”Suomalaisten nuorten kanssa on vaikea ystävystyä, koska elämäntavat ovat niin erilaiset”, sanoo Giti Mari.

"Äidin teitittely on ihan luontevaa"

Afganistanilaissyntyinen Giti Mari kertoo elämästään Suomessa.

Teksti: Terhi FrimanKuva: Marja Seppälä

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusKulttuuri

"Minulla ei ole yhtään suomalaista ystävää, jota halaisin tavatessa”, sanoo afganistanilaissyntyinen Giti Mari, 27.

Marin perhe joutui lähtemään Afganistanista, kun hän oli puolivuotias. Ensin perhe eli Intiassa 14 vuotta. Isä kuoli, kun Mari oli kahden vanha. Intiasta Mari tuli äitinsä ja siskonsa kanssa Suomeen Tampereelle reilut kymmenen vuotta sitten. Isä on olemassa vain valokuvissa ja muiden tarinoissa.

”Perhe on kulttuurissamme tärkeä. Tykkään olla äidin luona, vaikka en siellä enää asukaan. Meillä on läheiset välit. Vanhempien kunnioitus kuuluu elämään: teitittelen äitiä, se on ihan luontevaa.”

Marin ja hänen afganistanilaisen aviopuolisonsa häitä vietettiin Tampereella elokuussa 2009 islamilaisin menoin. Häissä oli hyvää ruokaa, musiikkia – ja limsaa. Päihteet eivät kuulu muslimikulttuuriin eikä Mari ole koskaan niitä edes halunnut kokeilla.

Mari pitää erikoisena sitä, että suomalaiset nuoret haluavat muuttaa 18 vuotta täytettyään pois kotoa. Marille sellaista tunnetta tai tarvetta ei tullut.

Kihlausvuosina Mari piti poikaystäväänsä – ystäväperheen poikaan – yhteyttä puhelimitse ja tietokoneen avulla. Mies tuli Suomeen Jemenistä juuri ennen häitä. Mari muutti yhteiseen kotiin tavaroitaan ennen avioliiton solmimista, mutta asumaan sinne hän halusi vasta häiden jälkeen.

”Käymme päivittäin äidin luona. Mieskin viihtyy siellä hyvin. Olemme viikonloppuisin usein äidillä yötä.”

Aviomiehelle uuden elämän aloittaminen Suomessa on ollut vaikeaa byrokra­tian ja vähäisten työnsaantimahdollisuuksien vuoksi.

Uskonto on Marille tärkeä: rukoushetki on viisi kertaa päivässä. Suomessa hän ei pidä huivia, koska se ei tunnu luontevalta.

”Suomalaiset eivät välttämättä tiedä, että islamilaisuutta on monenlaista. Äitini lapsuudenperhe on vapaamielisempi kuin isäni perhe esimerkiksi huivin käytössä. Afganistanissakin asiat muuttuvat, vaikkakin hitaasti. Talebanit ovat tuoneet elämään outoja juttuja. Ihmiset pelkäävät. Äiti huolestuu aina, kun kuulee huonoja uutisia Afganistanista. Hän soittaa välittömästi siskolleen ja kysyy, miten he voivat.”

Suomessa Mari arvostaa rauhaa: ei tarvitse pelätä pommi-iskuja. ”Arvostan sitäkin, että laki on täällä kaikille sama. Presidentti on hyvä, vieläpä nainen.”

Suomessa auringon lämpö on kesäisin erilaista kuin Intiassa tai Afganistanissa. Aurinko on lähellä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Terhi Friman