Artikkelikuva
Romanialainen Parasciva työskentelee 90-vuotiaan Mimi-rouvan hoitajana Roomassa. "Italialaiset eivät tahdo vaihtaa vaippoja"

Italian hoivatyöläiset

Perheiden näkymätön taustavoima. Italialaisten perheiden arkea pyörittävät yhä useammin moldovalaiset, ukrainalaiset tai romanialaiset kotiapulaiset.

Arkipäivänä Roomassa puistoon tai varjoisalle sisäpihalle astues­saan päätyy yhdelle globalisaation monista näyttämöistä. Keinuville lapsille vauhtia antavat ja vanhuksia kävelyttävät moldovalaiset, ukrainalaiset, romanialaiset ja perulaiset.

Enää kaksi kymmenestä Italian kotiapulaisesta on italialaistaustainen. Ulkomailla syntyneiden osuus on 4,5 -kertaistunut kymmenessä vuodessa. Virallisesti ulkomailla syntyneitä hoitotyöläisiä on noin puoli miljoonaa. Arviot ovat jopa kaksin- tai kolminkertaisia.

Trendin taustalla ovat italialaisten naisten siirtyminen työelämään ja ikärakenteen muutos. Työ, jonka ennen tekivät perheen naiset, on siirtynyt palkatulle avulle. Vanhenevan väestön ja siitä seuraavan työvoiman vähenemisen myötä kotityöntekijät ovat eräs Euroopan eniten kasvavista aloista – ja samalla yksi maahanmuuton naisistumisen keskeisiä syitä.

Tarvetta lisäävät heikot lastenhoito­palvelut ja julkinen vanhustenhoito­järjestelmä. Italiassa kotiapulaisen palkkaaminen tulee usein laitoshoitoa halvemmaksi. Apulaisen kuukausipalkka pyörii 300–1200 euron välillä riippuen siitä, saako työntekijä myös ylläpidon.

”Koska hyvinvointivaltiota ei ole, Italia on kehittänyt epämuodollisen hoitotyösektorin, niin sanotusti kansainvälistänyt hyvinvointipalvelut”, toteaa Caritas-järjestön Ginevra Demaio maahanmuuttajatyöntekijöitä koskevassa raportissa.

”Italialaiset eivät tahdo vaihtaa vaippoja!”, sanoo puolestaan romanialainen vanhustenhoitaja Parasciva.

Palvelijasta täysivaltaiseksi työntekijäksi

Kotiapulaisia koskevaa historiaa tehtiin viime kesäkuussa. Maailman työjärjestö ILO hyväksyi sopimuksen, jonka tarkoitus on edistää kotiapulaisten oikeuksien tunnustamista työntekijöinä.

Sopimus asettaa vaatimuksen vapaiden vähimmäismäärästä ja minimipalkasta.

Muutos on erityisen kaivattu alalla, joka liittyy historiallisesti orjuuteen, kolonialismiin ja etniseen eriarvoisuuteen.

Kansainvälinen tunnustus kertonee myös kotiapulaisten roolin tärkeydestä vastaanottavien maiden talouksille.

Italiassa maahanmuuttoa tai ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamista helpottavat lakimuutokset ovat viime vuosikymmenenä koskeneet useimmiten hoitotyöläisiä.

Vuodesta 2005 osa maahantulokiintiöistä on varattu kotiapulaisille, ja lainmuutokset vuosilta 2002 ja 2009 helpottivat pimeää työtä tekevien kotiapulaisten laillistamista.

Työn ongelmat korjattava

Vaikka Italiassa lait ja sopimukset ovatkin periaatteessa kunnossa, niiden toteuttaminen horjuu. Koska sopimukset ovat kahdenkeskisiä ja työ tapahtuu kodin piirissä, ne ovat usein joko täysin harmaan talouden piirissä tai jäävät vaillinaisiksi.

”Äitiys- tai sairaslomat ovat useimmille saavuttamattomissa. Raskauden tai sairauden sattuessa työ menetetään”, listaa ongelmia kotiapulaisten asioista vastaava Raffaella Maioni ACLI-colf -järjestöstä. Maan arviol­ta puolelle miljoonalle sopimuksettomalle hoitotyöntekijälle eläke-etujen tai edes oleskeluluvan saaminen on usein vaikeaa, ellei mahdotonta.

Sopimuksellisille työn intiimi luonne on haaste, varsinkin jos työntekijä asuu hoidettavan kotona. Ylityökorvaukset ja lomapäivät unohtuvat helposti, kun työntekijä on koko ajan läsnä.

”Kun asuinpaikka on myös työpaikka, ei yksityis- ja työelämän välillä ole eroa. Joskus työntekijää kohdellaan kuin omaa lasta”, Maioni huomauttaa.

Hoitamiensa vanhusten kanssa ulkoilevat Alyna ja Parasciva näkevät hekin yhteisasumisen ja yksityisyyden puutteen tavallisimpana ongelmana. ”Työ on rankkaa. Ei ole omaa elämää. Monet masentuvat, menettävät terveytensä”, kertoo kuusi­kymppinen ukrainalaistaustainen Alyna.

Ei vanhalle miehelle töihin

Työajallaan puistoissa ja pihoilla kotiapulaiset ovat varovaisia kritisoimaan työnantajiaan. Ecuadorilainen lastenhoitaja Ana sanoo, ettei ongelmista puhuta pihoilla. Hän toistaa saman kuin moni muukin: ”Olen aina löytänyt hyviä perheitä.”

Valvonnan puutteessa työsuhteen sujuminen riippuukin usein siitä, millainen perhe kohdalle sattuu. ”On vaikeita hetkiä ja perheitä. Mutta jos haluaa tehdä töitä, on kestettävä. On vaikka näyteltävä, ettei ymmärrä, jos he loukkaavat”, moldavalainen Maria kertoo selviytymiskeinoistaan.

Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ja häirintä listataan usein uhiksi naisille, jotka tekevät töitä kodin piirissä, usein ulkoisen, kulttuurisen tai sopimuksellisen turvan tavoittamattomissa.

Maioni kertoo järjestönsä kohtaavan heitä työssään jatkuvasti.

Srilankalainen Marisabo joutui jättämään edellisen työnsä, koska töitä teetettiin vuorokauden ympäri ja nukkumaan ehti nelisen tuntia vuorokaudessa. Nainen vaihtoikin osa-aikaiseen työhön vanhan leskimiehen hoitajana. Melkein heti alkoi kuitenkin ahdistelu ja lähentely

Taas uutta työtä odotellessaan Marisabo manaa, että ymmärtää vasta nyt ystävättäreltään saamansa neuvon: älä mene yksin asuvalle vanhalle miehelle töihin.

Työtä sydämellä tulevaisuuden hyväksi

Haasteista huolimatta useimmat naiset näkevät tilanteensa kelvollisena. ”Onhan tämä rankkaa. Mutta he tarvitsevat hoitajaa, ja minä rahaa”, Parasciva summaa.

Kuten moni muukin, Parasciva on jättänyt perheensä Romaniassa hoitaakseen toisia. Suunnitelmissa on tehdä hoito­työtä vain, kunnes kotiseudulle rakenteille oleva hotelli valmistuu.

Myös Alyna satsaa tulevaisuuteen rahoittamalla lastensa koulutusta Ukrainassa.

Nämä naiset eivät pienestä hätkähdä. Jopa ahdistelua kokeva ronski Marisabo manaa pitävänsä miehen loitolla. Alyna ja Parasciva kertovat kumpikin vuorollaan vaikean elämän koulineen heitä kohtaamaan haasteita.

”Elämässä on kaksi vaihtoehtoa: voit voida huonosti, jolloin joku hoitaa sinua, tai sitten voit itse hoitaa jotakuta. Minä olen valinnut jälkimmäisen”, Alyna sanoo.

Tilaa Maailman Kuvalehti