Huumesota muuttaa journalismia Meksikossa

Meksikossa surmataan vuosittain lähes tusina toimittajaa. Toimittajien sieppauksista, kidutuksista ja murhista ei tunnu välittävän kukaan.

Teksti: Auli Leskinen

PitkätIhmisoikeudet

Pohjoismeksikolaisessa Zacatecasin kaupungissa aseellinen ryhmä tunkeutui paikallislehden toimitukseen ja vaati lehteä julkaisemaan kannanottonsa – muuten yksi toimittajista surmattaisiin. Toisen lehden toimituksessa asemiehet sieppasivat kaksi toimittajaa ja jättivät viestin: ”Tässä on teksti. Julkaiskaa se, niin säästämme toimittajien hengen”.

Meksiko on toimittajille yksi maailman vaarallisimmista maista. Toimittajiin kohdistuvat uhkaukset, sieppaukset, kidutus ja murhat ovat tavallisia etenkin maaseudulla. Väkivaltaisuudet kohdistuvat eritoten suurten tiedotusvälineiden aluekirjeenvaihtajiin ja paikallislehtien toimittajiin, harvemmin maassa satunnaisesti vieraileviin ulkomaisiin toimittajiin. Pääkaupungissa toimittajat voivat työskennellä suhteellisen rauhassa.

Maakuntalehtien toimittajilla on yhteys aluehallituksiin, virkamiehiin, poliiseihin ja yrityksiin. Heillä on tietoa, keneltä kenelle ja miten huumeraha liikkuu. He näkevät, miten huumesota muuntuu julmiksi käytännöiksi pienten kylien arjessa.

Mafian valikoiva väkivalta

Toimittajien ahdinko nousi esiin, kun maan suurimman televisioyhtiön Televisan aluekirjeenvaihtaja siepattiin viime vuonna. Se oli ensimmäinen kerta, kun suuri tiedotusväline puuttui aiheeseen.

Presidentti Felipe Calderónin hallitus ei tiedosta ongelmaa, ei piittaa siitä tai on neuvoton sen edessä.

Mafian väkivalta on valikoivaa. Mafiat pelottelevat yksittäisiä toimittajia, eivät mediayhtiöitä. Jos työnantaja ei auta toimittajaa tai toimittaja ei uskalla puhua, kukaan ei puutu ongelmaan. Kun toimittaja päätyy vaihtamaan alaa, mediayhtiö palkkaa tilalle uuden työntekijän.

Kartellit toimivat portinvartijoina ja määräilevät, mitä huumeista saa kertoa, jos mitään. Journalismin sisällöt muuttuvat: toisaalla tiedotus huumesodasta lisääntyy, toisaalla vähenee.

Yhdysvaltain rajalla sijaitsevan Ciudad Juárezin kaupungin kolme tärkeintä päivälehteä muistuttavat sisällöiltään suomalaista rikoslehti Alibia. Ykkösaiheena ovat huumerikokset. Kaikkia kolmea lehteä on uhkailtu ja aika ajoin ne ovat rajoittaneet uutisointia aiheesta.

Toisaalta uutiset huumemafioiden julmuuksista palvelevat kartelleja, sillä ne toimivat pelotteina kansalle.

Kartellien ja valtion suhde vaarallisin aihe

Toimittajalle vaarallisin aihe on valtion virkamiesten ja kartellien yhteyksien tutkiminen.

”Lehdistö ei ole kyennyt tai uskaltanut suoraan osoittaa, miten hallitus, virkamiehet ja poliitikot tekevät yhteistyötä parinkymmenen huumekartellisuvun kanssa. Pelko ja korruptio estävät tämän näkymättömän sidoksen tutkimisen”, sanoo Texasin Austinin yliopiston vieraileva professori, parikymmentä vuotta toimittajana työskennellyt Jacinto Rodríguez.

”Toimittajatkin ovat lahjottavissa. Meksikolainen media on perinteisesti tehnyt työtään liian läheisessä yhteydessä puolueisiin ja virkamiehiin, eikä ole kyennyt vapaaseen tiedonvälitykseen.”

Mahdollisuudet kartellien murtami­seen ovat Rodríguezin mukaan vähäiset.

”Koko maa tietää, keitä kartelliperheet ovat. Jos kartellin johtajat pidätetään, mafiasuvuilla on valmis suunnitelma, kuka astuu johtoon. Kartelleita on mahdoton tuhota, mutta niitä voi heikentää”.

Rodríguezin mukaan erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa vallitsee usein käsitys, että vain kartellit tappavat. Todellisuudessa myös sotilaat ja poliisit tappavat siviilejä huumeidenvastaisen sodan nimissä.

36 000 siviiliuhria

Vuodesta 2006 siviilien murhat Meksikon huumesodassa ovat kolminkertaistuneet: jo 36 000 meksikolaista on murhattu. Se on enemmän kuin yhdessäkään Meksikon itsenäisyyden ajan aseellisessa konfliktissa.

Mafiat murhaavat keskimäärin kymmenen toimittajaa vuodessa. Vuonna 2010 kartellit tekivät 119 toimittajiin kohdistunutta väkivallantekoa ja kymmenen murhaa. Vuonna 2009 luku oli suurempi, 345 väkivallantekoa ja yhdeksän murhaa.

”Notkahdukseen on kaksi syytä. Ensinnäkin toimittajat pelkäävät, yhä useampi vaihtaa alaa. Lisäksi ensi vuosi on vaali­vuosi, jolloin maa saa uuden presidentin. Kartelleilla on tapana vähentää väkivaltaa vaalien alla, kun ne hakevat sopua puolueiden kanssa toimiakseen rauhassa kampanjan ajan”, Rodríguez sanoo.

Toimittajien suojeluohjelma

Jacinto Rodríguez johtaa pääkaupunki Méxicon iberoamerikkalaisessa yliopistossa toimittajien suojeluohjelmaa. Prensa y Democracia, PRENDE-ohjelma, on ainoa laatuaan Meksikossa. Se kouluttaa toimittajia hallitsemaan väkivaltatilanteita. Sen nimissä toimittajat saavat myös terapiapalveluja.

”On tavallista, että toimittaja ei kerro tunteistaan vaikean juttukeikan jälkeen. Vääristynyt myytti kriisijournalismin tähti­toimittajista ja sotakirjeenvaihtajista peittää totuuden. Väkivaltaa kokeneet toimittajat kärsivät samoista oireis­ta kuin kaikki väkivallan uhrit: heillä on post­traumaattisen stressin oireita, itkukohtauksia, masennusta, paniikkireaktioita, mielialalääkkeiden suurkulutusta. Jotkut alkoholisoituvat”, kertoo Rodríguez.

Mitään hokkuspokkuskonstia toimittajien tilanteen muuttamiseksi Rodríguez ei kuitenkaan näe. Presidentti Calderónin aikana väkivalta on vain voimistunut.

”Yleisesti ottaen toimittajat syyttävät hallitusta. Mielestäni Calderónin huumeiden vastainen sota on epäonnistunut”, hän sanoo.

Kuka vaikenemisesta hyötyy?

Rodríguezin mukaan hyöty vaikenemisesta jakautuu laajalle.

”Sekä yksityiset että julkiset toimijat hyötyvät, yritykset, poliitikot ja poliisit. Heidät ostetaan hiljaisiksi. Lehdistön pelottelusta ei seuraa vain lehdistön ja mielipiteen vapauden kaventuminen, vaan kyvyttömyys tehdä oikeita ratkaisuja yhteiskunnan tilasta, kun oikeaa tietoa asioista ei saada.”

Toimittajien turvallisuuskoulutuksen lisäksi PRENDE selvittää sensuurin keinoja.

”Pelon seuraus on itsesensuuri. Toi­mittajat oppivat tekemään juttuja kierto­ilmauksin ja välttämään vaikeita aiheita. Sosiaalisen median merkitys nousee. Se kertoo sen, mistä lehdistö vaikenee”, Rodríguez sanoo.

”Mediayhtiöiden myynti ei ole laskenut huumesodan takia. Se osoittaa, että yhtiöt eivät kärsi tilanteesta, kuten yksittäiset toimittajat.”

Tämä muuttaa Rodríquezin mukaan kriisijournalismia. Lehdistön heikko läsnäolo kriiseissä johtaa niiden monimutkaisuuden ja syiden heikkoon ymmärtämiseen.

”Kun lehdistön vapaus heikkenee, se kaventaa muun väestön oikeutta tietoon”, hän sanoo.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!