Brukmanin Matilde Adorno on antanut kasvot tehtaan naisten sinnikkyydelle.

Argentiinan vallatut tehtaat

Argentiinalainen hotelli Bauen ja tekstiilitehdas Brukman ovat tulleet tunnetuksi työntekijöidensä urheudesta. Kun työnantajat häipyivät, työntekijät ottivat yritykset haltuun

Teksti: Mervi LeppäkorpiKuva: Mervi Leppäkorpi

PitkätTyöTalousKauppaArgentiina

Argentiinan talous romahti 2001. Palkat laskivat alle kipurajan, eivätkä Brukmanin veljesten omistaman pukutehtaan ompelijoiden ansiot riittäneet enää kattamaan edes työmatkakustannuksia. Joulukuun 18. päivä 2001 tehtaan naiset kävelivät omistajien toimistoon ja vaativat palkkansa lisäksi matkarahoja.

Tehtaan omistajat lupasivat hoitaa asian, lähtivät ja jäivät sille tielleen. Naiset pyysivät portinvartijalta tehtaan avaimet ja jatkoivat työtään.

Työntekijät ompelivat korkealaatuisia miesten pukuja epävarmoissa olosuhteissa huhtikuuhun 2003, jolloin poliisi sulki tehtaan. ”Asuimme kahdeksan kuukautta teltoissa tehtaan edustalla saadaksemme pitää työpaikkamme”, Matilde Adorno, yksi naisten taistelusta työpaikkojensa puolesta kertovan Pukutehtaan naiset -dokumenttielokuvan tähdistä muistelee.

Tapaan Adornon Brukmans-merkkisiä pukuja tuottavan tehtaanmyymälässä, jossa myydään miesten pukuja, naisten housupukuja ja toisen osuuskunnan valmistamia kauluspaitoja.

”Osuuskunnassamme on yksi ero muihin,” hän selvittää. ”Muut ovat vallanneet työnantajien sulkemat tehtaat takaisin. Me emme koskaan lähteneet, me jäimme. Entiset omistajat lähtivät.”

Hotellin valtaus ja ilmeen kohennus

Muutaman korttelin päässä Brukmanista Hotel Bauenissa ryhdyttiin toimimaan maaliskuussa 2003. Hotellin entiset työntekijät valtasivat rakennuksen suljetun puolen Callao Avenida -kadulla. Hotellin alunperin omistaneet Iurkovichit puolestaan jatkoivat Bauen Suite Hotelin pyörittämistä korttelin toisella puolella.

Hotel Bauenin kolmannessa kerroksessa on toimistoja. Tiedottaja Diego Ruarte, lävistetty ja tatuoitu mies punaisessa t-paidassaan, esittelee hotellia jakku­pukuisen turvallisuusvastaava Eva Marían kanssa. Molemmat ovat olleet mukana hotellin valtauksen alusta asti.

Kun hotellin ovet avattiin vuonna 2003, mikään ei ollut selvää. Bauenin vallanneet 20 entistä työntekijää aloittivat pienestä. Aluksi käytössä olivat vain kokou­stilat, joita vuokrattiin tarvitseville.

Neljän tähden hotelliksi Bauen alkoi olla vanhahtava ja sen 70-lukulainen sisustus aikansa elänyt. Vähitellen tiloja kunnostettiin ulkopuolisten ja muiden itsehallinnollisten osuuskuntien tuella.

”Nyt meillä on käytössä 205 huonetta 250:sta”, Ruarte kertoo. ”Olemme investoineet hotelliin pari miljoonaa dollaria.”

Hotellilla ei ole johtajaa. 162 työntekijää on järjestäytynyt yhdeksitoista tiimiksi, joilla kullakin on vaihtuva vetäjä. Asioista päätetään yhdessä osuuskuntakokouksissa, joita vetää puheenjohtaja.

”Kun meitä oli kolmekymmentä, kokou­kset olivat kaoottisia. Näin isolla joukolla on pakko pysyä esityslistassa ja pyytää puheenvuorot,” Ruarte selvittää.

Hotelli Bauenin työntekijöillä on kaikilla sama, noin 350 euron peruspalkka, jonka päälle maksetaan lisiä lasten lukumäärän, huolellisuuden ja osuuskunta Bauenissa työskenneltyjen vuosien mukaan. Tiiminvetäjillä ja talousvastaavilla on lisäksi 50 euron vastuulisä.

Sama palkka kaikille, tuoton mukaan

Sekä Bauenin että Brukmanin työntekijöiden osuuskunnat aloittivat nollasta. Brukmanilla omistussuhteiden muutos ratkesi joulukuussa 2004 entisen omistajan konkurssiin. Tuolloin naiset kävelivät takaisin tehtaaseen, valurautaisten ompelukoneidensa ääreen.

Oikeuden päätös tehtaan omistussuhteista oli osuuskunnalle myönteinen. ”Päätämme yhdessä kaikesta. Usein kokoukset ovat kuitenkin sekavia ja tuntuu, että tuhlaamme aikaa. Pitäisi pysyä paremmin asiassa”, Matilde Adorno pohtii.

Joulukuussa 2011 Brukman, virallisesti työntekijöidensä johtama tehdas, juhlii kymmenvuotista taivaltaan 72 työntekijän voimin.

”Kaikki saavat edelleen samaa palkkaa. Minä, joka olin mukana taistelemassa työpaikkojen puolesta ja sinä, vaikka aloittaisit täällä meillä ensi maanantaina.”

Palkat maksetaan viikoittain tuottojen mukaan. ”Joskus saamme 300 pesoa, toisinaan tuhat.” Tuntipalkka voi siis vaihdella alle 1,5 ja 5 euron välillä. Perustelluista poissaoloista maksetaan palkkaa. Myöhästelyistä ja turhista poissaoloista sakotetaan.

”Ja silti toiset eivät ole ikinä ajoissa”, Adorno huokaa.

Sitoutuminen on vaihtelevaa. Bauenissa on otettu käyttöön uusien osuuskuntalaisten koeaika, Brukmanilla harkitaan samanlaista järjestelyä.

Valtio vastaa eläkkeistä, jotka määräytyvät viimeisen kymmenen vuoden palkasta. Adorno jäi eläkkeelle vuonna 2003, mutta eläke on liian pieni elämiseen.

”Entinen omistaja maksoi meille surkeaa palkkaa.”

Niinpä Adorno käy töissä vielä 68-vuotiaana. Hän matkustaa viitenä päivänä viikossa kaksi tuntia junilla ja linja-autoilla, työskentelee yhdeksän tuntia ja istuu taas kulkuneuvoissa kaksi tuntia.

Poliittista peliä omistajuudesta

Samaan aikaan, kun Brukmanilla juhlitaan, Bauenin kohtalo on jälleen vaakalaudalla. Entisen omistajan perijät ovat kiinnostuneet ottamaan haltuunsa perheen jo kertaalleen myymän hotellin

Ollaan taas kansallisen politiikan tasolla. Marcelo Iurkovichin perijät haluavat muutoksia tehtaiden haltuunottoa koskevaan lakiin.

Bisnes kukoistaa. ”Bauen on halvempi kuin muut samantasoiset hotellit. Olemme selvästi hyötyneet talouskriisistä ja uudenlaisesta turismista. Ihmiset haluavat nähdä ja kokea enemmän”, Diego Ruarte sanoo.

Samalla, kun virallistettu osuuskunta toimii valtion pelisääntöjen mukaan valtiolle velkaisessa hotellirakennuksessa, entinen omistaja on kiinnostunut lyhentämään lainojaan ja ottamaan hotellin haltuunsa osuuskunnalta.

”Meillä ei ole luottamusta byrokra­tiaan tai järjestelmään. Mutta meillä on usko siihen, että saamme laillistettua hotellin työntekijöiden omaisuudeksi”, Ruarte sanoo.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mervi Leppäkorpi