Näkökulmat

Eräs keskustelu

Olin kuuntelemassa hyvää keskustelua maahanmuuttajakeskustelusta.

Hyvällä tarkoitan tässä nyt sellaista keskustelua, jota on kuulutettu eri foorumeilla: eri kantoja kuuntelevaa vuoropuhelua sen sijaan, että haukuttaisiin nimettöminä poteroista tai liityttäisiin samanmielisten tunteennostatukseen.

Sitä käytiin sisäasiainministeriön EU-hankkeena tuottaman Puhetta maahanmuutosta -nettisivun julkistamistilaisuudessa. Isäntäväki oli kovin ihmeissään median kiinnostuksesta tilaisuutta kohtaan. ”Muistutan, että kyseessä on kuitenkin vain yksi nettisivusto”, korosti tilaisuutta juontanut Nexhat Beqiri.

Kun ministeriö tarttuu suoraan kipupisteeseen näin konkreettisella tavalla ja kun kyseessä on yksi alkuvuoden mediaseksikkäimpiä aiheita, tottakai se kiinnostaa.

Minuun teki vaikutuksen salissa vallinnut rehellisyyden ja urheuden ilmapiiri.

Paneelissa tutkija Olli Löytty kertoi, että korkeatasoista maahanmuuttotutkimusta tekevät eivät tule julkisuuteen, koska he pelkäävät. Syynä ei ole – ainakaan pelkästään – vihaposti ja uhkaukset, vaan yliopistoissa vallitseva pelon ilmapiiri. Se taas johtuu Löytyn mukaan uudesta yliopistolaista.

Peloista huolimatta tämä keskustelu oli oikea keskustelu. Paikalle tulivat ja siihen osallistuivat maahanmuuttajat, maahanmuuttokriitikot, maahanmuuttomyönteiset, tutkijat ja virkahenkilöt.

Puhujat panivat itsensä oikeasti alttiiksi.

”Minulle tulvii kaikenlaista sähköpostia, tappouhkauksiakin. Niihin voi suhtautua kahdella tavalla, joko ei tee mitään tai sitten reagoi. Jos reagoi, sitä helposti kyynistyy. Ja kyynistynyt virkamies on huono virkamies”, sanoi panelisti ja Helsingin kaupungin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander.

Hän myönsi, että vihaviestit vaikuttavat siihen, mitä hän haluaa sanoa julkisuuteen, ”vaikka pyrimmekin täyteen avoimuuteen”. Maahanmuuttokriittisen Hommaforum-sivuston perustaja Matias Turkkila koki yleisöpuheenvuorossaan, että Forsander oli kyynistynyt.

”Tunnen pistoksen sydämessäni”, myönsi Forsander. Kunnioitettavaa rehellisyyttä.

Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut radikaalia kuulla Helsingin kaupungin johtavan virkamiehen toteavan, ettei ole erityisen maahanmuuttomyönteinen. Ennen maahanmuuttokriitikoiden nousua julkisuuteen maahanmuutto(politiikan)kritiikki tarkoitti viranomaisten ja instituutioiden kritisointia. Yleensä viranomaisia kritisoitiin kielteisistä asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Silloin Forsanderin lause olisi kohauttanut, mutta ei enää nykyisessä ilmapiirissä.

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kritiikille pitää olla tilaa ja asiallinen maahanmuuttokeskustelu on tärkeää. Sitä ei vain kukaan tunnu käyvän. Joko keskustellaan maahanmuuttajista tai -keskustelusta.

Kolmannen panelistin, SAK:n maahanmuuttoasiantuntija Eve Kyntäjän mielestä ongelma on juuri siinä, että keskitytään yksilöihin, kun pitäisi puhua politiikasta.

Instituutioiden ongelmat pannaan maahanmuuttajien harteille. Halpatyövoima vie työpaikat suomalaisilta. Syyttävän sormen tulisi kuitenkin osua rakennusfirmoihin ja alihankkijoihin. Jos maahanmuuttaja ei opi suomea, vika voi olla myös siinä, että koulutusta ei ole tarjolla tai se on liian kallista.

Tässä numerossa pohditaan maahanmuuton onnistumista ja epäonnistumista – muuttajien näkökulmasta. Lisäksi otimme selvää, mitä maahanmuuttajat katsovat televisiosta. Muissakin jutuissa sattuu esiintyä maahanmuuttajia, mutta he ovat myös vaikkapa elokuvaohjaajia.

Tilaa Maailman Kuvalehti