Artikkelikuva
Nepalilaisia nuoria Ramalu Melan huvipuiston maailmanpyörässä Kathmandussa marraskuussa 2011.

Hyvän- vai pahantekijä?

Usein puhutaan vaaroista, joita kehitysmaassa vapaaehtoisesti työskentelevät voivat matkansa aikana kohdata. Paljon harvemmin, jos koskaan, keskustelua käydään siitä, että myös auttajat voivat olla riski autettaville. Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joiden pariin suuri osa vapaaehtoistyöntekijöistä hakeutuu.

Nepal on monen hyväntekijänä esiintyvän pahantekijän ihannekohde, sillä maasta puuttuu lainsäädäntö, joka määräisi tutkimaan lasten parissa työtä tekevien taustat. Säännöt taustojen selvittämisestä puuttuvat myös monelta maassa toimivalta lastensuojelujärjestöltä.

”Aasiassa toimivilta lastensuojelujärjestöiltä puuttuvat usein niin lastensuojelua koskevat ohjeet kuin käytännötkin, eikä niillä siten ole mitään keinoa suojella itseään ja lapsia mahdollisilta hyväksikäyttäjiltä”, toteaa apulaisjohtaja Juanita Upadhyay kansainvälisestä ECPAT-lastensuojelujärjestöstä.

”Luotamme vapaaehtoistyöhön hakeutuvien hyvään tahtoon”, sanoo katmandulaista VolNepalia edustava Ansih Neupane. VolNepal ohjaa kansainvälisiä vapaaehtoisia paikallisten kansalaisjärjestöjen kohteisiin. Tänä vuonna se on sijoittanut nepalilaisiin kohteisiin noin 200 ulkomaalaista.

Niin ikään vapaaehtoistyöläisiä nepalilaisiin lastenkoteihin ja kouluihin välittää yhdysvaltalaisen Michael Hessin perustama Volunteer Nepal. Myös Hess kertoo luottavansa hakijoihin.

”Meidän pitäisi tutkia taustat, mutta emme tee sitä”, Hess myöntää. Hänen mukaansa järjestö kuitenkin tarkkailee vapaaehtoisia epävirallisesti ja puuttuu asiaan, jos syytä ilmenee.

”Tiedämme, ettei lastenkoteja hoideta asian­mukaisesti”, toteaa puolestaan ohjelmajohtaja Raghu Adhikari lasten hyvinvointilautakunnasta. Hänen mukaansa lautakunta odottaa hallituksen esitystä oikeusperustaisesta lastensuojelulaista. Hallituksen esityksen eteneminen laiksi voi kuitenkin viedä vuosia.

Toistaiseksi ECPAT aikoo jatkaa lastensuojelukoulutuksen antamista Nepalissa toimiville järjestöille. Se muistuttaa, että järjestöjen on suojeltava itseään siinä kuin lapsiakin.
”Kun hallitus ei pysty riittävästi säätelemään instituutioiden toimintaa, vastuu jää järjestöille itselleen”, Upadhyay huomauttaa.

Kansainväliset järjestöt, kuten World Vision, Pelastakaa lapset ja Plan tekevät nekin yhteistyötä nepalilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Toisin kuin pienet paikalliset järjestöt, ne kuitenkin vaativat vapaa­ehtoisiltaan ja työntekijöiltään rikosrekisterin selvittämistä. Ne myös karsivat hakijoita, eivätkä sijoita turisteja vapaaehtoistöihin. Viime vuonna Nepalin Pelastakaa lapset sijoitti järjestöihin viisi vapaaehtoista, Volunteer Nepal puolestaan 150.

Suurin osa vapaaehtoisista on liikkeellä vilpittömin mielin, mutta poikkeuksia löytyy. Kammottavimpia esimerkkejä auttajien aiheuttamista riskeistä ovat ranskalaisen pedofiili Jean Jacques Hayen kaltaiset tapaukset. Haye perustui Nepaliin orpokodin, jossa asuvia lapsia hän ehti ennen kiinnijäämistään käyttää hyväkseen 16 vuotta, vuodesta 1985 vuoteen 2001. Vuonna 2004 hän pääsi valvotulle koeajalle, mutta pakeni välittömästi takaisin Nepaliin ja jatkoi toimintaansa vuoteen 2009 asti.

Nepalin 602 lastenkodissa asuu 15 095 lasta. Suurimmassa osassa lastenkoteja ei ole koskaan tehty ulkopuolisten arviointeja.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!