Mitä marjanpoimijoille jäi käteen?

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden kesän saalis jäi heikoksi. Poimijat ansaitsivat kolmen kuukauden yhtäjaksoisesta työskentelystä Suomessa usein vähemmän kuin työstään kotimaassa. Työpäivät venyivät jopa yli 20-tuntisiksi ja työskentelyolosuhteet olivat ala-arvoisia.

Tähän tulokseen päätyi thaimaalaisen Thai Labour Campaign -verkoston vetäjä Junya Yimprasert, joka kiersi kesällä Lapissa selvittämässä thaimaalaisten siirtotyöläisten taustoja, työoloja ja marjanpoiminnan organisoitumista.

Yimprasert vietti kaksi viikkoa metsissä poimijoiden kanssa ja selvitti suomalaisten marjayritysten käytäntöjä vierastyövoiman käytössä. Hän esitteli alustavat tuloksensa lehdistölle syyskuussa ja julkaisee SASK:n kanssa tekemänsä selvityksen poimijoista myöhemmin syksyllä.

Suomeen marjanpoimijoiksi tulee lähinnä pienviljelijöitä Koillis-Thaimaasta. ”Poimijat ansaitsevat kotimaassaan parhaimmillaan jopa 500 euroa kuukaudessa, eivätkä he siten ole kovin pienituloisia. Suomeen tullaan tienaamaan rahaa lasten koulutukseen ja oman maatilan investointeihin. Tänne tuleva työntekijä tavoittelee 2000–3000 euron ansiota”, Yimprasert sanoo.

Todellisuudessa ansiot jäivät suurimmalla osalla kauas tavoitteesta, keskimäärin noin tuhanteen euroon. Noin viidennes poimijoista velkaantui, kun tulot eivät riittäneet kattamaan poimintamatkan kustannuksia.

Poimijat majoitetaan yleensä huonokuntoisiin vanhoihin kouluihin. Samassa huoneessa voi nukkua 20 ihmistä. Monissa paikoissa vessat ja suihkut eivät toimi asianmukaisesti. Yimprasertin mukaan suomalaisyritykset veloittavat tällaisesta majoituksesta ja ruuasta 16–17 euroa päivässä.

Poimijat kantavat yrittäjäriskin

Poimijat työskentelevät käytännössä suomalaisyritysten johdon alaisena. He eivät voi neuvotella marjojen hinnoista eivätkä myydä niitä muualle. Poimijat kuitenkin kantavat kaikki kulut ja marjasatoon liittyvät riskit itse.

Suomalaiset marjayritykset ovat riippuvaisia vierastyövoimasta. Ne toisivat Suomeen nykyistä enemmän poimijoita, mutta tulijoita on ollut vaikea löytää. ”Jos olosuhteet olisivat paremmat, tulijoita olisi enemmän. Nyt olot ovat lähellä pakkotyötä”, Yimprasert sanoo.

Työvoiman saannin turvaamiseksi suomalaisyritykset ovat alkaneet parantaa poimijoiden oloja, mutta toistaiseksi edistys on ollut melko vähäistä.

Ruotsissa kohut marjanpoimijoiden surkeasta asemasta ovat jo johtaneet parannuksiin työolosuhteissa. Tänä vuonna kunta-alaa edustava Kommunal-ammattiliitto allekirjoitti kymmenessä yrityksessä ensimmäisen marjanpoimijoita koskevan työehtosopimuksen.

Vaikka marjanpoimijoiden asema vahvistuu, työskentelyolosuhteiden puutteet ovat yhä ongelma Ruotsissakin. Kommunal-liiton mukaan kaikki yritykset eivät suostu minimityöehtoihin, eikä työnantajapuoli ole valmis yleissitovaan sopimukseen. Kaikkia metsissä liikkuvia tuhansia poimijoita on mahdoton tavoittaa, ja monet heistä vierastavat ulkopuolista apua.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!