Hazmat Modine: Cicada

Newyorkilaisen Hazmat Modine -yhtyeen Wade Schuman on huomannut, että amerikkalainen musiikki on syntyjään maailmanmusiikkia. Sehän on maapallon kaikista kolkista tulleiden siirtolaisten musiikkien sulautuma.

Teksti: Matti Ripatti

Pitkät

Kahdeksanhenkisen Hazmat Modinen loistava kakkosalbumi käy todisteesta. Blues pohjavirtana tekee siitä amerikkalaisen kuuloisen, mutta päällä pulppuilee muun muassa New Orleansin jazzia, Euroopan juutalaista klezmeriä ja länsiafrikkalaista torvisoittoa. Jo vierailevat taiteilijat antavat osviittaa Schumanin ja kumppanien avaramielisyydestä: laulaja Natalie Merchant, Kronos-kvartetti ja beniniläinen vaskiorkesteri Gangbe Brass Band. Joe Daleyn tuuba, Pamela Flemingin trumpetti ja Steve Elsonin baritonisaksofoni luovat tukevaa, mutta irtonaisesti svengaavaa soundipohjaa, jonka päällä Schumanin ja Bill Barrettin huuliharput lennokkaasti puhaltavat. Richard Huntleyn lyömäsoittimet sekä Pete Smithin ja Michael Gomezin kitarat täydentävät kokonaisuuden elinvoimaisen täyteläiseksi. Wade Schuman on myös kelpo blueslaulaja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!