Kuubalainen manikyyri

Kun havannalaisessa kauneussalongissa ottaa manikyyrin, saa kaupan päälle ronskit jutut.

Zara Järvinen

salonki.jpg

Kuubalaisen kauneussalongin välineistöä.

Heti kauneussalongin oven suulla vastassa on pöytien takana istuva kahden rouvan rintama. Toiselle ilmoittaudutaan, toiselle maksetaan. Ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtua, rouvilla on sanaharkka päällä. He ovat odottaneet, että ulkomaalainen asiakas käyttäisi salongin palveluita runsaskätisesti. Pettymys on suuri, kun ilmoitan haluavani pelkän manikyyrin.

Neljä Kuuban kansallista pesoa eli euroissa kymmenen senttiä maksettuani saan käteeni kuitin, jonka annan eteenpäin naiselle, jonka on määrä tehdä minulle käsihoito. Tiloja saati työntekijöitä ei saa kuvata. ”Tämä on valtion paikka, he voivat joutua vaikeuksiin, määräyksiä on kiristetty”, rouva ovenpielessä ilmoittaa työnjohtajan elkein.

Kymmenen vuotta samaisessa salongissa työskennellyt Martha alkaa siistiä kynsinauhojani, ihoa irtoaa isoina liuskoina. ”Edellisestä manikyyristäsi on jo tovi, vai?”, nainen kysyy ja minä nyökkäilen. ”Juu, ei meillä siellä Euroopassa tätä tällaista muuten kuin juhlia varten yleensä, aika kallista puuhaa, kotona vaan viilaillaan ja lakkaillaan”, selittelen.

Hoitaja näyttää omaa oikeaa kämmentään. Sen keskellä on kynsinauhasaksien ahkerasta käytöstä kolikonkokoinen kellertävä kovettuma. ”Meillä kaikilla on tällaiset, vähän eri paikassa kämmentä vaan”, Martha sanoo häpeillen.

Salongin naiset tienaavat noin 20 Kuuban vaihdettavaa pesoa kuukaudessa eli noin 20 Yhdysvaltain dollaria. Työpäivä alkaa kymmeneltä ja päättyy viideltä. Lounastaukoa ei ole.

”Täällä vatsat turvoksissa ollaan ja arvaa miksi”, vieressäni huilaava työntekijä huokailee. ”Koko päivä syömättä ja kun illalla pääsee kotiin, niin ei mitään muuta tehdä kuin syödä”, nuori nainen valittaa ja näyttää kohollaan olevaa vatsaansa valkoisen työtakin alla.

Kynsiini alkavat piirtyä valkoiset viivat, ranskalainen manikyyri. Linja on leveä ja jälki vähän roisi, tulen kommentoineeksi. ”Näin ranskalainen täällä tehdään. Senhän sinä pyysit”, Martha täräyttää.

Pahvilaatikossa säilytettävä kynsilakkakokoelma on värikäs. Osa lakkapurkeista on kuulemma ulkomaalaisten asiakkaiden salonkiin jättämiä.

Mitä se sun miehes oikein katselee?

Kun kädet on hoidettu, minulle aletaan markkinoida uudelleen niin jalkahoitoa kuin kampaamon palveluitakin. Kieltäydyn jalkahoidosta. Nähtyäni manikyyri- ja pedikyyrivälineet olen entistä vakuuttuneempi, etten halua pedikyyriä täällä.

”Anna mennä vaan, saadaan sun jalat siistiin kuntoon”, ympärilleni kerääntyneet työntekijät ja muut salongin asiakkaat yllyttävät. ”Eikö sun miehes koskaan kato sun jalkojasi – jalkoväliäkö vaan? Sano sille, että lopettaa sen jalkoväliin tuijottamisen”, naiset hohottavat.

”Ei tartte pelätä, kyllä ne täällä steriloi noi vehkeet”, papiljottipäinen asiakas vieressäni tuumaa. Hänen ilmeestään voi lukea, ettei hän itsekään usko sanojaan.

Askeettisen salongin valkoisia seiniä koristavat Sedal-sampoon mainokset. Mitään muuta seinillä ei ole. ”Loistavia tuotteita, kuubalaisia”, Martha sanoo. ”On sampoo erikseen kiharalle ja suoralle tukalle – jopa hilseilevälle päänahalle.”

Kuubalaiselle se, että mistä tahansa tuotteesta on saatavilla eri vaihtoehtoja, on yhä iso asia.

1950-luvulla Hollannissa perustettu Sedal-tuotemerkki ei ole kuubalainen. Tätä nykyä monikansallisen Unileverin omistuksessa olevaa merkkiä tuotetaan ja myydään ympäri maailmaa. Sedal johtaa Guinnesin tilastoa ”eniten pestyjä hiuksia päivässä maailmassa”.

Chilessä vuonna 1968 lanseerattu Sedal aloitti Latinalaisen Amerikan valloituksen ”kaikille hiuksille sopivana tuotteena”, kolmella eri sampoovaihtoehdolla.

Sedalin tuotevalikoima on vuosien saatossa laajentunut huomattavasti, mutta kuubalaisissa valtion kauneussalongeissa eletään yhä 1960-lukua.

Hiustenkuivaaja juuttuu päähän kiinni

Myös salongin kuusi hiustenkuivaajaa ovat 1960-luvun mallistoa. Suse Cruz asettuu suurine papiljotteineen kuivaajan alle. Valtavat pahvirullat tarttuvat kuivaajan seinämiin kiinni ja nainen jää jumiin.

”Suse lähtee täältä kuivuri päässä kotiin”, hänelle kampausta tekemässä oleva parturikampaaja Carlitos kikattaa.

Kun Carlitos yrittää kiskoa Cruzia hartioista alaspäin, naisen rinnat ovat pulpahtaa tiukan topin uumenista ulos. Koko kauneussalongin väki seuraa näytelmää.

Kun Cruz, 29, lopulta pääsee pälkähästä, hän kertoo käyvänsä Primavera-salongissa kerran viikossa. Lähistöllä myyjänä työskentelevän naisen viikoittaisiin perusrutiineihin kuuluu tukan suoristaminen rullien ja raudan avulla. Cruzin rauhallisuus viittaa siihen, että kuivuri on ennenkin jumittanut päähän.

Toinen näytelmä on käynnissä aivan selkäni takana. Kaksi miestä on värvätty vaihtamaan katossa oleva loisteputki. Isompi ja pienempi pöytä on asetettu päällekkäin ja toinen miehistä pitää huojuvasta kyhäelmästä kiinni toisen taiteillessa katonrajassa. Tästäkin jännittävästä operaatiosta otetaan kaikki irti. Kuubalaiset totisesti hallitsevat tilannekomiikan.

Martha lopettaa käsittelyni ja käy heittämässä käsieni hoitoon käyttämänsä veden ovenpielessä kasvavan palmun juurelle.

Ennen kuin asiointi kauneussalongissa päättyy, on maksettava vielä viiden Kuuban vaihdettavan peson (viisi dollaria) tippi. Vaikka tippi ei kuulukaan salongin normikäytäntöön, turisteilta se nyhdetään aina kuin mahdollista. Tosin harva turisti valtion salonkien palveluja käyttää, paljolti siksi, että niissä käyvät vain kansalliset pesot ja siksikin, että hotellien yhteydessä on omat yksityiset salonkinsa.

Hotellien kauneussalongeissa tuskin läppä lentää yhtä lennokkaasti. Niistä pääsee kuitenkin todennäköisesti lähtemään kotiin ilman pelkoa, että hiustenkuivaaja jää päähän kiinni.

Kuubassa muutoksen henkäyksiä

Siitä asti kun kommunistisen Kuuban pitkäaikainen johtaja Fidel Castro luovutti vallan veljelleen Raulille vuonna 2008, maailman suhde saarivaltioon on ollut odottava. Lähes 50 vuotta hallinneen Fidel Castron tiukkaan yksipuoluejärjestelmään toivotaan veljen kautta lisää avoimuutta.

Myös Yhdysvaltain kauppasaarto on jatkunut lähes puoli vuosisataa. 1990-luvun liberalisaation jälkeen Fidel kovensi valtion otetta niin, että yhä useammat kuubalaiset ovat paenneet köyhyyttä Yhdysvaltoihin. Liennytyksen merkkejä on kuitenkin ilmassa. EU on lämmitellyt suhteita Kuubaan jo vuoden verran. Kesäkuussa 2009 se poisti diplomaattiset sanktiot saarivaltiota kohtaan. Suhteita painavat kuitenkin ihmisoikeuskysymykset. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti huhtikuussa 2009 haluavansa uuden alun Kuuban kanssa. Myös Venäjä on vahvistanut suhteitaan neuvostoaikojen liittolaiseensa. AV.

Tilaa Maailman Kuvalehti