Neitsyt Maria -patsas.
Niin ortodoksinen kuin luterilainenkin opetus puhuvat Marian neitseellisestä äitiydestä, mutta katolisessa teologiassa se on erityisen korostunut.

Maria – tuki vai taakka?

Valtaosa latinalaisamerikkalaista naisista kasvatetaan katoliseen uskoon, jonka keskiössä on Jeesuksen neitseellinen äiti. Miten Neitsyt Marian palvonta vaikuttaa heidän elämäänsä?

Teksti: Anni ValtonenKuva: purolipan / Flickr

LyhyetKulttuuriKirjallisuusNaisetLatinalainen Amerikka

Julkaisemme uudelleen Neitsyt Mariaa käsittelevän juttumme vuodelta 2010, koska se on jälleen hyvin ajankohtainen.

 

Kuka Maria on?

Kun asiaa kysyy perusluterilaiselta, vastaus on usein: Jeesuksen äiti. Ortodokseille Maria on enemmän, hän on esimerkillinen uskovainen, täydellisen ihmisen malli niin naisille kuin miehille.

Raamatun perusteella tiedetään, että Maria synnytti, kasvatti poikansa ja eli Joosefin vaimona. Hän oli läsnä poikansa viimeisissä vaiheissa ja toimi alkukirkossa. Paljon muuta hänestä ei tiedetä.

Katolisen kirkon opetuksessa Marias­ta sanotaan paljon muutakin. Hän on Jumalan äiti, taivaan kuningatar, ikuinen neitsyt ja itsekin neitseellisesti siinnyt.

Niin ortodoksinen kuin luterilainenkin opetus puhuvat Marian neitseellisestä äitiydestä, mutta katolisessa teologiassa se on erityisen korostunut. Neitseellisen äitiy­den paradoksi on saanut eritoten latinalaisamerikkalaiset feministit kritisoimaan heille tyrkytettyä naisen mallia jo vuosikymmenten ajan. Maria on mahdoton samastumiskohde ja ideaali kaikille naisille, koska kukaan ei voi olla samanaikaisesti neitsyt ja äiti.

Feministien mukaan mariologian nais­ihanne on historian saatossa syyllistänyt naisia: se on voimistanut naisen heikkoa itsetuntoa sekä kristinuskon seksuaalisuus- ja ruumiskielteisyyttä.

Feministien mukaan mariologian nais­ihanne on historian saatossa syyllistänyt naisia: se on voimistanut naisen heikkoa itsetuntoa sekä kristinuskon seksuaalisuus- ja ruumiskielteisyyttä. Tätä väitettä tukevat osaltaan myös keskusteluni Suomessa asuvien latinonaisten kanssa.

”Argentiinassa Maria on kaikkien katolisen kasvatuksen saaneiden naisihanne, idealisoitu nainen: sielultaan puhdas synnyttäjä. Itsekin ihailin lapsena Mariaa juuri hänen neitseellisyytensä vuoksi. Marian hahmo oli mielessäni suurenmoinen ja loistelias. Että voi olla Jumalan äiti ja aivan puhdas ja säädyllinen!”, sanoo argentiinalaissyntyinen ”Carolina”, joka ei halua puhua omalla nimellään.

Carolina korostaa, kuinka suuri vaikutus katolisen kirkon opeilla on kulttuurissa, jossa hän kasvoi. ”Marian malli ujutetaan tyttöjen päihin hurjalla voimalla. Se vaikuttaa jokaisen tytön henkiseen ja fyysiseen kehitykseen, kaikkeen mitä nuori tyttö käy läpi sosiaalisessa elämässä ja rakkaussuhteissaan. Kun ajattelenkin sitä nyt, saan vilunväristyksiä”, hän sanoo.

Mariaa tutkineen teologian tohtori Elina Vuolan mielestä Marian fysiologisen neitsyyden pohdinta on loppujen lopuksi kuitenkin yhdentekevää, myös uskonnollisesti. Jotkut nykytutkijat ovatkin tulkinneet neitsyyden myös symbolisena itsenäisyytenä, kokonaisvaltaisena koskemattomuutena ja antautumattomuutena alistaviin suhteisiin.

Vuolan kirjoittama Jumalainen nainen – Neitsyt Mariaa etsimässä purkaa erilaisia Maria-tulkintoja. Vuola avaa kirjassa Marian esikuvallisuutta ja merkitystä nykypäivän naisille. Niinikään hän pohtii, puuttuuko luterilaisilta naisilta jotakin, mitä Maria katolilaisille ja ortodokseille tarjoaa?

Maria oli myös uhri, jonka täytyi tehdä asioita vastoin omaa tahtoa – totella Jumalan tai jonkun muun valtaa käyttävän tahtoa. Neitsyt oli nainen, joka kärsi hiljaa.

Katolisen kirkon virallisen opin rinnalla Latinalaisessa Amerikassa kansan parissa elävä katolisuus on onneksi kehitellyt toisenlaisiakin Marioita. Niissä ei niinkään korostu Marian neitseellisyys, vaan hänen omistautuvuutensa äitinä ja naisena – tavallisena naisena. Tällainen Maria on lohdun ja tuen antaja miljoonille naisille. Jumalan puheille mennään Marian välityksellä, ikään kuin kyökin kautta.

”Ainoa Maria, josta voin puhua, ja jolla on ollut jotain merkitystä elämässäni, on se, jonka kehittelin mielessäni lapsena äitini tarinoiden pohjalta. Äitini tapasi kertoa Mariasta uskonnollisen synkretismin luomuksena: Raamatun tarinat sekoittuvat paikallisiin myytteihin ja uskomuksiin. Hänen mukaansa neitsyt oli tyttö, joka kuljeskeli kadulla ja karkaili tanssimaan, tavallinen kujeitaan tekevä tyttö, joka oli kuitenkin aina kiltti, solidaarinen ja hyväsydäminen”, sanoo perulaissyntyinen Roxana Crisólogo.

Mutta usein Crisólogon äidin tarinoissa Maria oli myös uhri, jonka täytyi tehdä asioita vastoin omaa tahtoa – totella Jumalan tai jonkun muun valtaa käyttävän tahtoa. Neitsyt oli nainen, joka kärsi hiljaa.

”Teini-ikäisenä Maria alkoi edustaa minulle jotain sellaista, mitä en halunnut olla. Pelkäsin tulevani hänen kaltaisekseen. Ajattelin ystäviäni, jotka eivät halunneet tulla äideiksi tai mennä naimisiin. Mietin, mitä yhteistä minulla voisi olla tuon tottelevaisen, salassa pieniä kujeitaan tekevän ja hiljaa pysyttelevän tytön kanssa? Vastaukseni oli: ei mitään”, Crisólogo sanoo.

”Kasvoin ajatukseen, että Maria voi olla kuka tahansa nainen, tuiki tavallinen kuten minäkin.”

Koska Crisólogolle ei tuputettu virallisen katolisen kirkon rakentamaa oppia, hän sai muodostaa kriittisemmän näkemyksen naiseuden mariaanisesta mallista.

”Suhteeni Mariaan oli silti monimutkainen niin kauan, kun näin hänet pelkästään jumalallisena ja epätodellisena. Sitä vastoin kansanhurskauteen perustuvalle Marialle en ole koskaan kääntänyt selkääni kokonaan. Jokaisessa Perun kylässä ja yhteisössä, kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa, paikalliset uskomukset elävät rinnakkain katolisten Maria- ja Jeesus-kulttien kanssa. Olen oppinut ymmärtämään monia maani naisia, kun olen käsittänyt, kuinka paljon merkityksiä erilaisiin Maria-versioihin Perussa liitetään. Näin ollen olen toiminut äitini lailla: rakentanut Marian kuvaa kaikkien erilaisten tuntemieni naisten avulla.”

Crisólogon äidin tarinoissa sama Maria, joka oli Jeesuksen äiti, vaaleaihoinen ja hienopiirteinen, tahraton ja täydellisen naisen malli, saattoi olla myös paimen, kärsivää auttamaan pysähtynyt nainen kadulla tai nainen, joka synnytti vaatimattomissa oloissa vuoristossa.

”Kasvoin ajatukseen, että Maria voi olla kuka tahansa nainen, tuiki tavallinen kuten minäkin.”

"Tunnistan nuoren raskaana olevan yksinäisen Marian monissa naisissa, jotka kulkevat kadulla lapsi käsivarsillaan.”

Juuri esikoislapsensa saanut argentiinalaissyntyinen Laura Gazzotti sanoo, ettei hänellä ole enää suoraa yhteyttä Mariaan – ainakaan uskonnollista.

”Ympärilläni on naisia, joille Marian hahmo tarjoaa turvaa. Samanaikaisesti hahmo kuitenkin ylläpitää sellaista naiseutta ja äitiyttä, joka ei vastaa omia käsityksiäni”, hän sanoo.

”Viime aikoina olen pohtinut sitä, missä määrin Marian hahmo vaikuttaa miehen seksuaaliseen haluun ja suhteeseen raskaana olevaan naiseen – siis naisen mahdollisuuteen olla seksuaalinen objekti.”

Roxana Crisólogo sanoo ajattelevansa Mariaa useinkin. ”Kun näen yksinäisiä äitejä ongelmineen, äitejä jotka pakenevat lastensa kanssa suojellakseen heitä, äitejä, jotka tekisivät mitä tahansa lastensa puolesta. Tunnistan nuoren raskaana olevan yksinäisen Marian monissa naisissa, jotka kulkevat kadulla lapsi käsivarsillaan.”

Niinikään Crisólogo ajattelee Mariaa silloin, kun hän kuulee jonkun naisen kuolleen tai sairastuneen esimerkiksi laittomasti tehdyn abortin komplikaatioihin.

”Ajattelen, kuinka kamalaa olisi elää jumalan tahdon tai kenen tahansa toisen ihmisen tahdon vankina.”

Carolinan mielestä pohdinta Mariasta naisihanteena johtaa väistämättä turhautumisen ja kriisiin, koska ihanne lähtökohtaisesti ”sotii naisen perusoikeuksia vastaan, kuten oikeuttaa päättää omasta ruumistaan ja nauttia siitä”.

"Tämä puhdas ja pyhä naisen malli määrittelee valtavan naisjoukon seksuaalista elämää kolikon molemmilla puolilla, neitsyt-huora -akselin äärilaidoilla.”

Elina Vuola selvittää kirjassaan, kuinka katolisissa maissa Marian palvonta eli marianismi asettuu mieskeskeisen kulttuurin eli machismin vastapooliksi naisihanteena. Marianismi esittää naiset puolijumalallisina, miehiä moraalisesti parempina ja hengellisesti voimakkaampina. Tutkija Evelyn Stevensin mukaan tämä asetelma tekee naisille mahdolliseksi kestää miesten heihin kohdistamat vääryydet ja antaa anteeksi niille, jotka aiheuttavat heille tuskaa. Miesten pahuus on naisten ylemmän aseman edellytys. Machismi ja marianismi luovat kaksi vastakkaista moraalia latinalaisamerikkalaisille miehille ja naisille.

”Katolisessa kulttuurissa valinnanvapaus johtaa aina syyllisyyteen ja rangaistukseen. Näistä toipuu ainoastaan katumalla. Näistä lähtökohdista on vaikea elää maallista elämää ja säilyttää samalla itsekunnioituksensa. Tämä puhdas ja pyhä naisen malli määrittelee valtavan naisjoukon seksuaalista elämää kolikon molemmilla puolilla, neitsyt-huora -akselin äärilaidoilla”, Carolina sanoo.

Elina Vuola: Jumalainen nainen. Neitsyt mariaa etsimässä. Otava 2010.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.