Ali Ben Amar kiertää Tunisian turistikeskuksia ja tarjoaa matkaajille kameliretkiä Saharaan.

Saharan valoa ei mikään voita

Kameliretkellä Saharassa.

Teksti: Mia JokinivaKuva: Tea Karvinen

PitkätMatkailuTunisia

Ali Ben Amar aloittaa aavikon yli kaikuvan, vahvaäänisen laulun. Kuusi kamelia seuraa miestä ojennetuin kauloin, kuin joukko huilunsoitosta haltioituneita kobria. Suomalaisretkue kamelien selässä on lumoissaan sekin. Keinumme yli aamuisen Saharan, ilma täyttyy arabian kielestä, hiekka on aloillaan. Hetken voi kuvitella, että on turbaaninsa sisällä aavikon asukki itsekin.

Retkenjohtajamme Amar on beduiini, pohjoisafrikkalaista paimentolaiskansaa. Hän elää kiertämällä 12 kamelinsa kanssa Tunisian matkailukeskuksissa. Jotkut turistit – kuten me – haluavat parin tunnin retken dyyneillä, toiset opastetun, viikkojen katoamisen Saharaan.

”Suvulleni beduiini tarkoittaa, että elää kameleista. Ennen työ oli muuta, nyt minä ja kolme veljeäni työskentelemme turistien kanssa.”

Kameli keskeyttää keskustelun työntymällä kiinni Amariin. Mies neuvottelee sen kanssa hetken sihisten ja pärskien. Eläin talttuu ja käy maahan.

”Kameli antaa kaiken, mitä tarvitsemme. Maito on parasta ravintoa ja hoitaa kaikki vaivat. Käytämme myös nahat ja lihan. Eläin on helppo. Se selviää juomatta kolmekin kuukautta.”

Hyvästä kamelista saa markkinoilla 15 000 dinaaria, lähemmäs 8 000 euroa. Keskituloisella miehellä on 10 kamelia, rikkaalla 30. Seuraavaksi Amar tyrmää legendan. ”Vaimoa ei todellakaan voi ostaa kameleilla! Isänikin opetti, että on tärkeämpää löytää hyvä nainen, kuin omistaa monta kamelia.”

Karu paimentolaisromantiikka naurattaa, vaikka omat vanhempani opettivat samoin: Ei se rikkaus, kunhan on rakkautta.

Amar on naimisissa. Lapsia on kolme, mutta heidän ryhtymisensä kamelibisnekseen mietityttää.

”Koulua pitää käydä. Mutta on asioita, joiden takia Saharaa ei kannata vaihtaa mihinkään: puhdas ilma, luonto, valo, hyvä ruoka. En keksi huonoa sanottavaa.”

Lähdemme taas liikkeelle. Amar pyytää laulamaan kameleilleen jotakin suomen kielellä. Viritämme Päivänsäteen ja menninkäisen. Amar ja kamelit kuuntelevat hiljaa pohjoisen ihmisiä. Aurinko nousee autiomaan ylle ja Helismaan sanat kimpoilevat hiekalla: ”Miksi toinen täällä valon lapsi ooon, ja toinen yötä raa-kaas-taa… ”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!