Burma on edelleen sotilasdiktatuuri

Burmalla on vielä pitkä matka todelliseen demokratiaan.

Teksti: Jody WilliamsTeksti: Tin Tin Nyo

PitkätDemokratiaMyanmar

On helppo luulla, että pitkään kahlittuna ollut demokratia rehottaisi nyt kaikkialla Burmassa. Maata hallitseva sotilasjuntta on tehnyt suuren numeron vallan luovuttamisesta parlamentille. Juntan mukaan vallanluovutus merkitsee kenraali Than Shwen paljon mainostetun ”demokratian tiekartan” voittoa.

Kuten hyvin tiedämme, todellinen demokratia on kovaa työtä ja vaatii paljon muutakin kuin ”tiekartan”. Siihen kuuluu vallanpitäjille toisinaan vaikeita asioita, kuten vapaat ja rehelliset vaalit, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja yhdenvertaisuus lain edessä. Siksi burmalaisten enemmistö, mukaan lukien naiset ja etniset vähemmistöt, ei ole huijattavissa tällä pinnallisella demokratianäytöksellä.

Yli 2 000 poliittista vankia viruu Burman tyrmissä kammottavissa oloissa. Kansalliset vähemmistöryhmät elävät pelossa ja pakoilevat yökaudet viidakossa yrittäessään välttää pakkotyötä ja teloituksia. Tytöt ja naiset on jätetty sotilasjoukkioiden armoille raiskattaviksi, silvottaviksi ja kidutettaviksi. Lapsia siepataan vanhemmiltaan ja pakotetaan palvelemaan sotilaita kantajina tai miinan­polkijoina. Tämä ei taatusti vastaa demokratian periaatteita.

Burman peloton henkinen johtaja Aung San Suu Kyi on toistuvasti peräänkuuluttanut kansallista sovintoa. Se edellyttää prosessia, jossa oppositio, etniset ryhmät ja hallitus käyvät todellista vuoro­puhelua. Mikään ei viittaa siihen, että sellaista olisi näköpiirissä. Kaikki ihmiset osallistavasta poliittisesta prosessista ei ole tietoakaan, ja ihmisoikeuksia loukataan varsinkin vähemmistöalueilla entiseen malliin.

Marraskuun 2010 vaalit eivät olleet vapaat eivätkä rehelliset. Siksi ei ole yllätys, että ”uusi” parlamentti näyttää vanhalta sotilashallitukselta. Sen johtajiin kuuluu entinen kenraali Thein Sein, vanhan vallan tärkeimmän tukipuolueen johtaja ja kenraali Than Shwen luotettava liittolainen. Riippumaton Economist Intelligence Unit määritteli hiljattain Burman tilanteen napakasti:”Maa on edelleen sotilasdiktatuuri kaikessa muussa paitsi nimeltään.”

Outoa kyllä, monet maat ovat valmiita sivuuttamaan todellisen muutoksen puuttumisen. Kun Suu Kyi vapautui kotiarestista marraskuussa, esimerkiksi Intia ja Saksa katsoivat, että kansainvälinen yhteisö voi höllätä painostustaan.

Surullinen totuus kuitenkin on se, ettei Suu Kyi ole vapaa.

Kolme kuukautta hänen vapautumisensa jälkeen valtiollinen lehti ”Myanmarin uusi valo” uhkasi Suu Kyita ja tämän puoluetta ”traagisella lopulla”, jos nämä jatkavat väärällä tiellä.

Kuusi Nobelin rauhanpalkinnon saajaa on odottanut puoli vuotta turhaan viisumia päästäkseen tapaamaan Nobel-sisartaan Rangooniin. Se paljastaa, että hallitus pitää Suu Kyin yhteistyötä kansainvälisten aktivistien kanssa uhkana.

Samaan aikaan Burma rikkoo kansainvälisiä säädöksiä päivittäin, eikä nopeaa muutosta ole tulossa. YK:n Myanmarin ihmisoikeuksien erityisraportoija Tomas Ojea Quintana on perillä tilanteesta. Ihmisoikeusneuvoston maaliskuisessa kokouksessa hän suositteli jälleen kerran, että YK lähettäisi Burmaan tutkimus­komission.

Hanke saa Burman naisten täyden tuen. Heidän 12 rohkeaa edustajaansa matkustivat viime vuonna New Yorkiin todistamaan kansainvälisessä tuomioistuimessa Burman sotilasjuntan julmuuksista. Naisten mukaan heidän tarinansa ovat Burmassa ”tuiki tavallisia”, ja he uskoivat niiden luovan pohjaa YK:n tutkimuskomission perustamiselle.

On surullista havaita, että vuosi on kulunut, eikä kansainvälinen yhteisö ole vastannut naisten rohkeuteen. Burmassa ei ole käsillä uuden ajan aamunkoitto, vaan kaikki jatkuu ennallaan. Kun sotilaat pitävät kiinni vallastaan, naiset ja etniset ryhmät kärsivät entiseen tapaan uuden ”siviilihallituksen” käsissä.

Kansainvälisen yhteisön on aika näyttää, että olemme yhtä sitoutuneita Burman kansan asiaan kuin Libyan demokratialiikkeeseen. On tekojen aika. Tutkimuskomission asettamista ei pidä enää lykätä, sillä se pystyy viitoittamaan tien demokratiaan paljon paremmin kuin sotilaiden kaavailut. IPS.

Jody Williams sai nobelin rauhanpalkinnon 1997 maamiinojen vastaisesta työstään. Hän johtaa Nobel Women’s Initiativea.
Tin Tin Nyo on Burman naisliiton pääsihteeri.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!