Tapparan puolustaja - ja Tšekki

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa erilaisten maahanmuuttajien saamaa kohtelua.

Teksti: Ilkka LehdonmäkiKuva: Pekka Rahkonen

NäkökulmatMuuttoliike ja pakolaisuusTasa-arvoSuomi

Kuin vastineeksi suvaitsemattomuudelle ja maahanmuuttovastaisen ilmapiirin kiristymiselle syksyn teatteritarjonta on ollut täynnä kiinnostavia tulkintoja Suomesta, suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta.

Hanna Brotheruksen ohjaama Paperiankkuri toi Kansallisteatterin lavalle täysin perussuomalaisesta maailmasta poikkeavan todellisuuden. Todellisuuden, jossa turvapaikkaa ja suojelua hakevat ihmiset elävät.

Esitys muistuttaa meitä siitä, etteivät turvapaikkaa hakevat ihmiset ole numeroita tai lukuja. Jokainen heistä on ihminen ja jokaisella heistä on tarinansa. Brotheruksen käsissä tarinat muuttuvat liikkeeksi, josta jokainen voi rakentaa oman tulkintansa.

Paperiankkuri on yhteisöteatteria. Lavalla on kokeneita tanssin ammattilaisia, opiskelijoita ja turvapaikan saaneita. Esityksessä on mukana myös video, jossa Kyläsaaren vastaanottokeskuksen miehistä koottu ryhmä tulkitsee tuntojaan.

Kansallisteatterin toinen syksyn maahanmuuttoon linkittyvä ensi-ilta oli Anni Ojasen ohjaama Maamme. Elina Snickerin teksti sukeltaa 2010-luvun suomalaisuuteen ja isänmaallisuuteen. Mitä tapahtuu isänmaallisuudelle, kun suomalaisen pellon keskelle päätetään rakentaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Voivatko ne ollakin meitä?

Myös Tampereen Teatterin syksyn ohjelmistossa sivutaan maahanmuuttoa. Euroopan taivaan alla on alkujaan Ryhmäteatterin vuonna 2010 kantaesittämä teos, joka Mikko Kannisen ohjaamana siirtyy sujuvasti Tampereelle. Vaikka romanialaisen Andrejn matkaa Euroopan rahapatojen äärelle seurataan komedian keinoin, taustalla on tumma todellisuus. Hyvinvointi Euroopan taivaan alla jakautuu harvoille – ja sattumanvaraisesti.

Kun maahanmuutto päätyy isojen ja vakiintuneiden teattereiden ohjelmistoon, voidaan todeta aiheen arkipäiväistyneen. Suomi, tai ainakin maamme suuremmat kaupungit, ovat kansainvälistyneitä, eikä paluuta suljettujen rajojen maailmaan ole, vaikka osa poliitikoista sitä tuntuu toivovankin.

Maahanmuuttajat erilaisine tapoineen ovat pysyvä osa Suomea. Kuitenkin yhä edelleen monelle maahanmuuttaja on ensisijaisesti maahanmuuttaja ja vasta sitten yksilö, jolla on ammatti ja identiteetti. Silloin kun venäläinen lääkäri muuttuu lääkäriksi, joka sattuu olemaan muualta kotoisin, ollaan jo pidemmällä.

Helsingin yliopiston tutkijan Camilla Haaviston mukaan maahanmuuttajat näyttäytyvät valtamediassa yhä yhtenä passiivisena ryhmänä. Vain urheilun ja kulttuurin saralla he esiintyvät aktiivisina toimijoina ja heillä on oma selkeä identiteettinsä. Eli Tapparan puolustaja Jan Platil on ensisijaisesti Tapparan puolustaja ja vasta toissijaisesti tšekki.

Antoisia lukuhetkiä! Ilkka Lehdonmäki

Ps. Lisää Paperiankkurin synnystä voit lukea Hanna Brotheruksen haastattelusta.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!