Kirppiskäyrä makrotalousmittarina

Kirppisten määrä paljastaa taloudellisen kehityksen tason.

Teksti: Eeva Eronen

Talous

”Nyt kyllä kusetat.” Panamalainen kaverini ei uskonut, että olin maksanut Adidas Superstar -tossuistani kaksi euroa. Selitin, että ostin ne käytettyinä, kuten nämä farkutkin. ”Mutta silti, miksi? Sulla ois varaa uusiinkin.”

Aloitin järkisyistä – ympäristöstä ja säästyvästä rahasta. Ja että kirppisshoppailu on hauskaa! Yritykseni kuvata sunnuntaiaamuista seikkailua Vallillan itsepalvelukirppiksellä ei kuitenkaan mennyt perille.

Myöhemmin tätä pohdiskellessani keksin uuden kehitystä kuvaavan indeksin – kirppiskäyrän. Kirpputorien määrää kuvaava käyrä on U:n mallinen: jos maa on tosi köyhä, käytettyjen vaatteiden kauppa on tavallista, mutta elintason noustessa kirpputorit katoavat. Kun rikkaus vielä lisääntyy, käytettyjen vaatteiden ostamisesta tulee siistiä, ja käyrä pinkaisee ylöspäin. On tarpeeksi selvää, että kirppiskuteet ovat valinta.

Ei ihme, ettei kaveri tajunnut innostustani. Panama kun on käyrän pohjukassa, siellä, mistä köyhyys on alkanut karista ja kirppisvaatteet ovat luusereille. ”Jokainen, jolla on rahaa, hankkii silikonirinnat”, hän valisti sikäläisestä siististä.

Tansania on hyvä esimerkki käyrän toisen pään kirppismaista. Huomionarvoista on, että siellä myydään meikäläisten poisheittämiä vaatteita. Mitumbaksi kutsuttu bisnes ei ole pientä – käytetyt vaatteet olivat vuonna 2003 Yhdysvaltain mittavin vientituote Tansaniaan, kertoo ekonomisti Pietra Rivoli kirjassaan The Travels of a T-shirt in the Global Economy.Vienti ei ole varmasti vähentynyt, kiitos kiinalaisen halpamuodin.

Poisheitettyjen vaatteiden kauppaa syytetään usein siitä, että se tappaa paikallisen tekstiiliteollisuuden, tuhoaa työpaikkoja ja hidastaa kehitystä. Esimerkiksi Keniassa suljettiin 87 tekstiilitehdasta vuosina 1990–1998. Rivoli laskee, että yli 30 maata onkin kieltänyt käytettyjen vaatteiden tuonnin.

Hän kuitenkin huomauttaa, että on vaikeaa sanoa, miten afrikkalainen tekstiiliteollisuus rullaisi ilman mitumbaa. Tuotantoa kiusaavat joka tapauksesa korruptio, kehnosti koulutettu työvoima ja bisnekseen kannustamaton lainsäädäntö. Lisäksi mitumba luo paljon työtä, ja kauppa on pienyritysten hallussa, eikä sitä pyöritä kapea eliitti.

Ja sitä paitsi – makrotalousmussutus sikseen – monella kehitysmaassa asuvalla ei olisi varaa kovinkaan cooleihin kuteisiin ilman mitumbaa. Lisäksi kirppisshoppailu on nastaa, sillä vaatekasoista voi löytää helmiä. Ei afrikkalainenkaan poimi mukaansa mitä tahansa t-paitaa vaan juuri sen, mikä miellyttää silmää.

Kirjoittaja on taloustoimittaja.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!