Sijoitushuijaus verokeitaalla

”Madoffin seuraajaksi” kutsutun R. Allen Stanfordin sijoituspetos vei kymmenien tuhansien ihmisten säästöt Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla ja Yhdysvalloissa.

Teksti: Maria Manner

PitkätTalousKorruptioKaribia

Tapasinko häntä koskaan? Tietysti. Kaikkihan hänet tunsivat”, ravintolayrittäjä Steve sanoo harteitaan kohauttaen Antiguan ja Barbudan pääkaupungissa St. John´sissa.

Kaikkien tuntema mies on nimeltään R. Allen Stanford. Täältä Karibianmeren saarelta käsin teksasilaispohatta pyöritti sijoitusketjua, joka sittemmin näyttää paljastuneen kaikkien aikojen toiseksi suurimmaksi sijoituspetokseksi Bernard Madoffin jälkeen.

Nyt Stanford odottaa Yhdysvalloissa oikeudenkäyntiä, jonka on määrä alkaa tammikuun lopussa. Yhdysvaltain markkinavalvoja SEC epäilee häntä seitsemän miljardin dollarin eli 5,1 miljardin euron petoksesta. Rahojaan vaille jäi 28 000 ihmistä pääasiassa Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Karibialla. Stanford itse on kiistänyt syytteet.

Huijari tai ei, Antigualla ja Barbudalla Stanford oli näkyvä hahmo. Hän oli 85 000 asukkaan maan suurin työnantaja ja suurin yksityinen maanomistaja. Käytännössä jokaisen sukuun kuuluu joku, joka työskenteli Stanfordilla ja joka menetti työnsä petosepäilyjen tultua ilmi.

Paikalliset tuntuvat muistelevan Stanfordia ristiriitaisin tuntein.

”Uskon, että hän oikeasti aikoi maksaa rahat takaisin. Mutta hänellä menivät sukset ristiin väärien ihmisten kanssa. Hänen ongelmansa oli, että hän oli liian ylimielinen”, Steve sanoo.

Aatelisherran oma valtakunta

R. Allen Stanford rakensi itselleen komeat kulissit. Antigualla vierailija ei voi olla huomaamatta hänen valtakuntaansa. Heti V.C. Birdin kansainvälisen lentokentän ulkopuolella sijaitsee yhä Stanfordin nimeä kantava krikettikenttä. Lähellä sijaitsivat myös Stanford International Bank, Stanford Trust Company sekä hänen paikallisen liikepankkinsa Bank of Antiguan näyttävä kivinen pääkonttori, ynnä Stanfordin pari ravintolaa sekä hänen omistamansa sanomalehden toimitus.

”Hän oli Antigualle hyvin tärkeä. Mutta se, mitä hän teki, ei ollut oikein”, sanoo roteja, ohueen leipään käärittyä karibialaista pikaruokaa, kauppaava Bush Wilson.

Kuten ponzi-huijauksissa usein, Stanfordin liiketoiminta perustui korkeakorkoisina ja turvallisina markkinoituihin määräaikaistalletuksiin. Ne kuulostivat liian hyviltä ollakseen totta, ja niin ilmeisesti olivatkin.

Rahat eivät menneet lupailtuihin sijoituksiin, vaan riskialttiisiin kiinteistö- ja muihin bisneksiin sekä Stanfordin hulppean elämäntyylin rahoittamiseen.

Antigualle Stanford saapui vuoden 1989 tienoilla. Sitä ennen hän oli viritellyt pankkitoimintaa viereisellä Britannialle kuuluvalla Montserratin saarella. Brittiviranomaisten sanotaan kiinnostuneen Stanfordin toimista, jolloin hän pakkasi kamppeensa ja muutti Antiguaan. Myöhemmin hänelle myönnettiin aatelisarvo.

Stanfordin sanotaan ottaneen osaa jopa hallituksen kokouksiin. Forbes-lehti arvioi vuonna 2008 Stanfordin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi 2,2 miljardia dollaria. Se on enemmän kuin Antiguan ja Barbudan vuotuinen bruttokansantuote.

Stanford lahjoitti myös paljon rahaa hyväntekeväisyyteen ja tuki valtavilla summilla Itä-Karibialla huippusuosittua krikettiä. Sitä muistellaan saarella yhä hyvällä.

”En tiedä, oliko hän petturi. Mutta hän teki täällä paljon hyvää”, Johniksi esittäytyvä taksikuski sanoo.

Finanssivalvonta syynissä

Paljastunut petos on kiusallinen Antigualle varsinkin siksi, että syytteessä on myös maan finanssivalvonnan entinen johtaja Leroy King, jonka uskotaan auttaneen Stanfordia kätkemään petoksensa lahjuksia vastaan.

Antiguan ja Barbudan finanssivalvonnan (Financial Service Regulatory Committee, FSRC) nykyinen puheenjohtaja Althea Crick sanoo, ettei mikään järjestelmä ole aukoton, jos joku päättää tehdä rikoksen. Tapauksen yksityiskohtia finanssivalvonta ei kommentoi.

”Jos yksi ihminen osoittautuu korruptoituneeksi, se ei tarkoita, että koko järjestelmä on sellainen”, Crick sanoo.

Hänen mielestään Stanfordin tapausta on ”jossain määrin liioiteltu” sen vuoksi, missä se tapahtui.

Antigua ja Barbuda oli pitkään veroparatiisien listalla. Sen lepsua valvontaa on kritisoitu laajalti.

”Bernard Madoffin ja Stanfordin tapaukset ovat miltei identtiset. Miksi viranomaisten toiminta kyseenalaistetaan vain täällä? Jostain syystä syytteet kohdistetaan Antiguaan, mutta ei Yhdysvaltoihin, missä Stanford tarjosi palveluitaan”, Crick sanoo.

Stanfordin huippuhetket ajoittuvat Antiguan Labour Partyn valtakaudelle, mitä nykyinen, vuodesta 2004 hallitus­enemmistössä ollut United Progressive Party mielellään korostaa. Ennen kiinnijäämistään Stanford oli muuttanut asumaan St. Croix -saarelle Yhdysvaltain Neitsytsaarille.

Antiguan ja Barbudan pääministerin kabinettipäällikkö Joan Underwood antaa silti ymmärtää, että Stanfordin tapauksesta on turha syyttää vain hänen maanmiehiään.

”Sitä täytyy kysyä amerikkalaisilta”, hän vastaa, kun ihmettelen, miten Stanfordin huijaus oikeastaan saattoi jatkua niin pitkään. Epäilyistä huolimatta hän jäi kiinni vasta vuoden 2009 helmikuussa kun Madoffin huijaus oli paljastunut. Tuolloin finanssikriisi ja osakekurssien romahtaminen olivat jo tehneet liian ilmeiseksi, etteivät väitetyt tuotot voineet pitää paikkaansa.

Stanfordin kytköksistä on esitetty monenlaisia väitteitä. Esimerkiksi BBC:n tutkivan journalismin ohjelman mukaan Stanford oli Yhdysvaltain huumeviraston DEA:n ilmiantaja, minkä vuoksi häntä kohtaan aloitetuista aiemmista tutkimuksista luovuttiin.

Totuus selviää vasta oikeudenkäynnissä, jos silloinkaan. Stanfordin lakimies on varoittanut, että Stanfordin terveys reistailee ja tämä on liian voimakkaan lääkityksen alaisena voidakseen osallistua oikeudenkäyntiin.

Myös kabinettipäällikkö Underwoodin siskontytär oli töissä Stanfordilla. Underwood sanoo aina epäilleensä, ettei mies oikeasti ollut niin varakas kuin antoi ymmärtää.

”On syy siihen, miksi rikkaat ihmiset ovat rikkaita. He ymmärtävät rahan arvon. Kukaan, joka käyttää omia rahojaan, ei tuhlaa niitä siten kuin Stanford”.

Rahat piiloon Karibialle

Antigua ei ole hullumpi paikka, jos haluaa pimittää rahoja viranomaisilta. Monen muun Karibian saarivaltion tavoin sillä on maine höllän sääntelyn maana. Liiketoiminnan aloittaminen on helppoa ja ulkomaisten firmojen verotus on olematonta. Luvan pankkitoiminnan aloittamiseen sai ennen vuorokaudessa.

Finanssikriisi on tiukentanut asenteita verokeitaita kohtaan, ja massiivinen sijoitushuijaus on entisestään lisännyt arvostelua Karibian veroparatiisibisneksen viranomaisvalvonnan ja lainsäädännön tasosta.

Muuttunut tunnelma on pantu merkille Karibialla. Antigua ja Barbuda pääsi vuosi sitten OECD:n veroparatiisien harmaalta listalta solmittuaan riittävän monta tiedonvaihtosopimusta. Myös Suomi on solminut sopimuksen sen kanssa, kuten myös monen muun aiemmin veroparatiisiksi listatun Karibian valtion kanssa. Tiedonvaihtosopimusten hyötyä veronkierron ehkäisemisessä on pidetty kyseenalaisena.

Kritiikistä huolimatta Antigua ja Barbuda haluaa pitää kiinni finanssibisneksestä. Pienellä saarivaltiolla elinkeinot ovat muutenkin vähissä. Kuten monen Itä-Karibian maan, sen tärkein elinkeino on turismi, joka muodostaa noin puolet bruttokansantuotteesta.

Aikoinaan alueen maat tuottivat maataloustuotteita, pääasiassa sokeria ja banaaneja, mutta tätä nykyä ne eivät pärjää kilpailussa Latinalaisen Amerikan ja Afrikan isoille tuottajille. Siksi talouden rakennetta tahdotaan monipuolistaa.

”Sijoituslainsäädännössämme on parantamisen varaa”, pääministerin kabinettipäällikkö Joan Underwood sanoo. Hän arvostelee silti eurooppalaisia kaksoisstandardeista.

”Teollistuneille ja kehittyville maille on eri säännöt. Maailman suurin veroparatiisi on Delaware Yhdysvalloissa. Jostain syystä sen olemassaolosta ei valiteta samalla tavalla, kuten meidän.”

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!