Kolera ei hellitä Haitissa

Vain joka kolmannella haitilaisella on käytössään käymälä. Vain puolella on puhdasta juomavettä. Lukuisat kansalaisjärjestöt pyrkivät kohentamaan saaren oloja, mutta asiantuntijoiden mukaan työn koordinaatio ontuu.

Teksti: Aino HaavioKuva: Joe Raedle

PitkätTerveysVesi ja jätehuoltoHaiti

”Léoganen alueella on yksi huussi 400 ihmistä kohden. Yleensä ihmiset tekevät tarpeensa suoraan pellolle. Sadekaudella ulosteet leviävät jokiin ja puroihin – samoihin, joista juomavesi noudetaan”, Kirkon ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Risto Ihalainen kuvaa Haitin sanitaatiohuoltoa.

Pääkaupungissa Port-au-Princessä taas turvaudutaan yleisesti ”lentäviin vessoihin” eli muovi-pusseihin, jotka heitetään muun jätteen ohella kadulle tai avo-ojiin.
Saaren surkeisiin oloihin saapui lokakuussa 2010 kolera. Se on saastuneen veden ja ruoan välityksellä tarttuva bakteeri-infektio, ripulitauti, jonka vakava muoto voi hoitamattomana johtaa kuolemaan muutamassa tunnissa.

”Kolera-asemallamme pedeissä on takamuksen kohdalla aukko”, läntisessä Haitissa toimivan amerikkalaisen Haitian Health Foundation -järjestön perustaja Jeremiah Lowney demonstroi koleran vakavan muodon rajuutta YouTube -videolla.

Haitin terveysministeriön mukaan elokuun 2011 loppuun mennessä maan kymmenmiljoonaisesta väestöstä noin 430 000 on sairastunut ja yli 6000 kuollut koleraan.
Kuivuneet potilaat tarvitsevat aluksi nesteytystä jopa kahdesta neljään litraa tunnissa. Asian-
mukaisessa hoidossa liki kaikki paranevat.

paniikki valtasi haitilaiset

Maailman lääkärit -järjestön Ernesto Bafile kertoo, että vuosi sitten ilmenneet ensimmäiset koleratapaukset käynnistivät saarella huhumyllyn, jota seurasi paniikki.

”Väitettiin, että voodoo-papit olivat langettaneet Haitin ylle kirouksen. Yli 50 pappia murhattiin.”
Järjestöjen kolera-asemiakin yritettiin polttaa. YK-joukkoja vastaan hyökättiin, kun alkoi paljastua, että tauti oli kulkeutunut maahan nepalilaisen joukko-osaston mukana.

Avustusjärjestöjen koleravalistus alkoi tavoittaa ihmisiä muutamassa kuukaudessa.
Port-au-Princessä vuoden 2011 alkupuolella työskennellyt Suomen Punaisen Ristin viestintädelegaatti Hilkka Hyrkkö kertoo onnistumisista.

”Pääkaupungissa ihmiset oppivat esimerkiksi huolehtimaan käsihygieniasta, käyttämään vedenpuhdistustabletteja ja valmistamaan jauheesta ravinneliuosta.”
Ernesto Bafilen ja Risto Ihalainen löytävät avustustyöstä myös kritisoitavaa. Heidän mukaan ulkomaisten avustajien joukossa on ”hyväntahtoisia hölmöjä”, jotka eivät tunne kulttuuria eivätkä paikallisia kieliä. He esimerkiksi saarnaavat omaa uskoaan silloinkin, kun kansa tarvitsisi kipeästi perustietoja kolerasta.

”Periaatteessa kuka tahansa voi tulla Haitiin ja käynnistää avustushankkeen, ilman että hallitus puuttuu peliin”, Ihalainen toteaa.

Maassa toimii haitilaisen Radio Métropolen mukaan yhteensä noin 10 000 järjestöä. Rekisteröityneitä niistä on Haitin suurimman päivälehden Le Nouvellisten mukaan alle 500.

maaseutu pimennossa

Haitin maaseutu on kärsinyt uutispimennosta. Tämä näkyy muun muassa Haitin maanviljelijä-
järjestön tiedottaja Jean-Claude Dorsainvilin näkemyksessä: kolera on ”mysteeri”, joka tappaa haitilaislapsia ”selittämättömällä tavalla”. ”YK-joukot levittävät tautia säiliöautoistaan käsin,” hän sanoo. ”Kukaan ei tule apuun.”

Lääkärit ilman rajoja -järjestön Ranskan-osaston toimintaa Haitilla johtava Romain Gitenet sanoo, että koleratyössä on keskitytty kaupunkeihin maaseudun kustannuksella.
Miksi järjestöt sitten pysyttelevät kaupungeissa, vaikka 60 prosenttia haitilaisista asuu maaseudulla?

”Tammikuun 2010 maanjäristys käänsi maailman huomion Port-au-Princeen”, Gitenet pohtii.

”Toisaalta kyliin on patikoitava tuntikausia pitkin kuoppaisia vuoristopolkuja, ja kuorma kuljetettava muulin selässä. Läheskään kaikilla järjestöillä ei ole resursseja eikä halua tällaiseen.”
Entä hallitus? Eikö sen tulisi kantaa vastuuta avun suuntaamisesta syrjäseuduille?

Romain Gitenet toteaa, ettei Haitin hallituksella ole edes kolerasta vastaavaa yksikköä. Periaatteessa YK:n tulisi avustaa hallitusta koleratyön koordinoinnissa. Monien mielestä työ kuitenkin ontuu.

”Käsittääkseni YK:n koordinaatioelin OCHA on kärsinyt resurssipulasta. Sillä ei ole myöskään virallista valtuutusta järjestöjen ohjailuun”, Risto Ihalainen sanoo.

kansalaisjärjestöjen tasavalta

Harvardin yliopiston professori ja Partners in Health -järjestön perustaja Paul Farmer on kuvannut Haitia ”kansalaisjärjestöjen tasavallaksi”, jossa kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta.
Farmerin mukaan järjestöt pyrkivät parantamaan Haitin oloja, mutta hyvistä aikeistaan huolimatta heikentävät kansalaisten kykyä kantaa vastuuta maastaan.

Ernesto Bafile on eri mieltä: ”Maailman lääkärit -järjestö käyttää paikallista työvoimaa aina kun se on mahdollista.”

Hilkka Hyrkkö taas kertoo Haitin Punaisen Ristin vastanneen täysin koleravalistuksen suunnittelusta ja toteutuksesta.

Paul Farmer on kuitenkin sitä mieltä, että paikallisin voiminkin toteutetut avustusjärjestöjen hankkeet näivettävät alueella orastavat julkiset palvelut. Näin tapahtui myös hänen oman järjestönsä kohdalla, kunnes se muutti linjaansa ja alkoi tehdä töitä yksinomaan Haitin julkisen sektorin sisällä, sen osana ja alaisuudessa.

Idea kuulostaa Gitenet’stä ja Ihalaisesta kiinnostavalta, mutta heidän on vaikea nähdä, kuinka yhteistyö käytännössä onnistuisi.

ratkaisut vedessä ja sanitaatiossa

Järjestöjen edustajat ovat yksimielisiä siitä, että koleranvastaisessa työssä olisi aika siirtyä kohti kestäviä ratkaisuja. Tilanne on monimutkainen ja käytetyt keinot riittämättömiä.

”Keväällä tiedotusvälineissä hehkutettiin, että koleraepidemia näytti laantumisen merkkejä. Sadekauden alettua toukokuussa sairastumisluvut kuitenkin räjähtivät paikoin kymmenkertaisiksi”, Risto Ihalainen sanoo.

Viime kuukausina on alettu keskustella vakavasti väestön rokottamisesta. Rokotteen vaikutusaika on kuitenkin WHO:n mukaan vain kaksi vuotta, ja Haitin terveysministeriö arvioi ohjelman toteuttamisen logistisesti erittäin hankalaksi.

”Kolera ei häviä Haitista ennen kuin maahan on rakennettu toimiva vesi-infrastruktuuri”, Ihalainen kiteyttää monen asiantuntijan mielipiteen.

Ernesto Bafilen mukaan koko väestön kattavat hankkeet ylittävät kuitenkin järjestöjen voimavarat. Vain julkinen sektori voi ottaa vastuulleen vesi- ja sanitaatiojärjestelmien rakentamisen koko maahan.

Toistaiseksi vireillä on yksittäisiä valtiollisia, YK:n ja järjestöjen tukemia pilottihankkeita.
Mikäli enempään ei pystytä, amerikkalaisten tutkijoiden Jason Andrewsin ja Sanjay Basun huhtikuussa The Lancet -aikakauslehdessä esittämä, matemaattiseen mallintamiseen perustuva arvio saattaa toteutua.

Sen perusteella jouluun mennessä yli miljoona haitilaista on sairastunut ja yli 15 000 kuollut koleraan. 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!