Irakilainen homo – Kuolemaan tuomittu

Irakilainen Nadim, 22, pakeni viime helmikuussa Suomeen. Kotimaassaan hänet olisi tapettu,
koska hän on homo.

Muodikkaasti pukeutunut nuori mies istuu helsinkiläisessä kahvilassa. Tummissa hiuksissa on runsaasti geeliä, ranteissa koruja. Mies muistuttaa hieman pop-tähteä, mutta loistokkuus on ollut hänen elämästään kaukana. 22-vuotias Nadim on paennut Irakista Suomeen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

Sotien runtelemassa maassa ei muutenkaan ruusuilla tanssita, mutta seksuaalivähemmistöille arki on muitakin raastavampaa.

”Poliisit totesivat, että tappamalla homon pääsee paratiisiin. Poliisit, poliitikot, kaikki valtaapitävät vihasivat meitä ja kävivät kimppuumme”, Mosulin kaupungissa asunut Nadim kuvailee.

Irakin laki ei kiellä homoseksuaalisuutta, mutta yleisimmän käsityksen mukaan Koraani tuomitsee sen. Siksi samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta ei hyväksytä.

Nadimin ystäviä on joutunut perheidensä murhaamiksi.

”Perheelle on suuri häpeä, jos lapsi osoittautuu homoksi. Monet perheet tekevät kunniamurhia; tappavat omia sukulaisiaan”, Nadim kertoo.

Nadim ymmärsi olevansa homo 14-vuotiaana. Perheelleen hän ei ole sitä koskaan kertonut. Monet muut saivat kuitenkin tietää hänen kuuluvan sateenkaarikansaan.

Nadimia on piesty ja kerran häntä on isketty veitsellä. Huonosta kohtelusta ei kuitenkaan ole voinut tehdä numeroa: silloin homous olisi paljastunut perheellekin.

”Siinä vaiheessa homoudestani olisi tullut entistä suurempi ongelma minulle”, Nadim sanoo.

Vihdoinkin vapaa

Irakilaisen on vaikea päästä pois Irakista. Nadimilla kävi tuuri, kun hänen perheensä riitautui naapureiden kanssa. Erimielisyydet kiehahtivat ja naapurit yrittivät tappaa Nadimin. Syynä ei kuitenkaan ollut homous – siitä naapurit eivät tienneet.

Tappouhan alla ollut poika autettiin pakenemaan maasta.

”Lensin laittomasti Turkkiin. Siellä tutustuin ihmisiin, jotka suostuivat tuomaan minut autolla Suomeen. Matka kesti kolme viikkoa”, Nadim kertoo.

Suomi valikoitui kohteeksi sattumalta. Nadim halusi vain maahan, joka olisi turvallinen. Aluksi hän ei tiennyt sitäkään, että Suomessa seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaan tätä nykyä verrattain myönteisesti.

Maahan tullessaan Nadim pelkäsi, että homoja kohdeltaisiin samoin kuin Irakissa. Hän ei kertonut viranomaisille, että yksi syy Irakista pakenemiseen oli kuuluminen seksuaalivähemmistöön.

”Asuttuani täällä puoli vuotta uskaltauduin internetiin keskustelemaan suomalaisten homojen kanssa. He kertoivat, että Suomessa homous on hyväksyttyä. Sain tietää, kuinka meille on perustettu omia kahviloitakin. Onneksi täällä on erilaista kuin Irakissa”, Nadim huokaisee helpottuneena. ”Saan vihdoinkin olla vapaasti sitä mitä olen.”

Maanmiesten pelko

Pakolaisena Suomessa asuva nuorukainen on sopeutunut hyvin: hänellä on opiskelupaikka ja tavoitteena on saada tutkinto ja lopulta koulutusta vastaava työpaikka.

Nadim aikoo silti pitää varansa myös Suomessa. Hän ei halua tavata muita irakilaisia.

”Pelkään heitä. En voi olla tekemisissä heidän kanssaan. Jos he saavat tietää homoudestani, he saattavat tappaa minut.”

Siksi Nadim esiintyy tässä haastattelussa valenimellä eikä halua tulla kuvatuksi.

Nadim tietää kuitenkin olevansa paremmassa paikassa kuin hänen irakilaiset homoystävänsä. Heistäkin moni yrittää muuttaa ulkomaille.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Irakin hallitukselta toimia homoihin kohdistuvien viharikosten kitkemiseksi. Vastakaikua ei ole kuulunut. Nadim ei ole kotimaansa tulevaisuuden suhteen toiveikas.

”En usko, että tilanne Irakissa koskaan paranee. Irakilaisessa kulttuurissa kaikki vihaavat homoja. Kaikki pohjautuu vanhaan uskontoon.”

Mutta Suomessakin homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vasta vuonna 1971. Yleisestä suhtautumisesta tuli hyväksyvää tällä vuosituhannella.

Suomi muuttui. Miksei myös Irak?

”Totta, mutta islam on kristinuskoa huomattavasti tiukempi, eikä se tule koskaan muuttumaan. He eivät ikinä tule muuttamaan uskontoaan. Se on hyvin, hyvin huono asia”, Nadim sanoo hiljaa.

Hän haluaa elää Suomessa.

”Päädyin tänne sattumalta, mutta en halua lähteä täältä. Minä todella pidän tästä maasta”, Nadim sanoo. Suomea hän osaa jo kohtalaisesti.

”Yritän saada Suomen kansalaisuuden. Toisinaan pelottaa, että en saakaan sitä ja joudun menemään takaisin Irakiin.

”Vääryyksiin on puututtava”

Irakin seksuaalivähemmistöjen tilanne tuli maailman tietoisuuteen viime kesänä, kun Human Rights Watch -järjestön julkaisemassa raportissa kerrottiin Irakissa tapetun satoja homoseksuaaleja. Iskuja kuvailtiin määrätietoisiksi. Silminnäkijät sanoivat viranomaisten osallistuneen niihin.

Kansainväliset järjestöt vaativat toimia Irakin hallitukselta ja myös muilta arabimailta. Muun muassa Iranissa, Jemenissä ja Sudanissa seksuaalivähemmistöön kuuluvat tulee lain mukaan teloittaa. Vain muutamassa arabimaassa homous on dekriminalisoitu.

”Arabimaiden inhimillisen kehityksen viimevuotisen raportin mukaan arabivaltiot eivät ole onnistuneet luomaan toimivia demokraattisia instituutioita, jotka mahdollistaisivat vähemmistöjen kunnioittamisen”, kertoo Setan eli Seksuaalinen tasavertaisuus -järjestön vt. pääsihteeri Tanja Lehtoranta.

Yksi kansallisvaltioiden päätehtävistä on taata kansalaistensa turvallisuus ja valvoa heidän oikeuksiaan. Raportin mukaan arabimaissa valtiovalta ei usein kykene puolustamaan kansalaistensa oikeuksia ja on joskus esteenä niiden toteutumiselle.

Onko muutosta odotettavissa?

”Jonkin maan kansalaisten turvallisuutta tai alueen demokraattista kehitystä on vaikea ohjata ulkopuolelta. Kansainvälisellä painostuksella on kuitenkin merkitystä, vähintään asian nostamisessa esille”, Lehtoranta sanoo. ”Vaikka painostus voi kärjistää ihmisoikeustilannetta entisestään, se on kuitenkin meidän velvollisuutemme. Vääryyksiin on puututtava.” SH.

Tilaa Maailman Kuvalehti