Burman kulissidemokratia

Burman sotilasjuntta haluaa saada lähestyvät vaalit näyttämään demokraattisilta. Kulissien takana pidetään kuitenkin tiukasti kiinni vallasta.

Sotilasdiktatuuri Burmassa kansa pääsee tänä vuonna vaaliuurnille, ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen.

Edellisissä, vuoden 1990 vaaleissa Aung San Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiitto (NLD) sai murskavoiton. Sotilasjuntta ei tunnustanut vaalitulosta ja kieltäytyi luopumasta vallasta. Tällä kertaa puolue ei osallistu vaaleihin.

Oli tulevien vaalien tulos mikä tahansa, neljäsosa eduskuntaa vastaavan kansalliskokouksen paikoista on varattu sotilaille. Arvioiden mukaan valta tulee tästä syystä vaalien jälkeenkin pysymään vankkumatta kenraalien käsissä.

Hallitseva juntta ei ole antanut merkkiäkään siitä, että itse politiikkaan olisi tulossa muutosta. Esimerkiksi maan vakaviin sosiaalisiin ongelmiin tai etniseen jakautumiseen ei olla puuttumassa.

Vaalit voivat kuitenkin merkitä suuria muutoksia Burman valtasuhteisiin. Tätä eivät edes maata hallitsevat juntan johtajat voi jättää huomiotta.

Selvin muutos on juntan ykkös- ja kakkosmiehen väistyminen maan johdosta: kenraalit Than Shwe, 77, ja Maung Aye, 72, jättävät ohjakset nuoremman sukupolven sotilasjohtajille.

”Vaalit ja uusi perustuslaki ovat Than Shwelle keino varmistaa, että hänen perheensä hallitsee talousimperiumiaan myös vallanvaihdon jälkeen. Kyse on eräänlaisesta vakuutuksesta”, sanoo Debbie Stothard Bangkokissa toimivasta demokratiajärjestö Altseanista.

Uuden perustuslain mukaan presidentti ja puolustusvoimien ylipäällikkö eivät voi olla sama henkilö. Vallanjako on analyytikoiden mukaan Than Shwen keino estää uuden diktaattorin valtaannousu. Näin hän välttäisi oman edeltäjänsä Ne Winin kohtalon, jonka Than Shwe pidätytti vuonna 2002 ja sulki perheineen vankilaan.

”Väistyvä” ykkösmies Than Shwe on kuitenkin keskittänyt valtaa itselleen. Hän on sekä sotilasjuntan johtaja että puolustusvoimien ylipäällikkö.

Yksityistäminen pitää vaikutusvallan sotilailla

Analyytikoiden mukaan siirtyminen entistä siviilijohtoisempaan yhteiskuntaan tulee ravisuttamaan Burman vanhoja valtarakenteita ja muuttamaan armeijan roolia.

Vuonna 2009 alkanut valtion omaisuuden nopea myynti liittyy useiden arvioiden mukaan vallitsevaan epävarmuuteen siitä, mitä vaalien jälkeen tulee tapahtumaan.

”Monet valtion omistamat rakennukset ovat seisoneet tyhjillään sen jälkeen, kun uusi pääkaupunki Naipyidaw rakennettiin vuonna 2005. Ne muodostavat kuitenkin vain murto-osan kaikesta myynnissä olevasta omaisuudesta”, sanoo burmalaisen uutisohjelman toimittaja.

Yksityistämislistalla on myös suuria osia kuljetussektorista, mukaan lukien valtiollinen lentoyhtiö, varustamo, sekä öljy- ja kaasuteollisuuden toimintoja, sekä osia terveydenhoidosta. Myynti on toimittajan mukaan tuskin seurausta yhtäkkisestä ideologisesta täyskäännöksestä.

”Resurssien siirto valtiolta yksityiselle sektorille on sotilaille keino pitää varoja ja vaikutusvaltaa itsellään, vaikka he menettäisivät otteensa valtion budjetista”, hän sanoo.

Samankaltainen kehitys on jo tapahtunut muissa Kaakkois-Aasian maissa, kuten Indonesiassa ja Thaimaassa. Niissä armeija on onnistunut säilyttämään taloudellisen vaikutusvaltansa, vaikka se muodollisesti pysyttelee erossa politiikasta.

Pääministeri perusti puolueen

Uusien puoluelakien mukaan valtion virkamiehet ja sotilaat eivät saa osallistua politiikkaan.

Huhtikuun lopussa Burman pääministeri Thein Sein irtisanoutui puolustusvoimista yhdessä parinkymmenen muun ministerin kanssa ja jätti hakemuksen uuden puolueen perustamiseksi. Sen nimi on Union Solidarity and Development Party (USDP).

USDP tulee kilpailemaan National Unity Partyn (NUP) kanssa, joka oli lähinnä armeijaa vuoden 1990 vaaleissa. NUP, jolla on juuret Burman sosialistipuolueessa, on viime vuosina ottanut etäisyyttä junttaan.

Tämän vuoden vaaleihin osallistuu huomattavasti vähemmän puolueita kuin vuonna 1990. Kesäkuuhun mennessä rekisteröityneitä puolueita oli nelisenkymmentä, kun kaksikymmentä vuotta sitten puolueita oli 235.

Puolueista 23 edustaa tiettyä etnistä ryhmää ja ne asettavat ehdokkaita vain harvoissa vaalipiireissä. Myös monien muiden puolueiden kannattajakunta on etupäässä paikallista. USDP:n ja NUP:n lisäksi vain muutama puolue pystyy käymään valtakunnallisen vaalikampanjan.

Vaalivoittajan boikottiakin arvostellaan

Suurin oppositiopuolue, edelliset vaalit voittanut NLD päätti boikotoida vaaleja sen jälkeen kun sotilashallinnon säätämät uudet kireät vaalilait julkistettiin.

Vaalilakien mukaan puolueet, joilla on jäseniä kärsimässä vankeusrangaistusta, eivät saa osallistua vaaleihin. Tämä tulkittiin siten, että NLD:n johtaja, rauhannobelisti Aung San Suu Kyi olisi erotettava puolueesta, jotta vaaleihin osallistuminen olisi mahdollista. NLD päätti jättää rekisteröitymättä, minkä vuoksi puolue hajotettiin 7. toukokuuta.

Päätös boikotoida vaaleja on saanut osakseen ymmärrystä, mutta sitä on myös arvosteltu tunteella tehdyksi ratkaisuksi. Muun muassa arvostettu The Economist -lehti kirjoitti, että ”leivänmurut ovat parempi kuin ei leipää ollenkaan”.

NLD:n johtaja Aung San Suu Kyi ei ole myöskään välttynyt arvostelulta. Hän ilmoitti asianajajansa välityksellä jättäneensä päätöksen muille, mutta lisäsi ”ettei hän itse unissaankaan rekisteröisi puoluetta”.

Asia oli sillä selvä. Ei ollut ajateltavissa, että NLD:n puoluejohto olisi siinä tilanteessa rekisteröinyt puoluetta.

Poliittisesti aktiiviset poissa pelistä

Osa analyytikoista on sitä mieltä, että NLD:n jäsenten ja muiden demokratialiikkeen aktiivien mahdollisuudet osallistua vaaleihin ovat heikentyneet NLD:n vaaliboikotin takia.

Osallistuminen vaaleihin sen jälkeen, kun Aung San Suu Kyi otti niihin selkeästi etäisyyttä, tulkittaisiin liikkeen sisäiseksi hajaannukseksi. Boikotin sijaan puoluejohto olisi myös voinut tukea vaaleissa jotakin uutta, nuoremman polven puoluetta.

NLD:tä arvostellaan myös siitä, että se päätti liian aikaisin olla osallistumatta vaaleihin. Jos puolue olisi rekisteröitynyt, se olisi saanut ehdokasasetteluun 90 päivää lisäaikaa. Samalla se olisi voinut argumentoida Aung San Suu Kyin poissulkemista vastaan.

Monet poliittisesti aktiiviset burmalaiset eivät siis käytännössä voi asettua ehdolle vaaleissa. Lisäksi opposition ehdokkaiden on vaikeaa saada ääntään kuuluville mediasensuurin ja kokoontumisvapauden rajoitusten vuoksi.

Sotilashallitus ei kuitenkaan ole tehnyt mitään sellaista, mikä viittaisi aikomukseen manipuloida varsinaista ääntenlaskentaa. Siihen tosin on tuskin tarvettakaan tiukan ehdokasasettelun takia.

”Vaaleille tulee olemaan leimallista tiukassa kontrollissa käyty vaalikampanja, eivätkä vaalit ole läheskään vapaat. On silti hyvin mahdollista, että ääntenlaskenta varsinaisena vaalipäivänä on suhteellisen oikeudenmukaista”, sanoo Robert Templer ajatushautomo International Crisis Groupista.

Vaalien päivämäärää ei ole vielä julkistettu. Useimpien arvioiden mukaan ne tullaan järjestämään lokakuussa.

Sotilaiden maa

– Sotilaat ovat olleet Burman johdossa 1960-luvulta asti. Nykyinen sotilasjuntta nousi valtaan 1988.

– Edelliset vaalit pidettiin 1990. Ne voitti Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue. Juntta mitätöi vaalien tuloksen jälkikäteen.

– Vuonna 1989 juntta muutti maan virallisen nimen Myanmariksi. Maata kutsutaan yhä yleisesti Burmaksi. Edelliset vaalit voittaneen NLD:n mukaan maan nimi on yhä Burma.

– Sotilashallitusta (SPDC) johtaa juntan ”numero yksi”, Than Shwe, joka on maan puolustusvoimien komentaja. Sotilashallitus lupaa antaa vallan siviilihallitukselle 90 päivän kuluessa vaalien jälkeen. Samalla maan uutta valtiomuotoa sääntelevä vuoden 2008 perustuslaki astuu voimaan.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.

Tilaa Maailman Kuvalehti