Kolumni: Lisää lemmikkejä Haitille

Haitin jälleenrakennuksesta puhuttaessa ei juuri mainita metsiä. Mutta jos ei ole metsää ja maata, kaikelta uudelta on kirjaimellisesti pohja poissa.

Lemmikki? hentoinen, sininen lemmikki! Ihanaa, viimein jotakin tuttua ja turvallista tämän hulluuden keskellä.

Oltiin Haitin kaakkoisosissa, lähellä Dominikaanisen tasavallan rajaa. Olin viettänyt pari edellistä päivää pääkaupunki Port-au-Princen telttakylissä, missä sadattuhannet ihmiset elävät sadekauden armoilla pelkät pressut suojinaan. Nyt vain hengitin syvään, imin sisääni metsää, joka kohosi lemmikkien ympärillä.

Koko männikkö tuntui epätodelliselta. Metsää ei Haitissa juuri näe, sillä siitä on hakattu matalaksi 98 prosenttia. Tie Port-au-Princestä lemmikkimetsään konkretisoi numerot: Se kulkee paljaaksi kaluttujen kukkuloiden halki. Rinteet toivat mieleen syyspellot, joilla törröttää pelkkää kuivaa sänkeä. Ajoimme myös tunnin verran mutavyöryn pyyhkäisemää uomaa pitkin. Muta oli vienyt mukanaan kokonaisen kylän muutama vuosi sitten. Vyöry syntyi, koska ympäröivillä rinteillä ei ollut puita tai maata imemään Karibian ankaraa sadetta. 

Haitin metsät on hakattu, sillä maaseutu on rutiköyhää. Tehoton maanviljely ei elätä väestöä, joka lisääntyi kolmesta miljoonasta yli yhdeksään 1940-luvun ja vuosituhannen vaihteen välillä. Sähköä ei ole kuin harvoilla. Puita hakataan paitsi energiaksi, mutta etenkin puuhiilen valmistamista ja myymistä varten. Newsweekin mukaan haitilaiset polttivat puuhiiltä jopa 30 miljoonan puun edestä, vuosittain.

Puuttomuudesta on seurannut hirvittävä noidankehä: Maan hedelmättömyys ajaa lisää ihmisiä etsimään töitä pullataikinan lailla paisuvasta Port-au-Princestä. Kotimainen ruokatuotanto taas kutistuu entisestään, vaikka Haiti tarvitsisi dollareita muuhunkin kuin elintarvikkeiden tuomiseen. Lisäksi metsättömyys tekee Haitista äärimmäisen herkän Karibialla vuosittain riehuville myrskyille.

Haitin jälleenrakennuksesta puhuttaessa ei juuri mainita metsiä. Puita sinne kuitenkin tarvitaan. Jos ei ole metsää ja maata, kaikelta uudelta on kirjaimellisesti pohja poissa. Se vain huuhtoutuu pois, jonakin sateisena päivänä.

Metsittäminen on vaikeaa, pitkäjänteistä työtä. Pyydänkin siis, hyvä räppäri Wyclef Jean – jos sinut valitaan presidentiksi – ettet alennu kalastelemaan vain nopeasti näkyviä tuloksia seuraavat vaalit mielessäsi. Olet vasta 37-vuotias. Olet niin nuori, että ennättäisit nähdä, miten metsät kasvavat ja maisema muuttuu. Wyclef Jean, mitä jos rustaisit jo nyt muutaman riimin puille?

Kirjoittaja on toimittaja, 
joka opiskelee kansainvälistä 
journalismia Lontoossa.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.

Muut Maailman Kuvalehden linkit

 

Tilaa Maailman Kuvalehti