Artikkelikuva
Kuuden lapsen äiti Kpokpowi on arvostettu voodoo-papitar.

Jumalten lepyttäjä

Temppelin tunnistaa ulkonaliehuvasta valkoisesta lipusta. Muutoin tavallisen huoneen katseenvangitsija on pöytä, joka näyttää turhamaisen ikäneidon
kampauspöydältä.

Siihen on kasattu purkkia ja purnukkaa, muovikukkia, gini-pulloja ja kaksi vaaleanpunaiseksi maalattua savinukkea helmet kaulassa.

Pöytä on voodoo-jumala Mami Watalle omistettu alttari, jonka huolenpidosta vastaa voodoo-papitar Kpokpowi. Mami Wata on turhamainen vedenjumala, joka pitää hajuvesistä ja koruista. Hän onhyvin suosittu Etelä-Beninissä, merenrannalla kun ollaan.

Kpokpowi ottaa vastaan uhrattavaksi tarkoitetun gini-pullon, ja kaataa sitä ukkovarpaiden päälle, tervehdykseksi Mami Watalle. Siunausseremonia voi alkaa. Papitar istuu valkoiselle jakkaralle, johon on maalattu käärme – pyhä eläin voodoossa – sekä miekka ja kullanvärinen valtaistuin.

Nelikymppinen Kpokpowi on toiminut voodoo-papittarena kymmenisen vuotta.

”En koskaan haaveillut muista ammateista, mutta en myöskään erikoisemmin hinkunut papiksi”, hän kertoo ja sekoittaa emalikulhossa veteen talkkia ja kölninvettä. Niitä tarvitaan henkien kutsumiseen. ”Täytyy tuoksua hyvältä Mami Watalle”, Kpokpowi selittää hymyillen.

Olosuhteet veivät kohti pappisuraa.

”Minulla oli vaikeuksia päästä naimisiin, ja nuorempana oli muitakin ongelmia”, Kpokpowi kertoo. Vanhemmat päättivät kääntyä voodoo-papin puoleen. Fa-oraakkeli suoritti seremonian, jossa selvitetään mitkä jumalat ovat henkilössä vahvimmin esillä. Sen jälkeen ihminen osaa kiittää ja lepyttää oikeita jumalia.

Elämä helpottui. Nyt Kpokpowilla on kalastaja-aviomies ja kuusi lasta. 30-vuotiaana hän päätti suorittaa pappisvihkimyksen eli viettää kolme kuukautta temppelissä tutustumassa eri seremonioihin. Kuka tahansa voodoolle vihkiytynyt voi suorittaa temppeliseremonian – kunhan on tarpeeksi rahaa.

Siirrymme ulos. Kpokpowi katkoo emalivatiin yrttejä ja heittää päälle talkkia ja kölninvettä. Hän lausuu rukouksen, hörppää vadista ja sylkeä purskauttaa sen siunattavan päälle. Sitten hän vielä valelee vedellä siunattavan otsaa ja leukaa, ja lopulta vadista tulee ryystää pari suullista vettä. Seremonia on ohi.

Vaikka seremonioista maksetaan, yksistään ne eivät elämiseen riitä. Kpokpowi valmistaa ruokaa ja myy sitä torilla. Hän kuitenkin kokee olevansa erilainenkuin muut naiset, saavansa enemmänkunnioitusta pappi-statuksensa takia. Haaveet kertovat kuitenkin karua kieltä perheen taloudesta. ”Haluaisin että minulla olisi enemmän rahaa. Että voisinmyydä vaikka hajuvesiä.”

Tilaa Maailman Kuvalehti