Amy Domini naurattaa yleisöään Dublin Castlen estradilla. Käynnissä on Euroopan työ- ja elinolojen tutkimussäätion Eurofoundin konferenssi, jossa etsitään tietä ulos talouskriisistä.

Domini on kolmenkymmenen vuoden ajan puuhannut sosiaalisesti vastuullisen sijoittamisen parissa. Parikymmentä vuotta sitten hän kehitti nykyisin alan mittatikkuna käytettävän Domini 400 -indeksin, joka viime kesänä siirtyi Lontoon pörssin ja Financial Timesin omistaman indeksijätin FTSE:n hoteisiin.

Dublin Castlen yleisöllä voi olla hetken hauskaa, mutta sitä ei kestä kauan. Siirtyessään sosiaalisesti

vastuullisen sijoittamisen nykytilaan Domini vakavoituu nopeasti.

Kun häneltä kysytään, miten finanssikriisi iski sosiaaliseen sijoittamiseen, hän vastaa: ”Murskaavasti”. Aatteellisesti varautunut sijoitustoiminta ei ollut kriisiltä yhtään paremmin turvassa kuin perinteinen sijoitustoimintakaan.

Omaisuudesta suli kriisissä Dominin mukaan puolet, jopa 70 prosenttia.

Kiinakin mukaan

Toisaalta vastuullinen sijoittaminen myös houkuttelee mukaan yhä uusia tahoja. Domini tulee Dubliniin suoraan Kiinasta, jossa hän oli kutsuvieraana, kun Kiina käynnisteli ensimmäistä omaa sosiaalista sijoitusvälinettään.

”Kolme vuotta sitten en olisi voinut villeimmissä unissanikaan kuvitella tällaista tapahtuvaksi. Tämä kuvastaa hyvin kiinnostuksen kasvua.”

Sosiaalista vastuuta edustavien sijoitusrahastojen määrä on ollut maailmalla nopeassa kasvussa. Domini luettelee lukuja: Etelä-Korea kolmisenkymmentä, samoin Japani, Britannia 40, Espanja 14, Italia kymmenen, Brasilia neljä… ”Suomi, en tiedä.”

Mikä sitten selittää kiinnostuksen kasvun? Kysymys on talouskriisin oloissa hieman akateeminen, kun kiinnostus sijoittamiseen on kaiken kaikkiaankin hiipunut. Kuvitellaan nyt kuitenkin, että kriisin jälkeen kehitys jatkuu sitä edeltäneen ajan tavoin.

Vastauksia on ilman muuta useampia. Yksi on yleisen tietoisuuden tason nousu, mikä näkyy erityisesti ympäristötietoisuuden lisääntymisenä. Toinen on se tosiseikka, että sijoittamalla vastuullisesti ei välttämättä enää tarvitse tyytyä muuta sijoitustoimintaa heikompaan tuottoon.

”Olen tavannut sanoa, etten usko hankaluuksien välttämisen maksavan rahaa”, Domini kiteyttää.

Henkilökohtaisista syistä

”Aiemmin asiakkaani saattoivat sanoa, etteivät halua sijoittaa tupakkateollisuuteen, ’koska isäni kuoli keuhkosyöpään’. Tai halusivat välttää ympäristöä pilaavia yrityksiä, ’kun olen tehnyt viisitoista vuotta töitä jokien puhdistamiseksi ja nähnyt mitä se on’.”

Mitä enemmän vastuuntuntoista sijoitustoimintaa tunnetaan, sitä useammin motiivina ovat Dominin mukaan yleiset ideologiset perustelut.

Hän sanoo kriisin tehneen sosiaaliselle sijoitustoiminnalle hyvääkin:

”Ihmiset ovat alkaneet nähdä, että se mitä Wall Streetillä tehdään todella vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä.”

Hän muistuttaa, että myöskään sijoitustoiminnan edunsaaja ei ole pelkkä lompakko. Jokainen heistä on ensisijaisesti ihminen.

”Ja jokainen ihminen tarvitsee puhdasta ilmaa ja vettä, miellyttävää elämää, turvallisia katuja ja niin edelleen.”

Siis ’ei’ aseille? ”Aivan, me emme sijoita aseteollisuuteen, emme myöskään ihmisille riippuvuutta aiheuttaviin tuotteisiin.”

Mustalle listalle joutuvat niin tupakka, alkoholi kuin pornokin.

Käsitteet solmussa

Vastuuntuntoinen sijoittaminen on käsitteellisesti vaikea aihe. Puhutaan sosiaalisesta sijoittamisesta, sosiaalisesti vastuullisesta sijoittamisesta, eettisestä sijoittamisesta, vastuullisesta sijoittamisesta, ympäristösijoittamisesta, kestävästä sijoittamisesta ja niin edelleen.

On hieman hakusessa, mitä kukakin termeillä tarkoittaa. Kun Amy Domini sanoo ”me emme sijoita…” hän kuvaa sijoittamisfilosofiaa, jossa tietoisesti suljetaan pois kokonaisia toimialoja. Eurooppalaisessa kielenkäytössä on silloin tavattu puhua eettisestä sijoittamisesta.

Åbo Akademin Kestävän kehityksen sijoitukset -ohjelman johtaja, professori Lars Hassel kuvaa tätä Dominin edustamaa linjaa termillä negative screening. ’Poissulkeva’ olisi varmaankin osuvin suomennos.

Hasselin mielestä ’vastuullinen sijoittaminen’ on modernimpi tapa sijoittaa. Se merkitsee pyrkimystä löytää kestävän kehityksen kannalta parhaat yhtiöt ilman minkään toimialan kategorista poissulkemista. Tämä positive screening tuottaa hänen mukaansa myös paremmat tuotot.

Vahvasti ideologisesti ajattelevat sijoittajat suuntaavat kuitenkin katseensa juuri poissulkeviin sijoitusinstrumentteihin, meikäläisittäin siis eettiseen sijoittamiseen?

”Kyllä, ilman muuta”, Hassel vahvistaa.

Bisnestä vai hyväntekeväisyyttä?

Lopulta määrittelyongelmat ovat teoretisointia ja käytäntö puolestaan hyvin yksinkertaista: Millaisin kriteerein juuri minä haluan rahani sijoittaa? Sitä on joutunut pohtimaan myös toimitusjohtaja Krister Still, joka on laittanut rahojaan likoon metsityshankkeeseen Filippiineillä.

Kansainvälisestikin tunnustetun suomalaisen metsäasiantuntijan Mike Jurveliuksen ideasta Filippiineille on syntymässä suomalaisvetoinen metsityshanke, jossa ovat mukana Filippiinien ympäristö- ja metsäviranomaiset sekä paikalliset kyläyhteisöt.

”Filippiinien maa-alasta oli vielä viime vuosisadan alussa yli 70 prosenttia sademetsän peitossa. Nyt luku on 5–6 prosenttia. Meidän tarkoituksemme on lähteä paikallisen väestön kanssa metsittämään maata uudelleen, palauttamaan ekosysteemiä ennalleen”, sanoo hanketta Suomen päässä käynnistävän Barbadenis Oy:n projektijohtaja Jani Lamminsalo.

Hankkeen ensirahoitus tulee filippiiniläisistä lähteistä, mutta Barbadenisin tarkoituksena on Krister Stillin mukaan avata rahoitusmahdollisuudet myöhemmin myös Suomessa.

Liikkeellä ovat yksityiset tahot. Onko siis kyse bisneksestä vai hyväntekeväisyydestä?

”Sekä että”, vastaa Lamminsalo. Filippiineille perustettavan yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa niin sijoittajilleen kuin kyläyhteisöillekin.