Muutoksen aika

Pohjois-Afrikassa kuohuu.

Teksti: Ilkka Lehdonmäki

NäkökulmatDemokratiaPohjois-Afrikka

Alkanut vuosi on ollut voimakkaan kuohunnan aikaa Pohjois-Afrikassa. Tammikuussa Tunisiassa kansa sai sen mitä halusi. Maata itsevaltiaan tavoin johtanut Zine El-Abidine Ben Ali joutui pakenemaan Saudi-Arabiaan.

Ben Ali nousi valtaan itsenäisen Tunisian toisena presidenttinä vuonna 1987. Siitä lähtien Tunisia on ollut poliisivaltio, jossa ihmisoikeuksia ei juuri ole kunnioitettu.

Seuraavaksi maailman mediat kiinnittivät huomionsa siihen, mitä tapahtui presidentti Hosni Mubarakin johtamassa Egyptissä. Maata 30 vuotta johtaneen diktaattorin valtakaudella on ollut koko ajan voimassa poikkeuslaki, joka sallii muun muassa ihmisten mielivaltaisen pidättämisen. Poliisin väkivalta ja suoranainen kidutus ovat Egyptissä arkipäivää.

Myös Algeriassa on poliittista liikehdintää. Tammikuussa maassa oli muutamia ruuan hinnan korotuksia vastustaneita mielenosoituksia. Lisää mielenosoituksia on varmaankin odotettavissa. Presidentti Abdelaziz Bouteflika astui valtaan 1999 vaalituloksella, jonka oikeu­denmukaisuutta on laajasti epäilty. Kymmenen vuotta myöhemmin hän ajoi läpi poikkeus­lain, joka mahdollisti hänelle vielä kolmannen kauden. Algeriassa on ollut poikkeustila vuodesta 1992.

Algerian ja Egyptin väliin jäävä Libya ei sekään voi demokratialla kehuskella. Maata on johtanut 42 vuotta Muammar Gaddafi. Nykyään Gaddafilla ei ole virallista asemaa sosialismista markkinatalouteen siirtyvän valtion johdossa, mutta käytännössä hän on maan diktaattori. Helmikuun puolivälissä Libyassakin alettiin liikehtiä.

Kuohuvan Egyptin itänaapurissa Saudi-Arabiassa ei tunneta demokratiaa. Maassa ei ole puolueita, eikä siellä järjestetä vaaleja. Valta on kuninkaalla ja hänen sukulaisillaan. Saudi-Arabiaa on johtanut viimeiset seitsemän vuotta kuningas Abdullah. Vielä saudiarabialaiset eivät ole liittyneet arabimaiden mielenosoituksiin.

Sen sijaan Saudi-Arabian etelänaapurissa Jemenissä on vaadittu hallitusuudistusta ja presidentti Ali Abdullah Salehin eroa. Saleh on olut vallassa vuodesta 1978 alkaen. Ensin Jemenin arabitasavallan johtajana vuosina 1978-1990 ja sitten yhdistyneen Jemenin tasavallan presidenttinä vuodesta 1990.

Monen Pohjois-Afrikan diktaattorin tie näyttää nousevan pystyyn. Kansalaiset ovat kyllästyneet ahneisiin itsevaltiaisiin ja köyhyyteen. Jemenissä työttömyysaste on 40 prosentissa, Tunisiassa arviolta puolet koulutetuista nuorista saa työtä, Egyptissä nuorten työttömyyttä kuvaillaan epidemiaksi.

”Suurin haasteemme on, kuinka rakentaa avoin ja demokraattinen yhteiskunta”, kiteyttää Tunisin yliopiston emeritusprofessori Frej Stambouli henkilöhaastattelussaan sivulla 25. Lisää arabimaiden tilanteesta voit lukea jutusta Syyrian nuoriso odottaa .


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!