Club Mañana: Raivoa ja rakkautta perämereltä

Tällä palstalla Maailman Kuvalehden Mañana klubin esiintyjät kertovat musiikistaan. 8.10. klubilla esiintyi Bajo Cero.

 ”Flamenco herättää suuria intohimoja. Siksi emme kutsukaan musiikkiamme flamencoksi – ei siksi, ettemmekö tekisi työtämme raivon ja rakkauden palolla – vaan välttyäksemme astumasta puhdasoppisen musiikin vaalijoiden varpaille. Flamencoa ei kuitenkaan taustamme takia voi olla kuulematta – ja saa meitä kuunnella myös flamencona.

Kohtalon oikusta kaikki Bajo Ceron jäsenet ajautuivat perinteisen flamencomusiikin pariin yli kymmenen vuotta sitten Perämeren epätodennäköisessä ilmapiirissä. Oulussa syntyneen flamencoharrastajien ryhmän ympärille kasaantui irtainta ainesta, mukana Bajo Ceron jäsenistö, joka pian huomasi muodostavansa yhtyeen.

Uppouduttuamme vuosia flamencomusiikin juuriin aloimme etsiä Omaa Ääntä, Pohjoista ulottuvuutta ja sisältä kumpuavaa tunnetta. Kunnioitus kun ei pohjimmiltaan ole mallista tekemistä.

Yhtyeemme musiikilliset taustat ovat maanläheiset eikä niihin sisälly suurempaa gloriaa tai korkeampia opintoja. Vuodet henkisen tulen loimussa musiikkia takoen käyvät jokseenkin tasokkaasta koulutuksesta. Ja musiikkia syntyy vain sillä, että sitä tekee.

Flamencon lisäksi jokaisella on omat musiikilliset arvostuksensa, ja niinpä bändin muut vaikutteet pirstaloituvat epämääräisesti jonnekin Mulatu Astatken, Agit Propin ja Mötley Cruen välimaastoon.

Kuuntelijamme saa kuulla musiikissamme mitä haluaa: se kaikki on siellä tarkoituksella, ei sattumalta. Genrelähtöinen musiikin jäsennys on yhtyeellemme kovin vierasta, joten kutsumme musiikkiamme mieluiten vain maailmanmusiikiksi.

Kaikki mitä ihminen tekee vaikuttaa maailmaan. Musiikki muiden taiteiden ohella on tapa järjestää kaaosta jäsennettyyn muotoon.

Kuka hullu täällä pohjoisessa ryhtyisi tekemään mitään ensi näkemältä typerää ilman uskoa siihen että sillä on suurempaa merkitystä?”

Tilaa Maailman Kuvalehti