta. Vuonna 2005 Indonesian hallitus ja Vapaa Aceh -liike allekirjoittivat rauhansopimuksen presidentti Martti Ahtisaaren johtamien rauhanneuvotteluiden päätteeksi. Banda Acehista kotoisin oleva Marhaban oli ainoa neuvotteluihin osallistunut nainen.

Naisten puuttuminen konfliktien sovittelusta ärsyttää Marhabania.

Acehin naisjärjestöt olivat vuosia varsin jakaantuneita: toiset olivat keskushallinnon asialla, toiset puhuivat Acehin puolesta. Marhabanin mukaan luottamus oli heikkoa puolin ja toisin. Naisten asiat jäivät taka-alalle.

Marhaban piti rooliaan rauhanneuvotteluissa tärkeänä, koska hän toi ajankohtaista tietoa Acehista. ”Suurin osa neuvottelijoista oli asunut Ruotsissa yli 20 vuotta ilman mitään kosketusta maakunnan nykytilaan”, hän huomauttaa.

Tasa-arvokysymykset nousevat harvoin esiin neuvotteluvaiheessa, koska turvallisuus- ja jälleenrakennusasiat ovat tärkeämpiä. Kehitystä ei kuitenkaan tapahdu, jos naisia ei huomioida missään vaiheessa.

”Naisten on päästävä helposti kouluun. Se hyödyttää myös lapsia, terveyttä ja koko yhteisöä. Naisia pitää kannustaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja politiikkaan. Enkä tarkoita pelkästään yliopistossa opiskelevia, vaan tavallisia, ruohonjuuritasolla toimivia naisia”, Marhaban luettelee.

Marhaban itse on opiskellut politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita Jakartassa. Hän on myös ollut alusta alkaen mukana Acehin asioita ajavan SIRA-tutkimuskeskuksen toiminnassa. Väkivallattomana opiskelijaliikkeenä syntynyt SIRA on ehtinyt kasvaa puolueeksi.

”Acehin tilanne ei ole vielä täydellinen, mutta koko ajan pyrimme parempaan. Haluan inspiroida naisia ympäri maailmaa osallistumaan rauhan rakentamiseen.”


Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009

Tilaa Maailman Kuvalehti