Artikkelikuva
Transihmisiä osallistui Delhin Pridelle vuonna 2010 vain kourallinen.

Halveksitut hijrat pyrkivät pois marginaalista

Intian transihmiset saivat oman nettisivuston puolison etsimiseen.

Vuosi sitten Delhin Queer Pridella vaadittiin myös transihmisiin kohdistuvan väkivallan lopettamista. Intias­sa heistä näkyvimmässä asemassa ovat sukupuolensa korjanneet transnaiset.

Hijrojen, kuten transihmisiä urdunkielisellä yleistermillä usein kutsutaan, asema yhteiskunnassa on aina ollut ristiriitainen.

Islamilaisen moguli-imperiumin aikaan he nauttivat arvostusta haaremien vartijoina. Hijrat eivät sukupuolensa takia ”vaarantaneet” naisten seksuaalista koskemattomuutta, mutta heidän ajateltiin kuitenkin olevan ”riittävän maskuliinisia” kyseistä hyvää suojelemaan.

Nykyään hijrat elävät yleensä yhteiskunnan marginaaleissa omissa yhteisöissään. Syrjintä tekee koulutuksesta ja työllistymisestä vaikeaa. Stigma estää heiltä pääsyn terveyspalveluihin.

Myytin mukaan hijrojen kuitenkin uskotaan saavan sukupuolenkorjaus­leikkauksessa taikavoimia. Siksi heidät kutsutaan usein antamaan siunauksensa aviopareille, uusille kodeille ja vasta­syntyneille.

Vähemmän taikauskoiset tosin valittavat, että hijrat saapuvat pyytämättäkin. Eivätkä lähde kuin riittävää rahallista korvausta vastaan.

Rakkautta netistä

Erityisen vaikeaa normin mukaisen aviokoodin tavoittelu on niille, jotka eivät ongelmitta sovi kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään.

Transihmisille avioliittosivuston perustanut Kalki Subramanian tietää, että toive rakkausavioliitosta elää monen mielessä. Suuri osa intialaisista löytää aviopuolisonsa lehtien ja nettisivujen avioliittopalstojen kautta, mutta trans­ihmisten sivusto on ensimmäinen laa­tuaan.

”En varsinaisesti usko avioliittoon instituutiona”, Subramanian kommentoi sähköpostitse.

Hän kuitenkin kunnioittaa muiden haaveita ja haluaa tarjota heille mahdollisuuden kumppanin löytämiseen.

Äskettäin omaelämäkertansa julkaissut A. Revathi on yksi avioliiton – joskaan ei valtion tunnustaman – solmineista transnaisista. Ennen suurimman unelmansa toteuttamista Revathin elämä ei ollut kovin ruusuista.

Revathin perhe ei hyväksynyt hänen naiseuttaan, joten hän muutti hijrayhteisöön Delhiin. Kuten valtaosa Intian transihmisistä, koulut keskeyttänyt Revathi hankki elantonsa kerjäämällä kaupoissa ja tanssimalla häissä.

Naapurit tekivät valituksia kaduilla ”maleksivista” hijroista. Kukaan ei silti suostunut palkkaamaan Revathia ”oikeisiin töihin”, joita poliisi Revathin pidätettyään ja pahoinpideltyään ohjeisti häntä hakemaan.

Hijrasisartensa avulla Revathi löysi lopulta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa edistävän kansalaisjärjestön, ja pääsi tekemään itselleen rakasta työtä.

Toinen hänen rakkauksistaan kuitenkin lopahti. Revathin mies ei suostunut kertomaan avioliitosta vanhemmilleen ja liitto päättyi pian eroon.

Delhin kaupunki maksaa kuukausieläkettä

Vuonna 2010 Delhi Queer Pridelle hijroja osallistui vain kourallinen. He keräsivät kuitenkin suurimman osan huomiosta. Televisiokameroiden ja salamavalojen välkkyessä ilkeämielisimmät mutisivat transnaisten olevan vain tapahtuman maskotteja.

”Huomenna heidän päälleen taas syljetään”, joku yleisössä totesi.

Intian niemimaalla puhaltavat muutoksen tuulet ravistelevat myös transihmisten asemaa.

Tamil Nadun osavaltiossa on alettu helpottaa hijrojen kouluttautumista ja perustettu valtiollinen toimikunta heidän asemaansa edistämään. Delhi on puolestaan alkanut maksaa täysi-ikäisille hijroille 1000 rupian, noin 16 euron, kuukausieläkettä. Elinkustannusten kannalta riittämättömästä etuudesta pääsee nauttimaan, mikäli pystyy osoittamaan olevansa yli 18-vuotias ja käyneensä läpi sukupuolenkorjausleikkauksen.

Julkisuuteen on noussut paljon yksittäisiä menestyjiä. Shabnam ’Mausi’ Bano valittiin muutama vuosi sitten ensimmäisenä hijrana parlamenttiin Madhya Pradeshin osavaltiossa. Kansainvälisesti tunnettu hijra-aktivisti Laxmi Tripathi puolestaan käy taistelua syrjintää vastaan Mumbain eliittiklubeilla. Kun hänet viime keväänä poistettiin Bombay Gymkhanassa järjestetyistä juhlista, hän vei mukanaan koko illallisseurueensa ja haastoi klubin oikeuteen.

Myös Kalki Subramanian on onnistunut toteuttamaan unelmansa stigmasta ja väkivallasta huolimatta. Hän tähdittää hiljattain ilmestynyttä tamilinkielistä draamaa nimeltä Narthagi. Elokuva kertoo – Subramanianin mukaan ensimmäistä kertaa Intiassa – transnaisen tarinan tämän omasta näkökulmasta.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!