Vieraskolumni: Jalkapallon MM-kisat - hukkaan heitetty mahdollisuus?

Maailmalle levisi vääristynyt kuva vauraasta Etelä-Afrikasta.

Teksti: Ingrid Srinath

LyhyetIhmisoikeudetKöyhyysVuosituhattavoitteetVäestöAfrikkaEteläinen AfrikkaEtelä-Afrikka

Kuukauden kestäneet jalkapallon MM-kisat uhkuivat isänmaallista euforiaa, joka sai unohtamaan Etelä-Afrikan työttömyyden, aidsin, tuloerojen kärjistymisen ja  korruption. Nyt kun Bafana Bafana -paidat on riisuttu, on aika pureutua tapahtuman todellisiin seurauksiin.

Ennen kisoja jotkut äimistelivät, että Etelä-Afrikan hallitus voi tuhlata niihin miljardeja, vaikka yli 42 prosenttia asukkaista sinnittelee alle kahdella dollarilla päivässä. Kisojen jälkeen valtiovarainministeri Pravin Gordham ilmoitti hyvän uutisen: hallitus paneutuu köyhyyteen heti, kun kisakulut on hoidettu.

Hän unohti mainita, että laskuista selvitään nipin napin. Kisojen kuluiksi on laskettu 5,25 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja ulkomaisten vieraiden arvioidaan jättäneen maahan noin 5 miljardia dollaria.

Ammattiliitoille kisat olivat hyödyksi, koska osa niistä pystyi parantamaan neuvotteluasemiaan – ainakin tilapäisesti.

Mutta oliko MM-isännyydestä hyötyä aids-tilanteessa, jossa joka seitsemäs 
eteläafrikkalainen kantaa hi-virusta?

Pystyivätkö tuhannet kansalaisjärjestöt tuomaan sanomansa esiin? Tulviko niille kipeästi kaivattua rahoitusta turvaamaan sitä, että jokainen asukas pääsisi koulutuksen, sähkönjakelun, vesihuollon ja terveydenhuollon piiriin?

Tajusiko maailma, että Etelä-Afrikka kompuroi joidenkin YK:n vuosituhattavoitteiden täyttämisessä? Niihin kuuluvat äitiys- ja lapsikuolleisuuden sekä hivin ja malarian torjunta.

Tuliko selväksi, että puolet eteläafrikka
laisista pysyy köyhinä, vaikka maa saattaa onnistua puolittamaan alle dollarilla päivässä elävien määrän vuoteen 2015?

Talouselämä esitti epäilyksiä jo etukäteen. Ennen kisoja tehty Citigroupin tutkimus paljasti, että MM-kisojen suurin hyötyjä on aina Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa, kun taas isäntämaalle rapsahtaa usein kohtuuton osa kuluista.

Citigroup ennakoi, että matkailun kasvu voi nostaa Etelä-Afrikan kansantuotetta puoli prosenttia, mutta suurin hyöty jää imagotasolle. Kansainvälinen valuuttarahasto oli samaa mieltä.

Eurooppalaiset ja amerikkalaiset saattavat siis nyt ostaa safarimatkoja Afrikkaan aiempaa innokkaammin. Etelä-Afrikan kansalaisyhteiskunta jäi kuitenkin nuolemaan näppejään.

"Sponsorit maalaavat mediassa kuvaa auttamishalustaan, mutta todellisuudessa emme ole saaneet mitään", erään aids-tukijärjestön vetäjä kommentoi.

Kehitysjärjestöissä pelätään jopa kotimaisen rahoituksen kutistumista, kun moni ryhtyy kisamässäilyn jälkeen kiristämään vyötä.

En sanoisi, että kansalaisjärjestöt unohdettiin kisahuumassa kokonaan, mutta esille pääsivät lähinnä ennestään tunnetut hankkeet, kuten koulutusta kaikille ajava 1Goal ja Fifan jalkapallokeskuksia Afrikkaan rakentava 20 Centres for 2010.

Siitä asti, kun kisat myönnettiin Etelä-Afrikalle, on intoiltu niiden myönteisistä vaikutuksista. Ajateltiin, että ne vuoden 1995 rugbykisojen tavoin yhdistäisivät kansaa ja toisivat maahan kosolti ulkomaista rahaa.

"Muutos tulee", optimistit uskovat.
Mutta oliko oikein antaa kiillotetun myönteinen kuva maastamme eikä tuoda esiin miljoonia lapsia, jotka heräävät joka päivä nälkäisinä? Ehkä liian moni meistä tarttui tilaisuuteen muuttaa länsimaisen median maastamme luomaa kielteistä kuvaa. Olisiko kuitenkin pitänyt pysyä totuudessa väärien mielikuvien vahvistumisen uhallakin?

Nälkäisten lasten unohtaminen merkitsi sitä, että nyt maailmalle levisi toisella tavoin vääristynyt kuva Etelä-Afrikasta, joka on vauras ja tuhlaileva eikä tarvitse kehitysapua. Kenties vielä isompi seuraus on Etelä-Afrikan omaksuman uusliberaalin talousmallin vahvistuminen. Usko vaurauden tihkumiseen ylhäältä alas on korvannut mustien vapausjulistuksen periaatteet.

On liian varhaista sanoa mitään lopullista, mutta pelkään pahoin, että kuten paikalliset kauppiaat sysättiin syrjään Fifan virallisten sponsorien tieltä, myös kansalaisyhteiskunta menetti elämänsä tilaisuuden saada maailmanlaajuista huomiota ajamilleen asioille. Pinnistetyn optimistisesti näkisin toivoa siinä, että nyt kun sirkus on ohi, voimme taas keskittyä leipään.

Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa päämajaansa 
pitävän World Alliance for Citizen Participation (CIVICUS) -järjestön pääsihteeri.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.


Muut Maailman Kuvalehden linkit

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!