Tieto ja tuska

Joona Saulamaa kaipaa selkeyttä maailmankuvaansa.

Teksti: Joona Saulamaa

Näkökulmat

 

Maailmankuvani on hajallaan. En näe metsää puilta.

Kaikki oli toisin pari vuotta sitten, kun aloittelin opintojani yhteiskuntatieteiden parissa.

Yksi ensimmäisistä yliopistokirjoistani oli jenkkisosiologi Immanuel Wallersteinin Historiallinen kapitalismi (1983). Wallersteinin mukaan maailmantalous on jaettu eri tasoihin. Syrjäseudut ruokkivat teollisuusalueita ja vauraat ytimet kahmivat suuret setelit.

Teos räväytti silmäni auki: kirjahan selitti kaiken! Hetken maailmankuvani oli kristallinkirkas.

Pari vuotta myöhemmin maailma näyttää umpisolmulta.

Minusta tuntuu, että maailmanlaajuisista ongelmista keskusteleminen on tiedolla kikkailua. Ilmastonmuutoskeskustelussa pyöritetään hiilidioksidiekvivalentteja ja Sternin raportteja. Mistä metaania höyryää, milloin Pohjoisnapa sulaa pois?

On liikaa yksityiskohtia; maita, ryhmiä, kulttuureita, intressejä ja erilaisia ympäristöongelmia. Tietoa on valtavasti.

Vielä vaivalloisempaa on hahmottaa kehityskysymyksiä. Miten ymmärtää elintasoeroja? Vastaavatko ne eroja onnellisuudessa? Minkälaisiksi kehitysmaita tulisi kehittää? Antaako maapalloa tuhoava länsimainen elämänmalli minkäänlaisia vastauksia?

Ajatukset sirpaloituvat ja kehitysajattelun punainen lanka katoaa, kun pohdin mahdollisia ratkaisuja. Kyynikkona pääsisin helpolla: kehitysapu valuu valtaapitävien voiteluun. Eivät köyhätkään yritä auttaa itseään. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Maapallo tuhoutuu kuitenkin.

Haluan kirkkaan maailmankuvani takaisin!

En kaipaa aikamme tärkeimpiin keskusteluihin enempää tietoa. Kaipaan arvoja, joiden ympärille kasata kahmimani tietomäärän. Vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kun tutkimusryhmät nokittelevat toisiaan, me kaikki muut harhaudumme.

Kehitysapua voisi verrata onnettomuustilanteeseen. Kuten professori Teemu Mäki kysyy taannoisessa Voima-lehden kolumnissaan: pitäisikö hukkumassa olevalle ihmiselle heittää pelastusrengas vai jäädä puntaroimaan, kenen syytä onnettomuus on tai meneeköhän rengas ohi?

Kirjoittaja suorittaa siviilipalvelustaan Maailman kuvalehti Kumppanin toimittajana.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!